onko olemassa äitejä, jotka ovat lapsiensa kanssa 24/7??

miten te jaksatte? olette varmaan super äitejä

 

yh, töis käyn ja 1-2krt/2kk käyn jossain, muuten lapsen kans

 

Ihan varmasti. Yh-äitejä, leskiä, matkatyöläisten vaimoja...

 

Tässä yksi ja en välillä jaksakaan oikein. Nytkin tosi väsynyt. Mutta huomenna mummi + pappa ovat luvanneet ottaa meidän lapset hoitoon muutamaksi tunniksi. Tämä olisi toinen kerta meidän puolitoistavuotiaan elämässä, kun he ottaisivat hoitoon. Saa nähdä tuleeko vielä taas peruutus, etteivät jaksakaan. Yleensä käy niin.

 

:wave: täältä löytyy sellainen =) erittäin raskasta ja hermoja raastavaa välillä mutta pois en silti vaihtais =) kotona oon ollu vuodesta 2002...4 lasta meillä =)

 

Aikalailla 24/7 sitä ollaan vaavin kanssa. Mies rekkakuski. Jos ei ole keikalla, nukkuu pois univelkoja. Jos on lähdössä keikalle, nukkuu etukäteen, kun kuitenkin taas joutuu valvomaan... Välillä suorastaan v***ttaa. Koskakohan mä saisin nukkua pois univelkoja. Tai nukkua etukäteen, kun kuiteskin taas ensiyönä joutuu valvomaan jne... Ja arvatkaas kaksi kertaa, kuka ne KAIKKI kotityöt tekee...

Muoks: Unohdin vallan kertoa, jos joku ei tiedä, että onhan siellä rekassa sitten kerrossänky, eli sielläkin sitte vedetään unta palloon pitkin päivää...

 

mä olin useita vuosia, mutta nyt olen onneksi päässyt töihin lepäämään reilu kuukausi sitten.

 

Harvat on ne hetket etten ole muksujen kanssa, mutta sattuipa sellainen ihme tällä viikolla, kävin hammaslääkärissä. B) Mielumin olisin kyllä ollut senkin ajan kotona. :saint: Mutta ei tähän kotiinjumittumiseen kyllä mitään superäitiyttä kannata sekoittaa. :xmas:

 

Kyllä minunkin täytyy kait ilmoittautua tähän joukkoon. Mikään superihminen en ole ja välillä tuntuu, että pää räjähtää.

Mutta eiköhän sitä ehdi omaa aikaa viettämään sitten, kun lapset ei enää tarvitse kokoaikaista hoitamista. Aika äkkiä sekin päivä koittaa.

Kun kaikilla ei tosiaan ole niitä isovanhempia, jolle lapset laittaa hoitoon. Ja kun mies on kotona, niin ollaan mieluummin sitten yhdessä.

 

mä meen oikeesti kanssa töihin lepäämään, rekkakuskiksi. Ja tuo mies saa olla sen aikaa pois töistä ja hoitaa taloutta. Näin me ollaan sovittu...

 

Täällä myös. Aika kivasti olen jaksanut, vaikka palaahan se pinna aina välillä. Ei se 24/7 lasten kanssa tee kenestäkään kuitenkaan mitään superia. Aikansa kutakin ajattelen minä. Nyt on nämä lapset pieniä, mutta tämä on vain pieni hetki elämässä, haluan nauttia joka hetkestä. Kohta tätä vain muistellaan haikeudella.

 

Harjoittelussa olen kuutisen tuntia arkipäivisin. Mutta muuten olen lasten kanssa joka päivä. Olen ollut jo reilu kolme vuotta täysin yksin. Vapaata on kerran kaks vuodessa päivä tai kaksi

 

Onhan täs hyvätkin puolensa, oppii tuntemaan lapsensa hyvin ja jos jokin ongelma tms osaa puuttua heti asiaan. tosin kuin ne äidit, jotka antavat lapsensa hoitoon ja yhteistä aikaa ei jää päivittäin kuin pari tuntia. opi nyt siinä tuntemaan oma lapsi kun on kaikki harrastukset ja muut työt työn päälle. Töissä kyllä ehtii käydä koko loppuelämän mut lasten kanssa vietettyä/viettämättä jättämää aikaa ei saa takaisin. Ja yhtään selitystä siitä laatuajasta en ymmärrä. Ei se pari tuntia riitä mut onhan se parempi kuin ei mitään lapselle.

 

kun olin yh ja poika oli vajaa vuoden, mulla oli omaa aikaa 4h viikossa. hoidin vielä päälle sairaalassa olleen äitini asiat ja huolehdin veljen ruokapuolen ja auttelin maatilan töissä. äiti oli melkeen vuoden sairaalassa. Jälkeen päin olen miettiny miten ihmeessä jaksoin....

 

Kyllä, reilut neljä vuotta kokoaikaista ja kokoviikkoista kotona lasten kanssa olemista takana. Vapaa-aikaa on silloin, kun lapset nukkuvat, jos jaksan valvoa.

Nyt onkin sitten diagnoosina vaikea masennus ja lääkitys päällä. Että suosittelen kaikille äideille sitä, että ette tee mitään muuta kuin olette lastenne kanssa, kuten minä. Jooko?

 

Olin esikoisen aikana 2 vuotta. Omaa aikaa ei ollut pätkääkään. Sitten kun eksän kanssa erottiin, ne harvat hetket kun eksä oli lapsen kanssa ehkä tunnin tai pari viikossa oli ihan outoja, en tiennyt mitä olisin tehnyt...

 

joo johan oltu 3 vuotta .. ei kaikki tarvi sitä jatkuvaa vapaa-aikaa sun muuta kun voi viihtyä kotonakin lasten kanssa

 

:wave: vaikka vapaa aikaa järjestyy aina kun on tarvis kun on niin hyvä tukiverkosto sukulaisista..ja eksä katsoo myös..se vaan että mua ei kiinnosta se vapaa aika kauheesti ilman lasta..jotenkii niin kiinni lapsessa. kerran kuussa käyn baarissa ja viikolla silloin tällöin likka on sukuloimassa ntunnin jos on tarvis hoitaa asioita..ja mä olen näin kyllä tosi onnellinen.

 

:wave: Joskus käyn suihkussa yksin. Yleensä en.

 

Olen minäkin ollut sellainen, eksä teki reissutöitä, oli aina viikon kerrallaan poissa kotoa, ja minä tuon ajan vauvan kanssa kaksin, ja ihan hyvin me pärjättiin.

Äippälomien ajan olen myös myöhemmin ollut lasten kanssa 24/7, toki mies on ollut sitten aina välillä kotona, mutta empä minä ole käynyt yhtään missään yksikseni, eikä ole ollut edes tarvetta, varmaan olen siis outo.

 

Olen ollut puolitoistavuotiaani kanssa aika lailla 24/7, en siksi, että olisin superäiti, vaan siksi, että kärsin pahasta eroahdistuksesta.

 

Kyllä, reilut neljä vuotta kokoaikaista ja kokoviikkoista kotona lasten kanssa olemista takana. Vapaa-aikaa on silloin, kun lapset nukkuvat, jos jaksan valvoa.

Nyt onkin sitten diagnoosina vaikea masennus ja lääkitys päällä.

Täällä on sama homma. Lääkitystä mulla ei ole ku mikään lääke ei passaa. Lisänä vielä sosiaalisten tilanteiden pelko. Masennus johtuu lähinnä unettomuudesta ja unettomuus siitä kun lapsi valvotti tarpeeksi kauan. Lapsi kun alkoi nukkumaan, minä en enää pystynyt..

Nyt vihdoin alkaa näkymään valoa tunnelin päässä, ensi viikolla oon menossa kurssille jossa on muitakin samanlaisessa elämäntilanteessa olevia. Pelottaa..

 

Kyllä, reilut neljä vuotta kokoaikaista ja kokoviikkoista kotona lasten kanssa olemista takana. Vapaa-aikaa on silloin, kun lapset nukkuvat, jos jaksan valvoa.

Nyt onkin sitten diagnoosina vaikea masennus ja lääkitys päällä.

Täällä on sama homma. Lääkitystä mulla ei ole ku mikään lääke ei passaa. Lisänä vielä sosiaalisten tilanteiden pelko.

Samoin. Ei tarvitse kuin ruokakauppaan mennä, niin sydän alkaa hakata, jalat pettävät alta, itkettää ja ahdistaa.

 

olen tuossa harjoittelussa ollut nyt 3kk. Eli yli vuotta olin täysin kotona

 

Kyllä, reilut neljä vuotta kokoaikaista ja kokoviikkoista kotona lasten kanssa olemista takana. Vapaa-aikaa on silloin, kun lapset nukkuvat, jos jaksan valvoa.

Nyt onkin sitten diagnoosina vaikea masennus ja lääkitys päällä.

Täällä on sama homma. Lääkitystä mulla ei ole ku mikään lääke ei passaa. Lisänä vielä sosiaalisten tilanteiden pelko.

Samoin. Ei tarvitse kuin ruokakauppaan mennä, niin sydän alkaa hakata, jalat pettävät alta, itkettää ja ahdistaa.

Mä vielä kauppaan pääsen, kunhan ei tarvii kenenkään kanssa jutella.. Roskapussinkin vien iltaisin etten törmäis naapureihin.. Kauhistuttaa tuo ens viikon kurssi, mitenköhän siitä selviää :O