Onko paikalla psykiatriseen hoitotyöhön suuntautunutta? (ammatillinen kysymys)

Unelmoin psykiatrisesta sairaanhoitotyöstä. Onko paikalla tällä alalla työskentelevää?

Kerrotko minkä tyyppistä työtä teet ja mitkä ovat ammatin hyvät ja huonot puolet?

 

Minä työskentelen suljetulla osastolla pikäaikais kuntoutusta vaativien potilaiden parissa.Ihmismieli on kiehtonut aina ja tykkään työstäni kaiken raskauden ja raadollisuuden keskellä.Hyviä puolia on mahtavat työkaverit, potilaiden hoito raskasta, mutta myös palkitsevaa.Upeaa nähdä kun ihminen menee/pääsee eteenpäin, mutta surullista on se, kun teet valtavasti työtä ja taas saattaa potilaan psyyke romahtaa ja kaikki aloitetaan alusta, mutta en haluiasi mitään muuta työtä tehdä.Tykkään vuorotyöstä, mutta on siinä omat huonotkin puolensa....

 

pitää olla oma pää kunnossa ennenku alalle lähtee!

 

Pitkäaikaissairaiden kuntouttavassa työtoiminnassa olen ollut ohjaajana aikanaan.
Työ oli haastavaa,koska asiakkaiden kunto aaltoili kovasti.Yksikössämme oli myös hieman liikaa asiakkaita työntekijöihin nähden,mikä toi kiireen tuntua.Koin työn antoisaksi,mutta ei ollut minun paikkani.
Nyt teen keikkaa akuuttipuolella.

 

Suljetulla,nuorten aikuisten parissa joilla kaksois-kolmoisdiagnoosi,pitkäaikaisessa laitoshoidossa.Hyvät puolet;jatkuva haasteellinen työ ja jatkuva ammatillinen oppiminen,monipuolinen työ,jatkuva koulutus,hyvät japitkäaikaiset tyätoverit.Miinusta;jatkuva väkivallan uhka,pvittäistä väkivallan ennaltaehkäisyä,torjumista ja kriisihoitoa,asiakkaiden jatkuvasti vain huononevat mielentilat,ennakoimattomuus/arvaamattomuus,jatkuva poliisien/lääkäreiden kanssa tehtävä yhteistyö,....

 

Minä työskentelen suljetulla osastolla pikäaikais kuntoutusta vaativien potilaiden parissa.Ihmismieli on kiehtonut aina ja tykkään työstäni kaiken raskauden ja raadollisuuden keskellä.Hyviä puolia on mahtavat työkaverit, potilaiden hoito raskasta, mutta myös palkitsevaa.Upeaa nähdä kun ihminen menee/pääsee eteenpäin, mutta surullista on se, kun teet valtavasti työtä ja taas saattaa potilaan psyyke romahtaa ja kaikki aloitetaan alusta, mutta en haluiasi mitään muuta työtä tehdä.Tykkään vuorotyöstä, mutta on siinä omat huonotkin puolensa....

peesi

 

Lisään;yksikköni palvelee myös akuuttina kriisipaikkana.Asiakkaina 60%diagnoosien lisäksi oikeuden tuomittuina tapoista,tapon yrityksistä...

 

pitää olla oma pää kunnossa ennenku alalle lähtee!

En nyt oikein ymmärrä, mitä tällä lauseella tarkoitetaan. Kukaan meistä ei ole 100% turvassa elämän vastoinkäymisiltä ja oman voinnin muutoksilta. Kaikki me olemme alttiita aina jossain määrin stressille, unihäiriöille, mielialanmuutoksille jne.

Meillä on paljon hyviä, päteviä hoitajia, joilla on jokin psyykenlääkitys. Kenellä vaikkapa sitalopramia, joku toinen tarvitsee jotakin muuta. Myös hoitajilla voi olla omia hoitosuhteita.

Tietysti hoitajan oma realiteetintajun pitää olla normaali. Mutta niinhän se on missä tahansa ammatissa: se oma ammatillisuus pitää säilyttää ja omaa itseään hoitaa, samalla hoitaa koko työyhteisöä.

Mitäköhän yleensä nyt tarkoitetaan sillä, että oman pään pitää olla kunnossa?

 

pitää olla oma pää kunnossa ennenku alalle lähtee!

En nyt oikein ymmärrä, mitä tällä lauseella tarkoitetaan. Kukaan meistä ei ole 100% turvassa elämän vastoinkäymisiltä ja oman voinnin muutoksilta. Kaikki me olemme alttiita aina jossain määrin stressille, unihäiriöille, mielialanmuutoksille jne.

Meillä on paljon hyviä, päteviä hoitajia, joilla on jokin psyykenlääkitys. Kenellä vaikkapa sitalopramia, joku toinen tarvitsee jotakin muuta. Myös hoitajilla voi olla omia hoitosuhteita.

Tietysti hoitajan oma realiteetintajun pitää olla normaali. Mutta niinhän se on missä tahansa ammatissa: se oma ammatillisuus pitää säilyttää ja omaa itseään hoitaa, samalla hoitaa koko työyhteisöä.

Mitäköhän yleensä nyt tarkoitetaan sillä, että oman pään pitää olla kunnossa?

Työ on kuitenkin henkisesti raskasta. Jos oma mielenterveys on heikko, ei psykiatrinen hoitotyö ole varmasti paras ammattivalinta.

 

Nii-in, lähinnä hainkin tarkennusta. Ja aika usein alalle kuin alalle (toivottavasti) hakeutuvat juuri ne ihmiset, jotka siihen parhaiten sopivat.

Psykiatrinen hoitotyö vaatii minusta sellaista yhtäaikaista lujuutta ja herkkyyttä, että se on aika vaikea paketti. Moni asia helpottaa; jatkuva kouluttautuminen ja opiskelu, työnohjaus, huumori, työyhteisö jne. Säälimään ja surkuttelemaan ei saa ryhtyä, mutta lämpöä ja empatiaa pitää löytyä. Ja kyky asettaa rajoja.

Ei minusta voi sanoa yksioikoisesti, että oman pään pitää olla kunnossa. Hyvänen aika, niinhän se on joka alalla. Vai miksi meillä muuten valtaosa esim. skitsofreenikoista on työkyvyttömyyseläkkeellä?

 

Nii-in, lähinnä hainkin tarkennusta. Ja aika usein alalle kuin alalle (toivottavasti) hakeutuvat juuri ne ihmiset, jotka siihen parhaiten sopivat.

Psykiatrinen hoitotyö vaatii minusta sellaista yhtäaikaista lujuutta ja herkkyyttä, että se on aika vaikea paketti. Moni asia helpottaa; jatkuva kouluttautuminen ja opiskelu, työnohjaus, huumori, työyhteisö jne. Säälimään ja surkuttelemaan ei saa ryhtyä, mutta lämpöä ja empatiaa pitää löytyä. Ja kyky asettaa rajoja.

Ei minusta voi sanoa yksioikoisesti, että oman pään pitää olla kunnossa. Hyvänen aika, niinhän se on joka alalla. Vai miksi meillä muuten valtaosa esim. skitsofreenikoista on työkyvyttömyyseläkkeellä?

Jotkut alat vaan edellyttävät vahvempaa mielentervetttä kuin muut... Usein psykiatriseen-tai päihdehoitotyöhön kuitenkin hakeutuu myös sellaisia ihmisiä, jotka "hakevat koulutuksesta itselleen hoitoa". Tosin nämä varmasti useimmiten karsiutuvat jo opiskeluaikana pois joukosta.