Mä olen joka raskaudessa kerännyt sen 15-20kg. Aina ne on heti lähteneet, enkä ole näyttänyt miltään sotanorsulta kun lähtöpaino on aina ollut lievästi alipainon puolella.
Mutta on se v*tuttanut silti, koska se maha on tiellä, ja tohon 20 kiloon mahtuu jo turvotusta ja muuta, mikä tällaista liikkuvaiseen elämään tottunutta ihmistä ahistaa.
Tällä viidennellä kierroksella olen, thank god, selvinnyt 5,5kg nousulla, viikkoja nyt 33+jotain.
Tästä syystä pystyn edelleen tekemään duunia lähestulkoon normaalisti, mikä on aivan mahtavaa, se on mun henkiselle hyvinvoinnille tärkeää.
Muutenkaan ei ahista niin kovaa kuin edellisillä kierroksilla tässä vaiheessa.
Mahaa kyllä on ja se näkyy, mutta mä en ole ainakaan sitten ensimmäisen raskauden osannut olla mitenkään ylpeä tai iloinen pyöriessäni eteenpäin näyttäen ummetuksesta kärsivältä norpalta, eikä ole minkäänlaista intoa sen kumemmin korostaa pötsiä, pitkälle enemmänkin piilottelin sitä ettei asiakkaat säikähdä.
Odotan vaan että toi tulee pihalle tuolta, koska itse en henk. koht. ole koskaan mitenkään nauttinut tiineenä olosta sen kummemmin, ja olen sen tyytyväisempi, mitä normaalimmin pystyn pallomahasta huolimatta toimimaan.
En siis koe omalle kohdalle mitenkään häpeänä painon nousua, ja muiden kohdalla se ei edes kuulu mulle vähääkään, mutta elämä on helpompaa jos niitä kiloja ei tule sitä kymmentäkään.
