Laina
jotka eivät päivittäin **ttuile toisilleen, ärsytä, huuda ym?Mitn olette päässeet siihen tilaan?
Sama täälläAlkuperäinen kirjoittaja Candide:Olemme aina olleet siinä tilassa. Poikkeuksia ovat ne päivät, jolloin ollaan epäsovussa.
samoin meillä =)Alkuperäinen kirjoittaja Candide:Olemme aina olleet siinä tilassa. Poikkeuksia ovat ne päivät, jolloin ollaan epäsovussa.
Juu peesi.Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:Eiköhän oikeastaan kaikki aloita suhteensa siitä tilanteesta, että tähdellisempi kysymys on mitä tapahtui kun siitä tilasta ajauduttiin pois.
Ei meillä olla keljuja toisille päivittäin, joskus kylläkin, mutta ei päivittäin.Alkuperäinen kirjoittaja Laina:jotka eivät päivittäin **ttuile toisilleen, ärsytä, huuda ym?Mitn olette päässeet siihen tilaan?
Näin myös meillä. Takana pian 27 yhteistä vuotta.Alkuperäinen kirjoittaja Candide:Olemme aina olleet siinä tilassa. Poikkeuksia ovat ne päivät, jolloin ollaan epäsovussa.
Just näin. Valitettavasti.Alkuperäinen kirjoittaja no tuota:Eiköhän oikeastaan kaikki aloita suhteensa siitä tilanteesta, että tähdellisempi kysymys on mitä tapahtui kun siitä tilasta ajauduttiin pois.
Tottakai ärsyttää. Mutta en kyllä jaksa/viitsi/halua olla koko ajan jotain vanhoja kaivelemassa. Kai se on se, että tuntee toisen tärkeäksi ja haluaa olla sovussa?Alkuperäinen kirjoittaja ap:Miten voitte? Eikö teitä ärsytä toisessa mikään? Ei ole mitään vanhoja kaunoja? Otettako aina joka asiassa toisenne nätisti huomioon? Miten tohon pääsee?
Aikuinen ihminen voi opetella keskustelemaan erimielisyyksistä muuten kuin huutamalla ja vittuilemalla. Opettelua ja kasvamista. Millainen oli oma lapsuuden perheesi, oletko oppinut vittuilun sieltä?Alkuperäinen kirjoittaja ap:Miten voitte? Eikö teitä ärsytä toisessa mikään? Ei ole mitään vanhoja kaunoja? Otettako aina joka asiassa toisenne nätisti huomioon? Miten tohon pääsee?
Kyllä mua ärsyttää miehessä tietyt asiat, mutta olen opetellu sulkemaan silmät niiltä, jenkä ärsyynny niistä kovin helposti enää. Joskus pinna palaa. Ei ole vanhoja kaunoja. Ei aina oteta nätistä toista huomioon, mutta suurimmaksi osaksi kyllä.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Miten voitte? Eikö teitä ärsytä toisessa mikään? Ei ole mitään vanhoja kaunoja? Otettako aina joka asiassa toisenne nätisti huomioon? Miten tohon pääsee?
Perheneuvola tai parisihdeneuvonta? Seurakunnan kautta esim.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Varmaan kotoa opittua... Ja mies tehnyt tekoja joiden vuoksi arvostus mennyt. Silti en halua tätä.
Ei mulla (eikä tietääkseni miehellänikään) ole mitään vanhoja kaunoja, mutta toki jokin asia pistää ärsyttämään, mutta siitä voi sanoa ihan asiallisesti ilman mitään vit*uiluja tms.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Miten voitte? Eikö teitä ärsytä toisessa mikään? Ei ole mitään vanhoja kaunoja? Otettako aina joka asiassa toisenne nätisti huomioon? Miten tohon pääsee?
On meilläkin mies töppäilly, ja kunnolla. Mutta asiat on käyty läpi, annettu anteeksi ja unohdettu siihen malliin, ettei ne vaikuta jokapäiväiseen elämään. En ole itsekään täydellinen, enkä helpoin elinkumppani, niin en voi sitä vaatia mieheltäkään.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Varmaan kotoa opittua... Ja mies tehnyt tekoja joiden vuoksi arvostus mennyt. Silti en halua tätä.
Ei ole vanhoja kaunoja.Onhan toisessa sellaista toisinaan mikä ärsyttää, mutta niitä pikku vikoja / asioita oppii sietämään, kun ei itsekään ole täydellinen.Jos sitten taas on asioita, mitä vaivaavat todella pahasti, niin niistä keskustellaan ja selvitetään ne, tehdään kompromisseja.Ei jätetä mitään ns hampaankoloon.Puhuminen ihan kaikista asioista on yks hyvä lääke parisuhteeseen.Meillä se ainakin on toiminut kohta 19 vuotta =)Alkuperäinen kirjoittaja ap:Miten voitte? Eikö teitä ärsytä toisessa mikään? Ei ole mitään vanhoja kaunoja? Otettako aina joka asiassa toisenne nätisti huomioon? Miten tohon pääsee?
Oletko sanonu miehelle, mille susta tuntuu?Alkuperäinen kirjoittaja ap:Siis meillä enemmän mies vittuilee ym. ja mun toki vastattava samalla mitalla. Mä puhun, hän ei. Kun puhun on se tappeluun haastamista kuulemma. Töppäilyt (rahasotkut)vaikuttavat meidän elämäämme vielä monta vuotta. Juuri se pahinta, että mä elätän ja kannan vastuun, niin mielestäni ansaitsen jonkinlaista arvostusta!?