Onko normaalia synnytyksen jälkeen vihata omaa kroppaansa?

En kehtaa edes itse katsoa peiliin ja olen nyt ihan normaalipainoinen. Synnytyksestä 3kk.

 

No mikä siinä kropassa sitten vihastuttaa?

 

Minkä ikäinen olet?

 

Painohan ei kerro mitään siitä mikä näkyy peilissä. Mulla siellä näkyy repsahtanut vatsanahka ja iljettävä sektioarpi.

 

Kai sinä varauduit ettei se vartalo tule raskauden jälkeen olemaan entisenlainen?
Koeta keskittyä hyviin puoliin, niitä on varmasti.

 

Mutta niin kauniit lapset. Kuvaketjusta nähtynä.

 

en mä tiedä onko normaalia mutta mä ainakin vihaan rintojani ihan mielettömästi en voi edes katsoa niitä itkemättä.

 

On yksi lapsi ennestään ja ihan kolmekymppinen olen. Nyt vain etoo venynyt nahka ja arvet ja kaikki.Tissejä myöten.

 

Mulla koht 10kk synnytyksest ja vieläki ällöttää kattoa peiliin... Yritän päästä korjausleikkaukseen, mut ei kuulemma ole perusteita. Eli sillä mitä minä olen mieltä, ei ole väliä, kunhan olen lääkärin mielestä iha normaali.

 

Kai sinä varauduit ettei se vartalo tule raskauden jälkeen olemaan entisenlainen?
Koeta keskittyä hyviin puoliin, niitä on varmasti.

Mä varauduin, mutta en osannut todellakaan kuvitella, kuinka paljon se muuttuisi. Siis vaikka kuinka olin mukama varautunut, en lopulta ollutkaan (kun en sitä näkyä osannut kuvitella).

Meni varmaan puoli vuotta ennen kuin olin sinut oman peilikuvani kanssa (etten vain vilahtanut nopeasti peilin ohi, jos ei ollut vaatteita päällä ). Enkä mä tule ikinä tottumaan tohon roikkuvaan vatsanahkaan (joka onneksi tällä hetkellä täyttyy ), kun lapset on tehty ja oon koittanu kaiken mahdollisen reenin sen eteen tehdä, niin hyvinkin voisin kuvitella, et joku mahankiristys ois vaihtoehto.

Mut siis niin... On niitä hyviä puolia, mut kyllä se kropan muutos voi hetkauttaa pahemman kerran.

 

Mä rakastuin kroppaani raskauden ja synnytyksen myötä :heart: Opin arvostamaan ihan eri tavalla! Pieni ihminen kasvoi kokonaan mun sisällä ja syntyi sitten sieltä - ihan minun aikaansaannosta?!?

Tissit toki ovat vähän erinäköset ku ennen mutta ovat ne paljon toiminnallisemmat näin B)

 

Hyviä puolia? Ei taida olla..

 

jos mun kroppa paisuis kaksinkertaseksi normaalikokoon verrattuna, todennäköisesti hetken aikaa inhoaisin sitä vielä sittenkin kun olisin palautunut normimittoihin..

 

on ihan normaalia vihata kroppaa. Itsellä oli tosi kova itseinho koko raskauden ajan. Se valasolo, lihava pallo...
Sitten synnytyksenä jälkeen inhosin itseäni koko sen ajan kun imetin 12kk sen jälkeen olin taas normaali oma itseni ja pidän kropastani. Toki tissit ei ole kuin ennen, mutta ne nyt peittyy rintsikoilla ja bikineillä ja sinnehän voi piilottaa kaikenlaisia täytepaloja jolloin näyttää normaalilta, eikä tyhjältä pussilta...

 

Synnytyksestä vuosi ja oma kroppa ällöttää. En tiedä onko normaalia, mutta ei tulis mieleenkään lähteä kireässä paidassa tai pelkissä bikineissä julkuselle paikalle kun joka paikka tursuaa.

 

Mä rakastuin kroppaani raskauden ja synnytyksen myötä :heart: Opin arvostamaan ihan eri tavalla! Pieni ihminen kasvoi kokonaan mun sisällä ja syntyi sitten sieltä - ihan minun aikaansaannosta?!?

Tissit toki ovat vähän erinäköset ku ennen mutta ovat ne paljon toiminnallisemmat näin B)

NO ihanaa. Sä oot kyllä nina niin läpinäkyvän positiivinen, kaikki on aina niin ihanaa ja kivaa.
Kun oikeesti ei ole.
Kyllä mu o ainaki rehellisesti vituttaa kun kroppa muutti lähes joka kohdasta pari senttiä alaspäin.
Ihan se ottaa päähän vaikka pieni ihminen on siellä sisällä ollutkin.

 

aluksi mua vitutti ihan törkeästi oma kroppa, kunnes huomasin että synnyttämättömällä kaverillani oli samanlainen maha kun mulla, se hiukan lohdutti. Ja nyt kun on kulunut vuosi olen ihan sinut kroppani kanssa, vaikka mahassa onkin löysää nahkaa jne. Olen aina ajatellu,että ei mun tarvii käyttää rannalla bikineitä ja ainahan mä voin hommata korsetin