Onko normaalia käytöstä äidiltäni?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"apua"

Vieras
Olin eilen koko päivän varattuna töissä. Työssäni vastaanotan asiakkaita ja palaveeraan hyvin paljon. Työhön liittyy iso vastuu, ja pitäisi saada keskittyä. Aikatauluni on usein niin kiireinen, että en ehdi kunnolla taukoja pitää työpäivän aikana. Äitini tietää ja ymmärtää kaiken tämän.

Äitini soitti puhelimeeni eilisaamuna 3 kertaa 10 min välein. Koska olin palaverissa, en voinut vastata. Lähetin hälle kesken palaverin viestin, jossa kysyin, onko jotain sattunut ja etten voi nyt puhua. Tähän hän vastasi, pyytämällä soittamaan heti kun voin.

Soitin hetken päästä viesistä takaisin ja kävi ilmi, että asia koski jotain ei kiireellistä kauppareissua. Ei onnettumuutta. Ei hätää. Sanoin ihan ystävällisesti, että en ehdi puhua, ja että soitan töiden jälkeen. Kun sitten illalla soitin, äiti oli selvästi tuohtunut ja hyvin niukkasanainen eikä hän halunnut jatkaa puhelua.

Olen huomannut äidissäni todella outoa hätäisyyttä, malttamattomuutta ja rähjähdysmäisesti kasvavaa itsekeskeisyyttä. Eilen taas heräsin ajattelemaan asiaa tuon puheluepisodin jälkeen.

Äitini huolestuttaa nykyisin toisia oudoilla edesottamuksillaan ja asettuu mielellään uhrin asemaan. Äiti puhuu myös paljon toisista pahaa, totuus ja taru sekoittuvat. Kun hänelle huomauttaa omien pahojen ajatusten ja oletusten puhumisesta totena, hän suuttuu ja haluaa lopettaa heti keskustelun. Hän ei ikinä myönnä pahoja puheitaan (ne kuulemma voivat ihan hyvin olla myös totta), ja hänellä on mielestään oikeus lausua kauheita epätosia asioita muista ihmisistä arvailuinaan.

Onko tämä normaalia? Voiko äidilläni olla jokin alkava dementia?
 
Jos tuo on tullut vanhemmiten, niin voi johtua jostakin sairaudesta. Jos on aina ollut tuon luontoinen, niin paheneminen voi johtua siitä, että piirteet kärjistyvät vanhetessa. Toisilta häipyy ikääntyessä viimeinenkin suodatin. Ei tuollaista käytöstä tarvitse silti sietää johtui se mistä tahansa.
 
Siis aivan kuin oman äitini käytös. Olisiko tyytymättömyys omaan vanhenemiseen tai tarpeettomaksi tulemisen pelko? Oma äitini on ottanut vielä lisäksi käyttöönsä puhumattomuuden. Ei anna kuulua itsestään moneen viikkoon ja esittää loukkaantunutta kun vihdoin saan yhteyden häneen. Olen ottanut sen kannan että kiukutelkoon niin ehkä joskus huomaa oman typeryytensä. Tsemppiä sinulle, kyllä se siitä!:D
 
En halua pelotella, mutta voi olla alkavaa muistisaurautta esim. Äitisi voi itse huomata muutosta itsessään ja se hermostuttaa seä pelottaa. Varatkaa hänelle aika muistihoitajalle testeihin. Omalla äidilläni oli vähän vastaavaa. Toisin hänellä muisti heikkeni todella nopeasti puolen vuoden sisällä ja liikuntakyky myös. Olin järkyttynyt kun lähdin lääkäriin kun lääkäri kysyi aian tavallisia asioita, äiti ei muistanutkaan. Aiemmin seurannut politiikkaa yms. todella aktiivisesti ja hups ei tullut mieleen pressan nimi. En ollut älynnyt. Äidilläni tosin löytyi aivokasvain, joka todennäköisesti hänen tapauksessaan vei muistia.
Siksi vaan heräsin kirjoitukseesi, kun jätin myös vastaamatta puheluun, kun en palaverin takia pystynyt ja äiti olikin kaatunut kotona.
Pidä huoli äidistäsi, niitä on vain yksi.
 
[QUOTE="hmmm";24895260]En halua pelotella, mutta voi olla alkavaa muistisaurautta esim. Äitisi voi itse huomata muutosta itsessään ja se hermostuttaa seä pelottaa. Varatkaa hänelle aika muistihoitajalle testeihin. Omalla äidilläni oli vähän vastaavaa. Toisin hänellä muisti heikkeni todella nopeasti puolen vuoden sisällä ja liikuntakyky myös. Olin järkyttynyt kun lähdin lääkäriin kun lääkäri kysyi aian tavallisia asioita, äiti ei muistanutkaan. Aiemmin seurannut politiikkaa yms. todella aktiivisesti ja hups ei tullut mieleen pressan nimi. En ollut älynnyt. Äidilläni tosin löytyi aivokasvain, joka todennäköisesti hänen tapauksessaan vei muistia.
Siksi vaan heräsin kirjoitukseesi, kun jätin myös vastaamatta puheluun, kun en palaverin takia pystynyt ja äiti olikin kaatunut kotona.
Pidä huoli äidistäsi, niitä on vain yksi.[/QUOTE]

Huh:/! Toivottavasti olette saaneet apua äidillesi!!
 
Mun mutsi viis veisaa vaikka sanon vastatessani että oon pahassa paikassa enkä pysty puhuun.Se vaan aloittaa silti juttunsa.
Toisin kun esim. mun tät,i joka sanoo heti et soitellaan myöhemmin ja suunnilleen nakkaa luurin korvaan jos sanon et ollaan ruokapöydässä.

Mutsilla mitään sairautta ole, on vaan tommonen luonne!
Jos soittelis mulle töihin koko aika tolleen niin laittaisin äänttömälle ja viestin et soitan myöhemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikä?;24895225:
Minkä ikäinen äitisi on , ja onko hänellä harrastuksia/ töitä? Alzheimer kyllä voi nuorempiinkin iskeä. Netistä löytyy kysymystestejä tautiin liittyen.

Tuo tuli minullakin mieleen, mutta toki voi olla kyse muustakin. Isäni sairasti Alzheimeria ja menehtyi siihen hiljattain. Hänellä oli juuri tyypillistä tuo ärtyminen, mikä johtui ainakin aluksi pitkälti varmaan siitä, että hän tajusi, ettei kaikki ole kohdallaan ja harmitti, kun ei osannut tai muistanutkaan enää tuttua asiaa. Keskivaiheella tulivat sitten aggressiotkin mukaan.

Tosiaan, kuten sinulle jo sanottiinkin, pidä huoli äidistäsi ja menet hänen kanssaan lääkärille, voit tosin varautua siihenkin, ettei hän ensin halua sinne, koska kukapa haluaisi myöntää, että jokin on vialla. Voimia!
 
Mun äidillä oli aluksi tollasta, nyt on todettu mielenterveysongelmia, en tiedä mitä kaikkea muuta, koska eivät kerro mulle kaikkea. Mutta tuolla lailla se alkoi, soitteli vaikka 5 kertaa peräjälkeen vaikka olen sanonut että näen kun on soittanut ja soitan takaisin kun pystyn. Kaikki ovat jotenkin häntä vastaan, kehittelee kaikki salaliitoteorioita, siis silleen et jotkut ihmiset haluaa kiusata häntä tahallaan yms., ei oikeen ymmärtänyt mikä on totta ja mikä keksittyä. Suosittelisin että kävisitte vaikka yhdessä lääkärissä, jos äitisi on vain suostuvainen, meillä ei ollut ja asiat meni tästä vielä paljon pidemmälle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;24895295:
Huh:/! Toivottavasti olette saaneet apua äidillesi!!

Saimme apua ja nopeasti saimmekin. Kasvain leikattiin ja äiti asuu kotonaan, mutta muisti ei enää palautunut "täydelliseksi". Hänellä käy kotipalvelu monta kertaa vuorokaudessa. Mutta kaikki muuttui. Olen tosin nyt erittäin iloinen huonomuistisesta äidistäni, joka on nykyään paljon iloisempi kuin ennen diagnoosia. Olisiko myös ollut kipuja, jotka aiheuttivat äkäisyyttä. Aiemmin ei ollut tavatonta, että "laitoin" luurin kiinni kesken puhelun.

Onneksi oli äidilläni fiksu lääkäri joka lähetti pään magneettikuvaan nopealla aikataululla. Minulle ja äidille arveli aluksi muistin heikkenemisen johtuvan alhaisesta verenpaineesta, niin en osannut odottaa mitään kasvainta. Kuvittelin, että muutoksia kalkkeutumia yms. etsitään päästä kuvauksella ja ne heikentävät mahdollisesti myös muistia. Jälkeenpäin kun kasvain oli löytynyt lääkäri sanoi myös kasvainten olevan yleisiä vanhemmilla ihmisilä ja erityisesti, jos radikaalia muutosta tapahtuu.
Aikamoista on kuitenkin lääketiede nykyään. Noin se kasvain vaan leikattiin ja isokokoinen vielä. Ja muuta takapakkia ei leikkauksestakaan tullut kuin tuo muistin heikkeneminen. Liikkuminen ja tasapainokyky parani. Myös puhekyky ja näkö ovat kunnossa vaikka oli kait omat riskinsä.
Kiittelen kyllä edelleen suomalaista erikoissairaanhoitoa ja ihan terkkariakin (josta homma lähti liikkeelle), että kyllä upeaa osaamista löytyy Suomesta!
 
Kuulostaa aivan tutulta tilanteelta. Lisänä äitini puhui ihmisistä pahaa jne. Lopuksi kääntyi minua vastaan, ainoaa lastaan, joka auttoi aina. Tilanne oli aivan hirvittävä kunnes saatiin äiti lääkäriin. Diagnoosi oli eräästä vakavaan sairauteen annettavasta lääkkeestä aiheutuneet harvinaiset psykoottiset oireet! Koskaan sen jälkeen ei äitii ole palautuut ennalleen mutta niin paljon paremmaksi kuin ikinä uskalsin toivoa. Ei raasu muista noista ajoista mitään, onneksi. Äidilläni ei siis taustalla ollut mitään mielenterveysongelmia.
 

Yhteistyössä