Onko paikalla absolutisteja? Miten olette päätyneet kyseiseen ratkaisuun vai onko se tullut luonnostaan?

Olen kai määritelmän mukaan absolutisti, kun en juo koskaan mitään, mutta tietoisesti en ole koskaan absoksi ryhtynyt. Juominen ei vaan ollut mun juttu, eikä se kiinnosta. 14 vuotta sitten join viimeisen sidukan uudessa opiskelijaporukassa, kun en vielä nuorena plikkana kehdannut olla ottamattakaan. Sittemmin ei ole ollut vaikeuksia olla selvin päin tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitään numeroa en asiasta koskaan itse tee, mutta kyllähän joku aina välillä katsoo asiakseen kommentoida ja vieraammat ehkä v*uillakin. Kysyä tietysti saa, mutta pitää sitten kestää se mun vastauskin eli ei vaan kiinnosta juoda ja siitä on ihan turha änkätä koko iltaa

 

Mä en oo mitenkään erityisesti ryhtynyt absolutistiksi, juominen vaan jäi raskauden myötä ja sen jälkeen oli imetys, sitten taas ei ole vaan tehnyt mieli ja nyt olen uudelleen raskaana.
Sillon kun on vapaailta, niin ei tosiaankaan tee mieli käyttää sitä juomiseen ja seuraavaa aamua krapulaan.
Mielummin vietän esim. kivan illan siskon luona, lenkkeillään koiriemme kanssa, katsotaan leffaa ja herkutellaan.
En näe mitään pahaa siinä että joku juo, jos osaa käyttää alkoholia ja käyttäytyä kun on juonut. Itselle ei vaan maistu, ja tätäkös on ihmetelty.. Ihmetelty mm. että enkö keksi parempaa tekemistä sillon kun saan vapaaillan, olenhan vielä niin nuori!
Mulle se parempi tekeminen vaan tarkottaa jotain muuta kun alkoholia
Ja olen siis ollut noin 3 vuotta juomatta.

 

En mä ole absolutisti vaikka en ole kolmeen vuoteen juonut, mulla ei ole vakaumusta enkä inhoa alkoholia enkä itseäni humalassa (tai muita) ei vain ole tullut tarvetta raskauden ja iletyksen loputtua aloittaa. En ole koskaan ollut mikään suurkuluttaja mutta nyt se vähäkin on jäänyt. Juon jos joskus tulee sellainen olo että nyt maistuisi eli en ole lopettanut loppuelämäksi yhtään mitään.

 

Mä join viimeisen kerran sinä päivänä kun täytin 18v. Eli noin 13 vuotta sitten. Tosin en ennen sitäkään ole juonut kuin alle 10kertaa. Se ei vaan ole mun juttu.

* Kaikki alkoholi maistuu pahalta.
* Henkeä alkoi ahdistaa kun join jotain.
* En näe yhtäkään järjellistä syytä juoda alkoholipitoisia juomia.
* Haluan olla täysin kykenevä huolehtimaan itsestäni.
* Humalaiset ihmiset käyttäytyvät typerästi.

En myöskään kestä yhtään esim. opiaatteja tai ilokaasua. Ilokaasua ole saanut ainoastaan hammaslääkärissä.

Minun juomattomuuteni on joskus ongelma muille, mutta minulle ei.

 

Mä en pidä itseäni varsinaisesti absolutistina, mutta kyllähän fakta on se, että minun alkoholinkäytölläni ollaan lähempänä absolutismia kuin kohtuukäyttöä. Olen nimittäin viimeisen yhdentoista vuoden aikana juonut alkoholia viitisen kertaa. Mä en juhlissa kieltäydy alkoholipitoisesta alkumaljasta (meidän suvussa niitä on harvoin), mutta en mä mitään boolia rupea kittaamaan.

Mä olen omaan tilanteeseeni ajautunut siitä syystä, että mun mielestäni kaikki alkoholi on aina maistunut pahalle. Teini-iässä (kuitenkin täysi-ikäisenä) tuli jotain juotua, mutta ei sen tähden, että olisin tykännyt juomien mausta, vaan ihan siitä syystä, että halusin tietää, miltä se humala tuntuu. Omalla kohdallani se on aina mennyt niin, että alkoholipitoisen illan jälkeen mun koko seuraava päivä menee pilalle. Ensin on aamusta vähän huono ja öklö olo, eikä vielä iltapäivälläkään tee mieli lähteä lenkille. Vois vaan nukkus koko seuraavan päivän. Se on toinen syy siihen, ettei alkoholi houkuta. Mieluummin lähden sitten juoksemaan aamulla klo 7 kuin menen yökkäilemään pönttöön.

Mä en tarvitse alkoholia mihinkään.

 

Itselleni ei alkoholi ole oikein koskaan maistunut, mutta onpa sitä tullut juotua enemmän tai vähemmän nuoruudessa. Omassa suvussani on ollut alkoholisteja ja kuolemaanhan se alkoholi heillä johti. Raskauksien aikana en ole juonut. Tai esikoisen aikaan joi jotain puolidesiä-desin viiniä. Ihan täysin absolutistiksi en ole aikonut ryhtyä ja miksi alkaisinkaan kun alkoholi ei ole ongelma. Olisi tylsää sanoa vierailulla ettei ota yhtä viinilasillista ruoan kanssa tms. Humalahakuisesta juomisesta en enää pidä ja kaikki alkoholin juomiseni on rajoittunut melkein pääasiassa lasilliseen tai pariin viiniä ruoan kanssa tai illalla miehen kanssa kun ollaan lomalla. Tätäkin siis tapahtuu ehkä pari kertaa kertaa vuodessa. Ei ole mitään tarvetta kännätä ja varsinkin kun en käy enää baareissa niin ei ole sellaistakaan sosiaalista tarvetta siihen. Jos sanoisin alkavani täysin absolutistiksi kokisin sen rajoittavan minua liikaa koska silloinhan pitäisi torjua jokainen tarjottu juoma, vaikka en näkisi pahana sen yhden lasillisen juomista toisten seurana. Oma äitini on absolutisti, isäni kuoli viinaan.
Tottakai ap voi alkaa absolutistiksi. Joillekin se on noin vaan helppoa. Voisin varmaan itsekin jos niin päättäisin, mutta koen esim. jotkut juhlalounaat sellaisiksi, joihin kuuluu viini ja nimenomaan se viini lisää juhlavan lounaan tuntua. Tosin minulle sopisi alkoholitonkin viinivaihtoehto. Vesi ainoana juomana juhlavan aterian kanssa latistaa jotenkin sen aterian arvoa.

 

Taidanpa sanoa olevani absolutisti. Edellisen kerran join lasillisen punaviiniä veljeni häissä vuonna 2008. Sitä ennen häämatkallamme vuonna 2002. Minulla juomattomuus johtuu ihan siitä, että olen lopettanut tupakanpolton vuonna 2001 (no, häämatkallamme poltin, mutten sen jälkeen) ja pelkään, että alkaa tehdä mieli tupakkaa jos maistan alkoholia. Tuo oli siis alkuperäinen syy juomattomuuteeni. Nyt näin monen vuoden jälkeen ei edes tee mieli alkoholia. Saunassakin juon mieluummin maustettua kivennäisvettä.

Nuoruudessa en sylkenyt kuppiin. Nimimerkki "puoli pulloa Bacardia pohjiksi ja baariin"

 

Kun oli raskauden ilman alkoholia niin jotenkin tuli ajatus että mihin sitä alkoholia tarvitsee kun ilmankin pärjää loistavasti. Päätin siis alkaa abosolutistiksi. Samapa tuo mulle on mitä muut ajattelee, elän kuitenkin omaa elämää - ilman alkoholia.

Itellä samanlaiset fiilikset. Ennen raskautta join aika reippaasti, melkeenpä joka viikonloppu vaikken saanutkaan siitä oikeen mitään, muuta kuin pahan olon ja morkkiksen.

Kun raskausajan on ollut juomatta niin jotenkin sitä on huomannut että oma mieliala on parempi ja hauskaa pystyy pitämään ilman viinaakin.

Mun hyvä ystävä ei juuri koskaan juo ja saa kummeksuntaa osakseen ja kaikki ihmettelee että miksei hän juo. Hän ei vaan halua ja on aikanaan kyllä juonutkin. Mun äiti on täysin absolutisti ja monet myös sitä pitää outona ja puhuvat että äidillä on varmasti viinantuskat. Äiti joi ennen aika runsaasti.

Mun mielestä on vaan hyvä jos ei juo.

 

Vastaan tähän vaikken koekkaan olevani absolutisti En ole koskaan tehnyt mitään "päätöstä", siitä etten joisi. En vain juo, kun ei kerran maistu. Viimeisen neljän vuoden aikana olen juonut korkeintaan ulotpullon verran alkoholia, ei ole varmaan sitäkään mennyt. Eli pari, kolmee kertaa olen maistanut jonkun toisen juomasta. Joku tuolla sanoikin, että se, etten käytä alkoholia, ei todellakaan ole ongelma minulle, mutta joskus tuntuu, että se on ongelma muille.
Mutta tosiaan, en ole absolutisti, ehkä joskus tulevaisuudessa maistan olusen tai pari, jos mieleni tekee.

 

Kahden haimatulehduksen (joiden syy ei ole koskaan selvinny) jälkeen lääkäri suositteli vähärasvaista ruokavaliota ja kielsi alkoholin. koskaan en mikään suurkuluttaja ole ollut, olen ennen juonut vain muutaman kerran vuodessa. eli hyvin tulee toimeen ilmankin.

 

En vain tarvitse alkoholia mihinkään. Nuorena sitä meni ihan tarpeeksi!

 

Minä olen nyt parisen vuotta pohtinut asiaa. Alkoholista ei tule minulle enää edes hyvä olo. Ennen tuli, sellainen rento fiilis. Saatoimme miehen kanssa ottaa muutaman ihan kotosallakin. Nyt ei maistu enää. Ehkä viimeisin pysäytys tuli viime torstaina, kun saunan yhteydessä otin yhden oluen. Oikein tuntui että se meni hieman päähän ja sitä myötä jotenkin alkoi ahistaakin ... vaikea selittää.

Jos tekisi päätöksen olla juomatta (koska se ahistaa ja en pidä itsestäni ollenkaan silloin kun olen huppelissa ja kärsin monen päivän krapulasta / morkkiksesta vaikka mitään en olisi "tehnytkään" ) niin millä tavalla se vaikuttaa elämääni? Kokemuksia?

Mulla on aika ns. värikkäät ystävät eikä kukaan juurikaan kuppiin sylje. Yhdelle ystävälle olen puhunut tästä alkoholin tuomasta pahasta fiiliksestä ja hän on kyllä ollut "puolellani" eikä asiaa edes ole juurikaan ihmetellyt, minut kun tuntee ..
mietin vaan miten suku, muut kaverit jne. sen ottaa ... nyt on isot juhlat tulossa ja en halua juoda, tiedän kuitenkin että suorastaan PAINOSTETAAN että ota nyt (tai oot ilonpilaaja!!!) ja mikä on kun et ota ja sit 4 pv päästä koko suku supattelee että kyllä se Leena nyt onraskaana kun ei juonu!

Jaa miks välitän mitä muut sanoo .. no niimpä ..
mut kun vaan välitän, enkä kellekään halua alkaa selittelemään
juokoot muut, ei mua haittaa ja tiedät pystyväni pitämään hauskaa selvinpäinkin!!

Jos kovasti ryyppää niin ei ole hyvän näköistä:
YouTube - Babka

 

Minä en näe mitään syytä luopua alkoholista kokonaan. Juon mieluusti kerran pari vuodessa hyvää viskiä tai olutta. Humalassa olen ollut viimeksi viisi vuotta sitten. Minä en siis juo alkoholia humaltuakseni, vaan nautin sellaisia juomia, jotka oikeasti minusta hyvältä maistuvat.

 

En ole kans useampaan vuoteen ottanut pisaraakaan alkoholia. Joitain alkoholittomia siidereitä/oluita olen ns. saunajuomina juonut. Suvussani on alkoholistitaustaa, mutta varsinaisesti tämä ei ole syy omaan absolutismipäätökseen. Itse olen elänyt railakkaan opiskelijaelämän, mutta töiden myötä juhlimiset harvenivat ja iän myötä myös juhlimiseen liittyvä alkon käyttö väheni. Minulla ei ole koskaan tullut kunnollisia krapuloita runsaan juomisenkaan jälkeen tms. mutta en nyt varsinaisesti ole kokenut mitenkään upeaksi päihtymistäkään. Lapsen odotuksen myötä jäi tietty kaikki juominen ja lapsen saamisen jälkeen tein sitten päätöksen olla ainakin toistaiseksi täysin ilman. Ei ole ollut ongelma kaveripiireissä, eikä juhlissa. Tuttavapiiriini kuuluu pari muutakin absolutismipäätöksen tehnyttä, mutta muiltakaan ei sen kummempia kommentteja ole tullut. Jos/kun on tarjottu, olen sanonut vain päättäneeni toistaiseksi olevani juomatta alkoholia ja omia alkoholittomia juomia on ollut juhlissa tarvittaessa myös mukana. Nyt kun jo usempi vuosi on mennyt, niin kaikki alkaa olemaan siihen tottunut, että kuskina voin toimia. Saattavat kysyä, että otanko jo/nyt jotain, mutta ei sen ihmeemmin ole tuputettu.

 

Mullakaan ei oo lapsia, enkä oo raskaana, mut absolutisti oon. Ei vaan oo ikinä alkoholi maistunu. Joskus teininä maistoin kaverin pullosta, mut siihen se on jääny. Maistu niin pahalta, etten oo kokenu tarvetta alottaa juomista.

Sitte sairastuin reilu 5 vuotta sitte epilepsiaan, enkä nyt sit saa lääkityksenikään takia juoda. Että onneks olin absolutisti jo ennen sitä, niin ei tarttenu sopeutua sairauden lisäksi myös alkoholin jättämiseen.

Ite en oo ikinä mitään ihmeellistä saanu kuulla absolutismistani. En oo pahemmin baareissa notkunu. Mun lähimmät ystävätkin on lähes kaikki absolutisteja. Mun perhe ja muut sukulaiset oli aluks ihmeissään ja yrittivät tarjota alkoholia esim. saunassa tai jossain illanvietossa, mut kun tarpeeks monta kertaa sanoin ei kiitos, niin meni perille. Nyt ei oo enää ollu mitään ongelmia.

Ja alkoholittomat siiderit on tosiaan ihan hyviä - niitä mäkin juon. Makuvaihtoehtoja vaan sais olla enemmän.

Mutta kaikille absolutistiksi ryhtymistä harkitseville mä sanon, et tehkää ihmeessä rohkeasti se päätös muista välittämättä. Elämä ilman alkoholia on ihan yhtä hyvää kuin alkoholin kanssa. Jopa parempaa!

 

Mä join joskus nuorempana. Tai oikeastaan mun juominen kesti sen 18-vuoden iän ja loppu yhtä nopsasti kuin alkoikin. En nyt ihan täysin absolutisti ole. Voin ottaa lasin sampanjaa juhlissa tai ulkomailla joskus tulee otettua lasillinen viiniä ruuan kanssa. Mä en käytä alkoholia, koska se on PAHAA. Mulla tulee ihan kaikesta alkoholista heti oksennusreaktio. Oli sitten sidua, kaljaa, sampanjaa, liköörejä jne. Alkoholi on ihan hirveän makoista. Joskus maistoin jotain pirtelöä, jossa oli vähän alkoholia seassa, kukaan muu ei edes maistanut mitään alkoholia siinä, mutta mulla tuli heti oksennusreaktio.

 

Multa lähtee toisen shotin jälkeen jalat alta.

 

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut miksi juon kun siitä tulee vain kamalan ahdistunut olo, ja juon itseni lähes aina siihen tilaan, etten muista seuraavana päivänä mitään, näin kävi viimeksi viime viikonloppuna. Haluan todella lopettaa alkoholin käytön, mutta tuntuu että tarvitsisin siinä tukea, ainakin alussa, sillä en tiedä kuinka kestän ns. ryhmän painetta.. Alkoholi aiheuttaa minulle lähinnä vain masennusta, sillä teen aina humalassa asioita joita en ikinä tekisi selvinpäin. En juo usein, vain noin kerran kuussa, mutta joka kerta melkeimpä menee överiksi.. Koen tämän ongelmaksi ja haluaisin tälle lopun! Mistä sitä tukea vois saada, osaisko kukaan sanoa? Onko täällä netissä jotain "absolutistit" ryhmiä tms?Olisin todella kiitollinen avusta!

 

Oon välillä absolutisti, nykyään saatan ottaa vähän viiniä tai vaikka oluen, jos sattuu tekemään mieli. Yleensä ei satu.

Sanoisin, että se on vaan opeteltava olemaan välittämättä, mitä ne muut puhuu/ ajattelee. Antaa niiden supattaa, että nytkö se Leena on raskaana. Eiköhän ne viimeestään vuoden sisällä tajua, että jostain muusta nyt on kyse Hyvä harjoitus omien vallintojen tekemiseen muutenkin.

Ärsyttävimpiä on noi tollaset tilanteet, joissa tuputetaan. Niitä varten voi jo etukäteen miettiä, mitä sanoo. Ja olla välittämättä kommenteista. Kyllä ne ajan kanssa hiljenee. Tsemppiä! Fiksu valinta!!

 

Oot kyllä iha oikeessa, pitää vaan pitää oma päänsä ja miettiä jo valmiiks niitä tilanteita mitä eteen on tulossa. Kaverit kyllä varmaan ei suodata tota juttua ihan helpolla, mutta jos kerron vaan ihan rehellisesti, että se ei tee vaa mulle yhtää hyvää niin kyl niiden nyt pitäis ymmärtää jos ne oikeita ystäviä on ja jos ei ymmrrä niin se ei ole mun ongelman.. Elämähän on valintoja! Kiitos paljon tsempistä, sitä tarvitaan!

 

Ihan samoja kuin ap mäkin pohdin joskus kymmenisen vuotta sitten. Siihen saakka olin ottanut ihan reippaastikin, baarissa kävin pari kertaa viikossa vähintään. Jossain vaiheessa aloin miettimään samoja asioita kuin ap ja lopulta tein päätöksen olla juomatta.

Alkuun sai selitellä. Sukulaiset on jo tottuneet ja mua varten varataan juhliin aina jotain ihanaa mehua kun muut ottaa vinkkua. Ikävä kyllä, kaverit on jääneet. Alkuun yritin pitää yhteyttä ja pyysin kävelylle/ leffaan/ jotain muuta kuin dokaamista. Bileet vei aina voiton, joten kaverit jäi. Se hiukan harmittaa, mutta silti katson olevani voittaja tässä, sillä poiss aon ne kauheat morkkikset ja depispäivät.
Olin alkuun täysin absolutisti, mutta nykyään saatan kerran vuodessa kokeilla, josko se lemppari skumppani jo maistuisi hyvälle. Eipä ole maistunut. :saint:

Miinuksena siis:
- alkuun rasittava selittely (nykyisin totean vain etten juo)
- oma sopeutuminen muiden alkoholinkäyttöön on kireämpää= musta on tullu tiukkapipo.
- parisuhteessa on vaikea ymmärtää miksi toinen juo
- työpaikalla voi jäädä ulkopuoliseksi esim pikkujouluissa
- vaikea keksiä korvaavaa yhdesäs oloa baarissa istumiselle kun ei ne kaverit sieltä pois halua
plussana
- terveys
- hyvä olo
- tyytyväsyys omaan päätökseen: elän sellaista elämää kuin itse haluan, en elä muiden odotusten mukaisesti
- tupakoinnin lopettaminen oli helppoa raittiina
- turvallinen mieli omia lapsia ajatellen; ainakaan äiti ei koskaan ole kännissä

Päätin, että en ole itselleni liian ankara. Jos joskus haluasin ottaa, voisin sen hyvällä omalla tunnolla tehdä. (Kokeilin viimeksi joskus nelisen vuotta sitten: ei se enää tuntunut kivalta joten eipä tee mieli.) Elämä on liian lyhyt ollaksene itselleen liian ankara.

 

Itse lopetin alkoholinkäytön kun ei vaan enää maistunut. Menneisyyteni on viinanhuuruinen ja kaikki nuoruuteen kuuluvat alkoholimokat on käyty läpi.
Yhtäkkiä pari vuotta sitten viinaa ei tehnytkään enää mieli. Sosiaalisisten paineiden takia tuli silti juopoteltua kerran kuukaudessa - kun kaikki kaverit elävät baarielämää. Sinne kuppilaan on mentävä jos haluaa ystäviä tavata. Vuoden verran jaksoin tätä, mutta sitten huomasin, että miksi pitäisi juoda jos ei oikeasti tee mieli.
Nyt - ikävä kyllä - kaverit on jääneet. Kävin silloin tällöin heitä baareissa tapaamassa, mutta lasini alkoholiton sisältö oli heille liian suuri pala. En kelvannut joukkoon enää. Yritin ehdottaa tapaamisia sellaisissa paikoissa tai tilanteissa, joihin alkoholi ei kuulu, mutta ei onnistunut.
Kuitenkin koen elämäni olevan täydempää nyt. Ei enää neljän päivän krapuloita, vapaapäivinä saa tehtyä kaikenlaista eikä aika mene alkoholinkäytön suunnittelemiseen tai siitä toipumiseen.
Lisäksi ulkonäköni on hehkeytynyt! Ihoni on aivan uskomattoman sileä ja heleä entiseen verrattuna, Mervi Nykäs-pöhötys on poissa ja silmäpussitkaan eivät vie puolta kasvoista. Uudessa passissani näytän kuusitoistavuotiaalta kolmikymppisen sijaan - vanha passikuva taas tuntui vanhentavan minua ainakin kymmenen vuotta.
Kuitenkaan en moralisoi muita. Mielestäni juomista voi jokainen jatkaa niin kauan kuin se on hauskaa eikä siitä koidu muille ihmisille haittaa. Ikävöin alkoholin aiheuttamaa yhteisyyden tunnetta ja villejä ryyppyreissuja samalla tavalla kuin lapsuuden kesiä. Ne eivät enää kohdalleni palaa mutta mitään muuta en kadu kuin muille aiheuttamaani harmia.
Sen haluan vielä sanoa, että huumorintajuni ei ole hävinnyt mihinkään! Oma ennakkoluuloni absolutisteja kohtaan oli se, että lasiinsylkijät ovat kuivaa ja tylsää porukkaa. Luulin viinan olevan se, mikä tekee ihmisestä hauskan. Ennakkoluuloni olivat - ainakin omalla kohdallani - vääriä. Samat pieruvitsit naurattavat selvinkin päin.