Onko oikeasti normaalia, pari vuotiaan ruhjeista

[kysympä vaan]

Onko oikeasti normaalia, että pari vuotiaalla on aina jokin ruhje päässä sekä tietysti lukuisat kolhut ympäri muuta vartaloa. Mustelmia poskissa, otsassa, leuassa jne. Erilaisista kolhuista jaa kaatumisista tulleita. Eikö niitä oikeasti voi estää? Pitääkö sen lapsen antaa mennä niin vapaasti että se on koko ajan jostakin päällään alas tulemassa? Sairaalareissujakin on jo kaksi muutaman kuukauden sisään. Kyseessä vieläpä normaalia rauhallisempi, joskin omatoiminen lapsi, joka ei ole päivähoidossa, eli jatkuvasti periaatteessa on yhden aikuisen jakamattoman huomion alaisena. Meno on perheellä sellaista, että lapsi saa oikeastaan missä vaan kiivetä, tosi harvoin kukaan on vieressä koppausvalmiudessa. Perhe uskoo "koko kylä valvoo" ideologiaan, joten esim. puistossa lapsi saa mennä vapaasti ja vanhemmat ajattelevat, että joku kyllä puuttuu jos on oikeasti vaaran paikka. Lopputulos on että lasta ei valvota, korkeintaan joku välilä mainitsee että varohan nyt. Tiedän että taaperot kolhii itseään, mutta eikö niitä kolhuja voi edes yrittää estää?

 

[Tulee mieleen]

Baby P

 

[juupajuu]

Mä en ole koskaan antanut lasteni mennä (siis silloin taaperoina, nyt jo koululaisia ) vapaasti ja vahtimatta, ex väitti et vahdin liiankin kanssa. Ja aina oli molemmilla jalat mustelmilla, selässä mustelmia ja välillä isoja kuhmuja otsassa. Molemmat vaan oli niin kovia tohottamaan et vahtimisesta huolimatta kolhivat itseään melkein päivittäin. Tosin mulle itselle on aina tullut todella herkästi mustelmia, joten voi olla sitten et sekin on jossain määrin muksuille periytynyt...

 

[Besserwisser]

Meidänkin lapsilla on lähes aina mustelma jossain kohtaa kroppaansa. Joskus niitä tulee, kun tappelevat keskenään tai kaveriensa kanssa, joskus kaatumisista, joskus esineeseen törmäämisestä jne. Ei mustelmia voi ehkäistä kuin sulkemalla lapsi pehmeään huoneeseen.

Kuinka lapsi käyttäytyy, pelkääkö käden kohottamista tms?

 

[ap]

Baby P

Sen verran läheltä perhettä seuraan, että tiedän että kyse ei ole väkivallasta. Vanhempien mielestä lapsen täytyy vaan saada tehdä mitä haluaa ja toteuttaa itseään. Jos lapsi haluaa kiivetä kahden metrin korkuiseen leikkipuistohärveliin joka on tarkoitettu paljon isommille lapsille, hän saa sinne kiivetä ja siellä kulkea ilman että kukaan välttämättä edes valvoo. Jos lapsi haluaa kiivetä tiskipöydälle ja sieltä seisoen kurkotella keksipurkkia, hän saa niin tehdä, huolimatta siitä että on jo useamman kerran tässä touhussa pudonnut päänsä kolauttaen..

 

[koheltajan äiti]

Meidän 3,5 vuotias on armoton koheltaja. Vähän väliä löytyy mustelmia ja ruhjeita niin päästä kuin vartalosta. Minkä tuolle nyt voi kun poika on mikä on. En voi olla jatkuvasti vahtimassa hänen perässään
Onnellinen lapsi tuo silti on, kolhuistaan huolimatta.

 

[ap]

Meidän 3,5 vuotias on armoton koheltaja. Vähän väliä löytyy mustelmia ja ruhjeita niin päästä kuin vartalosta. Minkä tuolle nyt voi kun poika on mikä on. En voi olla jatkuvasti vahtimassa hänen perässään
Onnellinen lapsi tuo silti on, kolhuistaan huolimatta.

Mutta kyseessä ei ole mikään erityisen koheltava lapsi, vaan perus rauhallinen ja hitaasti lämpiävä lapsi. Tämä kyseinen lapsi sai myös juuri kävelemään oppineena vaaellella terävä tikku tms. suussa, tikkari suussa saa pomppia tramboliinilla, ruokapöydässä voi syödä seisten tuolilla ja leikata itse itselleen terävällä isolla puukolla esim. kurkkua.

 

[ap]

Ymmärrän kyllä että on normaalia että lapset kolhivat itseään ja toisiaankin, mutta eikö sitä edes tarvitse yrittää estää? Tottakai on eroja siinä mitä ihmiset pitävät normaalina ja mikä kenenkin mielestä on vaarallista. Itse olen ehkä liiankin ylisuojeleva, mutta tämä perhe on kyllä mielestäni huolettomuudessaan normaalin ulkopuolella.

 

[ap]

Mielipiteitä?

 

[........]

Tiedän myös tuollaisen perheen ja kauhulla oon joskus katsellut. En ole mikään ylisuojelevainen vaan aika rento itsekkin mutta kyllä tuollaset selkeesti vaaralliset jutut kiellän heti omilta lapsiltani (esim. mitä tuossa nyt mainitsit). Ihmetyttää touhu, mutta hengissä ovat vieläkin, ONNEKSI !

 

[tiutau]

Neurologin mukaan hyvä tahti taaperolle on yksi laastari päivässä, siis päässä Ja siis tämä oli radiossa puhuvan suomalaisen neurologin (äh, vai oliko se neurokirurgi?) näkemys.

Pää kestää aika paljon kolhuja.

On kuulema tärkeää että lapsi oppii kaatumaan ja varomaan. Vaarallisempaa on jos ei opi.

 

[Tuittu]

Eli viisivuotiaalle pitäisi hommata turvavyöistuin. Mikä on hyvä? Ei halvinta, eikä kalleinta.

 

[siperia opettaa]

Hmm... minä olen vähän samoilla linjoilla kasvatuksessa eli lähes vapaasti saavat kokeilla kiipeilyä sun muuta. Siis en ole sellainen jatkuvasti perässä vahtiva joka käskee joka ikisessä paikassa varomaan. Myönnän olen ehkä vähän turhankin huoleton. Silloin kun vielä asuttiin maalla niin lapset saivat vapaasti leikkiä lähimetsikössä, tosin olivat silloin jo vähän vanhempia kuin parivuotiaita. Itse asiassa eivät nuo nyt niin kovin paljon ole kolhiintuneet.

 

[Kyllä]

Mun mielestä parivuotiaan kohdalla voi olettaa että pikkuhiljaa alkaa ymmärtää syy-seuraussuhteita, kuten että jos ryntyää niin saattaa kompastua ja sitten sattuu.

Toki aikuisen pitää valvoa, mutta en itse ainakaan ole koko aikaa "koppausvalmiudessa" esim. leikkipuistossa.

 

[ahma]

Kai tossa vois miettiä, että mikä on sinänsä riskaabelia mutta tärkeä oppia, ja mikä on turha riski (esim. ne tikkarit suusta pois pomppiessa). Joillain ei kai edes riitä mielikuvitus tommoisten torjumiseen, ja sitte ihmetellään että miksi meillä ollaan niin alttiita tapaturmille

 

[tää on tätä]

Kai tossa vois miettiä, että mikä on sinänsä riskaabelia mutta tärkeä oppia, ja mikä on turha riski (esim. ne tikkarit suusta pois pomppiessa). Joillain ei kai edes riitä mielikuvitus tommoisten torjumiseen, ja sitte ihmetellään että miksi meillä ollaan niin alttiita tapaturmille

Niin justiinsa. On se kumma juttu jos yksi vuotias leikkaa saksilla sormenpään pois, jos sakset lojuu lattialla ja lapsi valvomatta niiden ympärillä häärii. On se kumma jos lapsi saa sähköiskun pistorasiasta, kun käteen annetaan ruuvimeisseli ja ruuveja ja jätetään valvomatta porailemaan kaikenlaisiin kivoihin koloihin..