Onko normaalia käytöstä 6-vuotiaalta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maamaamaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Maamaamaa

Vieras
Olimme viime joulukuussa juhlissa, joissa oli mukana jonkun verran lapsiakin. Oma poikani on 3v ja viihtyi muuten hyvin, mutta kun siellä oli yksi 6.5-vuotias poika jolla oli koko ajan villi meno päällä, niin poikani oli kotona melkoisen ahdistunut. Nyt olisi tarkoitus mennä tuonne kyläilemään ensi viikonloppuna, mutta poikani sanoi ettei hän halua tulla. Siis koska siellä on tuo poika! Ihme että muistaa ja tajuaa, kokemus on siis ollut vahva.

Itse en tämän ison pojan käytöstä pitänyt erityisen huonona. Eiköhän osa tuon ikäisistä (varsinkin pojista) vaan ole tosi villejä. ELi juostaan ympäri kämpää, heilutaan pehmomiekan kanssa ja huidotaan sillä kaikkia ja kaikkea. Tehdään karatepotkuja - ne kyllä näytti vähän vaarallisilta. Ei tietenkään tarkoituksena ollut osua kehenkään, eikä osunutkaan, mutta vahingon vaara oli olemassa. Muutenkin hurja meno, mutta ainakin mieheni piti sitä normaalina.

Mitäs mieltä? Mimmonen riehuminen on 6-7-vuotiaalta pojalta normaalia ja mikä menee yli. Ja mä en todellakaan arvosta sitä, että lapset istuu kuin kirkossa. Joten onko se niin, että osalla pojista (tietysti myös tytöistä) vaan villi vaihde on helposti päällä. Ja mitään AD/HD:ta tähän ei tarvitse vetää.
 
No huh huh. Kuullostaa siltä, että ihan normipoika. Ainakin kun mä kattelin tota 5-7-vuotiaitten poikien leikkimistä synttärijuhlilla, niin se meno on hurja. Juostaan, huudetaan, sekoillaan, huidotaan tms. ja aina siinä välillä porukin tulee. Mutta se on vain leikkiä ja elämää.

Mutta tietty arka poika tai pieni poika voi siinä kokea uhkaakin että en ihmettele yhtään. Mut on se ny tosiaan kumma jos lasten pitäis niinku kirkossa istua. Ainakin mun poika oli tosi villi tossa iässä. Mut ei se tarkota, etteikö se osannu olla rauhallinenkin. Sitten jos ei osaa olla sitä ni sit on huonompi.
 
[QUOTE="vieras";28311079]Eikö vanhemmat mitenkään yrittäneet hillitä poikaa? ei noin käyttäydytä juhlissa.[/QUOTE]

Äiti yritti ja kyllä se poika hetkellisesti totteli. Pojan isä on on häippässyt kauan sitten.
 
Oma poikani on vielä pieni, mutta ei kyllä saa JUHLISSA käyttäytyä tuolleen. Joku kuri se on oltava. Eri asia jos kotioloissa tulee villiintymään ja melko pian kyllä ohjaan ulos riehumaan kotioloissakin.
 
Itsekkin jäin ihmettelemään tuota että miksi poika ahdistui niin kovin tuosta käytöksestä ettei halua mennä paikkaan jossa tämä toinen poika on?

Jos se käytös nyt kuitenkin oli "vain" tuota mitä kerroit niin tulee mieleen että oma poikasi ei ole tottunut vielä olemaan muiden lasten seurassa kovin paljon, vaikka onhan hän tietysti vielä aika pienikin. Mutta eikö tässä nyt kuitenkin pitäisi enemmänkin rohkaista sun omaa poikaa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kun menette sinne missä tuo toinen poika on niin pidät ehkä vähän enemmän "jöötä" sille pojalle ( tiedän voi olla vaikeaa ).
 
Kyllä iso osa tuon ikäisistä pojista on riehakkaita ja villejä mikä voi ahdistaa pienempiä varsinkin jos on herkkä lapsi kyseessä. Itse tosin en ole antanu poikani riehua juhlissa (esikoiseni on tänä vuonna 9v täyttävä vilkas poika) mutta paljon on meidänkin tuttavapiirissä kuvailemasi kaltaisia 5-6vuotiaita poikia.
 
Jos riehuminen on normaalia käytöstä niin mielelläni myös laskisin poikienkin normaaliksi käytökseksi myös sen, että ollaan hieman varuillaan ja ei lähdetä mukaan riehumiseen. Aika ikävää ajatella, että vain riehuva ja metelöivä poika on normaali ja oikeanlainen. Itse toivon, että masuvauvasta tulisi rauhallisempi poika.
 
Hmm... Meidän tyttökin (5vee) saattaa riehaantua tanssimaan, hyppimään, juoksemaan jnejne. kun tulee "villikohtaus". Oli meilläkin sunnuntaina synttärijuhlissa menoa ja meininkiä kun 3-13-vuotiaat leikkivät piilosta, kiljuivat ja säikyttelivät toisiaan. Lasten juhlissa mielestäni ihan normaalia että vähän riehutaan kunhan ketään ei satuteta.

Enemmän ihmetyttää miten oma lapsesi noin kovasti asiasta ahdistui?
 
Ihan normaalia - ja toisaalta ihan normaalia melkeinpä sekin ettei kukaan näyttänyt sitä vahtivan :) Enempi olisin huolissani siitä sun ylivarovaisesta mussukasta... sillä on melkoisesti sopeuduttavaa ennen kuin astuu tosimaailmaan.
 
Perhekerhossa meillä on erikseen paikka jossa on jumppapatjoja lattialla ja siinä saa pojat ihan luvan kanssa riehua ja painia keskenään. Viimeksi sielä oli joku nainen kahden rauhallisen tytön kanssa ja tämä nainen oli ihan pöyristyneen oloinen siitä että miten ne pojat nyt eivät istuneetkaan kiltisti värittämässä kuten hänen tyttönsä vaan painivat ja ihan jopa vähän pitivät ääntäkin siinä samalla. Melkein piti nitroja sille tarvita kun se melkein haukko henkeään miten VOI olla tuollaisia lapsia jotka ei istu koko ajan rauhassa paikoillaan. Että riippuu vähän ihmisestä miten ottaa sen poikien tavan olla. Ja toki on rauhallisiakin poikia, itselläni nuorempi on rauhallinen ja vähän arka poika joka ei kyllä uskaltaisi riehua missään. Mutta aika moni poika on toisenlainen.
 
Jos riehuminen on normaalia käytöstä niin mielelläni myös laskisin poikienkin normaaliksi käytökseksi myös sen, että ollaan hieman varuillaan ja ei lähdetä mukaan riehumiseen. Aika ikävää ajatella, että vain riehuva ja metelöivä poika on normaali ja oikeanlainen. Itse toivon, että masuvauvasta tulisi rauhallisempi poika.

Normaalius on laaja käsite. Tuollaiset taisteluleikit ovat normaaleja vaikka leikkijä olisi tyttö.
 
Ettei vaan äiti olisi lyönyt pökköä pesään kauhistelemalla lapsen kuullen tätä toisen lapsen menoa.. Kyllä siinä hieman arempi lapsi kauhistuu ja ahdistuukin kun peilaa äidin käytöstä.

Tästä ei ole kyse. Mutta ei ollut yllätys miltä nimimerkiltä tämä kirjoitus tuli.

En ekalla kerralla kiinnittänyt oikeastaan edes huomiota tuon pojan käytökseen. Oma poikani on vähän arka ja olisin oikeastaan toivonut, että hän olisi vähän villimpi. En siis halaistua sanaa kommentoinut tuota lapsen käytöstä, koska se ei mielestäni ollut mitenkään erityistä.

Kyllä mä olen nähnyt paljon villimpääkin menoa, mulla ittellä on paljon nuorempia serkkuja joten muistan kyllä sen hullunmyllyn välillä.
 
Jos riehuminen on normaalia käytöstä niin mielelläni myös laskisin poikienkin normaaliksi käytökseksi myös sen, että ollaan hieman varuillaan ja ei lähdetä mukaan riehumiseen. Aika ikävää ajatella, että vain riehuva ja metelöivä poika on normaali ja oikeanlainen. Itse toivon, että masuvauvasta tulisi rauhallisempi poika.

No näin se nimenomaan on. Eli tämmöinen meuhkaaminen (etenkin pojilla) koetaan yleensä suorastaan oikeanlaiseksi. Normaalia se varmasti on, mutta kaikki eivät ole samanlaisia.

Poikien painimisleikeistä on muuten tosi vaikea sanoa, että kuinka kauan se on hauskaa ja koska totista. Moni äiti kyllä ylireagoi näihin, mutta saattaa se joskus olla niinkin että muut lapset kokee sellaisen uhkaavaksi. Minun poika on tosiaan suht. arka ja rauhallinen, toki vasta 3-vuotias. Mut ei se tarkoita, etteikö hänkin välillä riehuisi. Mut se on kyllä nähty, että riehuu vasta kun kokee ympäristön todella turvalliseksi ja muut riehujat kanssa. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että etenkin muiden poikien kanssa ei lähde riehuilemaan. Paitsi isomman serkkunsa, joka on "turvallinen riehuja". Vaikea selittää, mutta näin se jotenkin menee...
 
[QUOTE="ap";28311447]Tästä ei ole kyse. Mutta ei ollut yllätys miltä nimimerkiltä tämä kirjoitus tuli.

En ekalla kerralla kiinnittänyt oikeastaan edes huomiota tuon pojan käytökseen. Oma poikani on vähän arka ja olisin oikeastaan toivonut, että hän olisi vähän villimpi. En siis halaistua sanaa kommentoinut tuota lapsen käytöstä, koska se ei mielestäni ollut mitenkään erityistä.

Kyllä mä olen nähnyt paljon villimpääkin menoa, mulla ittellä on paljon nuorempia serkkuja joten muistan kyllä sen hullunmyllyn välillä.[/QUOTE]

Hyvä juttu sitten. Ei sitten olisi käynyt niin että se vilkas lapsi olisi jotenkin säikäyttänyt sinun lapsesi? Tai härkkinyt aina ohi mennessään tms? Miten lapsesi yleenäs reagoi muihin lapsiiin? Arasteleeko heitä? Jos vaan se lapsesi harkitseva käytös liitettynä sen vilkkaan pojan johonkin tekemään juttuun vain sai pojassasi aikaan sen reaktion. Sinuna veisin lapsen kuitenkin tapaamaan sitä toista poikaa niin pääsee siitä tunteestaan että se poika oli jotenkin pelottava.
 
Hyvä juttu sitten. Ei sitten olisi käynyt niin että se vilkas lapsi olisi jotenkin säikäyttänyt sinun lapsesi? Tai härkkinyt aina ohi mennessään tms? Miten lapsesi yleenäs reagoi muihin lapsiiin? Arasteleeko heitä? Jos vaan se lapsesi harkitseva käytös liitettynä sen vilkkaan pojan johonkin tekemään juttuun vain sai pojassasi aikaan sen reaktion. Sinuna veisin lapsen kuitenkin tapaamaan sitä toista poikaa niin pääsee siitä tunteestaan että se poika oli jotenkin pelottava.

No jotain varmaan semmoista tapahtui. Pienestähän tommoisia asioita voi tulla. Emmä kuitenkaan silmä kovana siellä vahtinut. Yritän aina tehdä niin, että poika menee omillaan. Niinkuin hän sitten yleensä tekeekin.

Ja kyllä me sinne juhliin mennään. Ihan juuri sen takia mitä kirjoititkin. Eli ei ole tarkoitus lietsoa pelkoa eikä myöskään luoda sellaista meininkiä, että jos jossain tulee vastoinkäyminen (pienikin), niin sitten suljetaan sellainen elämänpiiristä.
 
[QUOTE="ap";28311748]No jotain varmaan semmoista tapahtui. Pienestähän tommoisia asioita voi tulla. Emmä kuitenkaan silmä kovana siellä vahtinut. Yritän aina tehdä niin, että poika menee omillaan. Niinkuin hän sitten yleensä tekeekin.

Ja kyllä me sinne juhliin mennään. Ihan juuri sen takia mitä kirjoititkin. Eli ei ole tarkoitus lietsoa pelkoa eikä myöskään luoda sellaista meininkiä, että jos jossain tulee vastoinkäyminen (pienikin), niin sitten suljetaan sellainen elämänpiiristä.[/QUOTE]

Kuulostaa hyvältä. Poikasi pitää antaa olla omanlaisensa harkitseva persoona, mutta hänenkin on hyvä tulla toimeen räväkämpienkin persoonien kanssa, jo senkin takia ettei tule sitten myöhemmin tallotuksi vaan osaa puolustaa itseään ja tilaansa.
 
No kyllä minusta tuon ap:n pojan käytös on enemmän normaalia kuin tuon 6-vuotiaan. 3-vuotias on kuitenkin vielä pieni ja helposti säikähtää jos joku isompi riehuu noinkin kovin ja potkii ja heiluu miekan kanssa jne. Tiedän kyllä, että pojilla ne leikit on rajuja välillä, mutta tuollaista älytöntä riehumista en ole kyllä kellään tavannut. Ja minulla on kuitenkin useita veljiä ja lapsena leikin enemmän poikaporukassa vapaa-ajalla. Koulussa olikin ne iki-ihanat sukupuoliroolit, eihän pojat voinut tyttöjen kanssa leikkiä.. Sitä energiaa saatiin purettua ulkona juoksemalla ja leikkimällä. Yksi poika oli kyllä tuollainen päätön kohkaaja, mutta hänellä olikin mbd. Ja kyllä voi samalla olla herkkä ja vilkaskin tapaus, niinkuin yksi veljistäni. Ja kuten sanoin, oli meilläkin menoa ja meteliä monesti, mutta niissä leikeissä oli sentään joku järki mukana. Tai no, ei ne kaikki leikit kovin fiksuja ollut, mutta ei mitään päätöntä kohkaamista ollut.

Oma lapsi on vielä sen verran pieni ettei ihan vielä liiku. Saa minun puolesta tuolla ulkona juosta niin paljon kuin sielu sietää, siellä on tilaa. Mutta sisällä ei tarvitse riehua. Ja se ei tarkoita sitä, että pitäis vaan nätisti istua omassa huoneessaan, tottakai saa vähän ääntä pitää jne, mutta joku raja sentään.

Monestihan lapset riehaantuu kyllä jos tulee vieraita tai ollaan jossain juhlissa, eli tulee se esittäminen mukaan. Saattoi tuolla pojalla olla sitäkin mukana ja meni vaan yli. Koittaisin sille 3-vuotiaalle puhua asiasta ja rauhoitella, ettei ole mitään pelättävää ja ettei se isompi poika satuta tms. Ja mentäisi käymään siellä, jos se poika vaikka olisi sillä kertaa rauhallisempi. Voisi myös sen pojan äitille puhua vähän asiasta, että teidän poikaa vähän pelottaa, kun toinen on niin villi. Niin paremmin osaisi ehkä sitten pitää kurissa oman lapsensa. Tietty jos se poika on aina sellainen niin sitten te ette sille mitään voi ja tuskin jatkaisin vierailuja kyseiseen paikkaan.
 
Meillä poika oli ihan samanlainen 3-vuotiaana. Pelkäsi kyläpaikkaa, jossa oli häntä 2-4 vuotta vanhempia poikia, jotka riehuivat ja pitivät kovaa ääntä leikkiessään. Oli silloin vielä tosi rauhallinen ja hieman arka. Nyt poika on vajaa 6-vuotiaana ihan samanlainen itse :). Ja tuntuvat muutkin pojat olevan.
 
Vieras poika oli mielestäni täysin normaali, ap:n poika ehkä hieman arka, mutta normaali hänkin. Tapauksessa ainoa ns. "pieleen mennyt" kohta on se, että ap ei ollut pystynyt luomaan kyseisellä vierailulla omalle pojalleen turvallista oloa ja vierailu oli jäänyt hyvin pelottavaksi kokemukseksi. Ja tarkoitukseni ei ollut syyllistää! Ei sitä itsekään aina tajua pienen lapsen tuntemuksia, vaikka kuinka yrittää. Välillä onnistuu vanhempana ja välillä ei. Seuraavalla vierailulla kannattaa pitää omaa lasta erityisesti silmällä ja reagoida heti hänen tunteisiinsa.
 

Yhteistyössä