Onko normaalia?

  • Viestiketjun aloittaja :O
  • Ensimmäinen viesti
:O
Mulla on pieni, puolenvuoden ikäinen lapsi.
Viimeaikoina oon alkanu ikävöimään raskausaikaa, sitä jännitystä, iloa ja odotusta. Tietysti rakastan jo syntynyttä lastani, mutta vauvakuume on kova. En _oikeasti_ halua vielä toista lasta, mutta silti olen kateellinen raskaana oleville naisille. Mikä mua vaivaa?
 
Sama :whistle: Raskaana olin kateellinen niille, joilla oli jo oma vauva ja nyt (vauva 5kk) olen kateellinen raskaana oleville. Vauvakuumetta ei ole, koska tämä yksi vauva riittää minulle toistaiseksi.

Ikävä sitä loppuraskauden jännitystä ja synnytystä kohtaan on vaan niin kova, että kateellisena katselen pyöreitä massuja ja ajattelen, että voi tuolla on vielä kaikki se ihanuus edessä :heart:
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Lehmis:
Sama :whistle: Raskaana olin kateellinen niille, joilla oli jo oma vauva ja nyt (vauva 5kk) olen kateellinen raskaana oleville. Vauvakuumetta ei ole, koska tämä yksi vauva riittää minulle toistaiseksi.

Ikävä sitä loppuraskauden jännitystä ja synnytystä kohtaan on vaan niin kova, että kateellisena katselen pyöreitä massuja ja ajattelen, että voi tuolla on vielä kaikki se ihanuus edessä :heart:
Heh! Voi teitä. Tai meitä. Itse taas haaveilen juuri sitä konkreettista vauvan olemassaoloa. Olen siis raskaana :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Lehmis:
Sama :whistle: Raskaana olin kateellinen niille, joilla oli jo oma vauva ja nyt (vauva 5kk) olen kateellinen raskaana oleville. Vauvakuumetta ei ole, koska tämä yksi vauva riittää minulle toistaiseksi.

Ikävä sitä loppuraskauden jännitystä ja synnytystä kohtaan on vaan niin kova, että kateellisena katselen pyöreitä massuja ja ajattelen, että voi tuolla on vielä kaikki se ihanuus edessä :heart:
Heh! Voi teitä. Tai meitä. Itse taas haaveilen juuri sitä konkreettista vauvan olemassaoloa. Olen siis raskaana :)
Kateellinen olen :D
 

Yhteistyössä