Tästähän on virinnyt oikein keskustelu
Evitalta haluan nyt kysyä, että miten se, että osa lapsista on syrjäytymisvaarassa ja/tai vanhempansa ei ole kyvykkäitä (tai halukkaita) tukemaan koulussa menestymistä tai satsaamaan johonkin harrastukseen, johon on lahjoja, korjaantuu sillä, että kellekään ei suoda tähän mahdollisuutta??
Ja ainakin omana aikanani myös koulu huomioi oppilaan lahjoja ja taipumuksia ja sitäkin kautta kerrottiin eri vaihtoehdoista ja valinnan mahdollisuuksista. Toki murto-osalle perheistä voi esim. juuri tämä koulun vaihtaminen harrastuksen perässä nousta kynnyskysymykseksi (vaikkapa juuri noiden itse maksettavien koulukyytien takia), mutta eipä noissa perheissä lapset juuri harrastaneetkaan (musiikkiopistossa opiskelu maksaa, soittimet ne vasta maksaakin, musiikkileirit, esiintymisreissut jne. jne. Muista harrastuksista en osaa sanoa, kun mun kokemus on tältä saralta, mutta varmaan kaikissa harrastuksissa jotain kuluja tulee).
Ja sen takia, että tämä ei ole kaikille mahdollista, se pitäisi kieltää niiltäkin, joille on? Ymmärsinkö oikein? Että kaikilla on oltava reiluuden nimissä yhtä onnetonta kun sillä köyhimmällä/kurjimmalla?
Ja kun joku kommentoi, että lahjakkaat lapset tarvii erityisluokkia, niin se on höpö höpöä. Ihan normi peruskoulun opetus riittää. Mutta jos siihen on mahdollisuus nivouttaa jotain extraa, niin miksi ei? (esimerkiksi musiikkiopiston teoriassa en käynyt ollenkaan, koska suoritin opinnot normaaleilla musiikitunneilla koulussa).