Onko omat vanhempasi/appivanhempasi kommentoineet tapaasi kasvattaa lapsiasi?

Mulla sieppaa ihan kympillä, kun äitini on alkanut kommentoimaan siitä, miten en ole osannut esikoistani kasvattaa ja " en ole puuttunut ajoissa" tilanteisiin. Minut taas on "kasvatettu niin hyvin" että en osaa äidilleni takaisin sanoam vaan olen hiljaa ja itken sitten yksikseni.
Eli tilanne oli viimeksi tämä: esikoinen oli ilkeä pienemmille sisaruksille, eikä toistamiseen totellut kieltoja. Mulla oli 3 viikon ikäinen vauva tississä kiinni, joten en voinut vaikuttaa tilanteeseen (lähinnä arestiin laittamista). Äitini sitten laittoi pojan aresttin ja valitti, miten en osaa kasvattaa ja en puutu ajoissa jne. Ja vielä tänään puhelimessa ylisti itseään, miten hyvin teki, kun puuttui jne.

OK, teki hyvin kun puuttui, onneksi joku puuttui, kun en kerta itse kyennyt. Mutta mulla ainakin kolahtaa ja kovasti tuo syyllistäminen. Mitä tekisitte tilanteessani?

 

Miun äiti on joskus samanlainen, aina löytyy miun lapsenkasvatustavoissa parantamista, vaikka kuinka parhaani yritän. Kyllä se sit välillä sanoo, että hyvin sie oot lapses kasvattanu, mut sekin kuulostaa vi**uilulta.. :/

 

Meillä on huomautettu siitä, miten hyvä nukutuskeino tutti olisi (tyttö ei syö tuttia) ja syytetty murhayrityksestä (nukutaan perhepedissä). Tässä ekana mieleentulleet erimielisyydet, kärjistetysti.

 

Eivät ole.Tietävät että tulee sanomista jos yrittävät.Eikä sen puoleen olisi aihettakaan!

 

Oma äitini on sanonu ettei aina tiiä miten uskaltas tehä ku oon niin tarkka ja anoppi on sanonut että on kranttu. Enpä oo kummastakaan vetäny herneitä nenuun, mieluummin noin päin ku etten osasi sitä enkä tätä ja olisin jotenki "leväperäinen".

 

No joo, anoppi ylistää niin että nolottaa. Itse pelkään että olen kaikista yrityksistäni huolimatta kasvattanut lapsestani ylikiltin.

 

Anoppi joskus yrittää avautua,mutta toisesta korvasta menee sisään,ja toisesta ulos