Onko oikein

Täälläpäin ei saa, ainakaan ala-asteella. Yksi äiti ajaa nimittäin puolityhjän taksin perässä joka aamu, koska lapset eivät ole oikeuteuttuja siihen koulukyytiin. Lähikoulu, mihin saisivat kyydin, on 2 km lähempänä heidän kotiaan kuin tämä koulu missä lapset nyt ovat, mutta äiti haluaa pitää lapset tässä pienemmässä koulussa niin kyytii lapset joka päivä kouluun.
 
Ja kommentoidakseni alkuperäiseen aiheeseen (jota aiempi viesti ei edes sivunnut :D) mä en ole saanut ilmaista koulukyytiä ikinä. Koska lähin mahdollinen koulu oli alle 3km päässä. Eli silloinen kotikaupunki ei kustantanut pitempää koulumatkaa, joka oli oma valinta. Ja tää oli ok.

Eli ainakaan 80-90-luvulla, kun allekirjoittanut kävi koulunsa niin lakia asiasta ei ollut. Eikä uskoakseni ole vieläkään. Nykyinen kotikuntani nimittäin suo vanhemmille mahdollisuudet
valita, mutta mikäli lähikoulu ei kelpaa, kuljetuksen kustannukset hoidetaan itse.
Ok-. Minä sain vasta nyt tietää , että täällä saa bussiliput. Muksut käyneet tuota koulua puolitoista vuotta. :D
 
vierailija
Teiltä on täysin hukassa erikoisluokkien idea. Ne lahjakkaat lapset eivät pärjää tavallisilla luokilla!

Lahjakkaat lapset tarvitsevat kipeästi sellaista opetusta, jossa he eivät tylsisty kuoliaaksi. Ei kukaan, edes aikuinen, jaksa istua hiljaa 6 tuntia päivässä, 10 kuukautta vuodesta, puolet ajasta kuunnellen itselle itsestäänselvää asiaa, ja puolet ajasta odotellessa, että muut oppilaat saavat tehtyä ne tehtävät, jotka itse sai valmiiksi sen triviaalin jaarittelun aikana. On täysin epäinhimillistä vaatia tällaista lapsilta. Siksi ne lahjakkaat lapset laitetaan erikoisluokille, jotta koulunkäynti olisi heillekin järkevää, eikä tylsyys tekisi heistä häiriköitä.

Lahjakkuus tuo ihmisen elämään omat ongelmansa, ihan samalla tavalla kuin oppimisvaikeudetkin tuovat ongelmia, ja molemmat erityisryhmät tarvitsevat erityisopetusta pärjätäkseen koulussa. Nykyinen koulu on suunniteltu toimimaan vain tavallisten oppilaiden kohdalla.
 
nuottiavain
Tästähän on virinnyt oikein keskustelu :)

Evitalta haluan nyt kysyä, että miten se, että osa lapsista on syrjäytymisvaarassa ja/tai vanhempansa ei ole kyvykkäitä (tai halukkaita) tukemaan koulussa menestymistä tai satsaamaan johonkin harrastukseen, johon on lahjoja, korjaantuu sillä, että kellekään ei suoda tähän mahdollisuutta??

Ja ainakin omana aikanani myös koulu huomioi oppilaan lahjoja ja taipumuksia ja sitäkin kautta kerrottiin eri vaihtoehdoista ja valinnan mahdollisuuksista. Toki murto-osalle perheistä voi esim. juuri tämä koulun vaihtaminen harrastuksen perässä nousta kynnyskysymykseksi (vaikkapa juuri noiden itse maksettavien koulukyytien takia), mutta eipä noissa perheissä lapset juuri harrastaneetkaan (musiikkiopistossa opiskelu maksaa, soittimet ne vasta maksaakin, musiikkileirit, esiintymisreissut jne. jne. Muista harrastuksista en osaa sanoa, kun mun kokemus on tältä saralta, mutta varmaan kaikissa harrastuksissa jotain kuluja tulee).

Ja sen takia, että tämä ei ole kaikille mahdollista, se pitäisi kieltää niiltäkin, joille on? Ymmärsinkö oikein? Että kaikilla on oltava reiluuden nimissä yhtä onnetonta kun sillä köyhimmällä/kurjimmalla?

Ja kun joku kommentoi, että lahjakkaat lapset tarvii erityisluokkia, niin se on höpö höpöä. Ihan normi peruskoulun opetus riittää. Mutta jos siihen on mahdollisuus nivouttaa jotain extraa, niin miksi ei? (esimerkiksi musiikkiopiston teoriassa en käynyt ollenkaan, koska suoritin opinnot normaaleilla musiikitunneilla koulussa).
 

Yhteistyössä