Onko normaalia juur 3-vuotta täyttäneeltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolissain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolissain

Vieras
Nukkuu yöunia n.9-10h, päiväkodissa nukkuu tuurilla n.1/2h, sitä ennen huutaa suoraa kurkkua sängyssä hoitajalle että älä lyö, musta tulee verta yms. siis koko sen ajan, ei pysty rauhoittumaan. Kotona sama juttu, ei saa päiväsaikaan ollenkaan edes lepäämään. Yöunille meno on vähän samanlaista.
Laps ei juuri keskity mihinkään, pyörii ja hyörii vaan kokoajan päämäärättömästi vaikka yrittäis mitä keksiä, lopettaa kaiken melkein heti kesken.On ihan kokoajan äänessä niin että hengästyy omaan puheeseen ja huutoon, meno on kokoajan sekavaa.Palapeleihin jaksaa joskus keskittyä. Ei osaa piirtää edes ympyrää kun ei jaksa keskittyä ja ahdistuu jos yrittää opettaa, häipyy heti pois. Onko normaalia käytöstä vielä tän ikäseltä vai pitäskö oikeen ottaa neuvolassa puheeksi?
 
Ei ole normaalia käytöstä. Toiset lapset ovat koko lapsuuden ja yhä aikuisinakin varsin vikkeliä ja vaihtavat puuhasta toiseen alati, mutta tuo kuulostaa vain kaoottiselta melskaamiselta. Kuvailemasi käytös ennen päiväunia kuulostaa siltä, että lapsi on jostain syystä kovin ahdistunut. Ota puheeksi neuvolassa ja vaadi pääsyä perheneuvolaan ja /tai psykologille. Terv. erityisope, joka aina vaan toivoo, että vanhemmat uskaltaisivat luottaa intuitioonsa ja ottaa ajoissa yhteyttä esim. psykologiin
 
Ei kuulosta hyvältä, valitettavasti. Meillä on pk:ssa yksi lapsi, joka on vähän samanlainen, tosin ikää enemmän ja ADHD/ADD tms... epäilys on aika vahva.
 
Meidän 4,5 v on nyt pari kuukautta sitten huomattavasti rauhoittunut. Syynä oli kaksivuotiasna nähty isänsä saama sairauskohtaus -> traumatisoitui ynnä viivästynyt uhma, joka purkautui juuri tuollaisella häiriökäyttäytymisellä. Ota asia rohkeast esille neuvolassa, kaikki haluavat lapsesi parasta niin päikyssä kuin neuvolassa. Lisäksi miehen vuorotyö sotki arkikuvuoita. Lapsella oli vahva tunne hylkäämisestä.
 
Millaisia mielenterveysongelmia teillä on suvussa? Taipumus sairastua voi kulkea suvussa.

Huh no vaikka ja mitä, joitain lueteltuna mm. Kaksisuuntaista, touretten syndroomaa, vakavaa masennusta ja kaksi itsemurhaa. Itse olen säilynyt suhtkoht terveenä tällä mielenterveyssektorilla, samoin isäni. Äitilläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. En ole koskaan edes ajatellut asiaa siltä kantilta että lapseni voisi sairastua vaikka ihan selvää se on että mahdollisuus on. Mieleeni hiipi kamala peikko :(
 
[QUOTE="aapee";27995847]Minkälaisen analyysin psykologi voi antaa 3-vuotiaalle? Meillä suvussa melko paljon mielenterveysongelmia.[/QUOTE]

Alkaa alustavat tutkimukset ja sulkee pois joitakin sairauksia. Pitää myös ottaa huomioon että elimelliset sairaudet suljetaan pois joillakin verikokeilla sairaalassa tai terveyskeskuksessa.

Alustavia diagnooseja tuskin saat ihan heti mutta on hyvä aloittaa tutkimukset tässä vaiheessa kun asioita voi vielä korjata ( jos voi ).
 
levottomuutta voi aiheuttaa mm. seuraavat :
Touretten syndrooma ( mene lukemaan sen kotisivuja suomesta )
adhd ( sivut on siitäkin )
Autismin kirjo ( vaikka mitä )
Turvattomuuden tunne johtuen kotiolojen epävakaudesta

Ai, niin ja masennus lapsella :(
 
Minusta sinun kannattaisi marssia neuvolaan ja kertoa noista sukurasitteista (mielenterveysongelmista suvussa) ja ilmaista ihan suoraan, että olet todella huolissasi lapsesi käytöksestä. Jos eivät neuvolassa auta, ota yhteys perheneuvolaan. Olen aivan varma, että päiväkoti lähtee tukemaan sinua tässä, jos kerran meno on levotonta myös päiväkodissa. Mikäli teillä on kotona vakaat olot kasvaa, ja levottomuus on selvästi normaalia, ikäkauteen liittyvää levottomuutta voimakkaampaa, on hyvä jos asiaa seurataan jo varhaisessa vaiheessa, jotta lasta voidaan auttaa ja tukea parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kun mietitään vanhempien stressiä ja voimien riittävyyttä, helposti unohdetaan se, että myös lapsi ihan oikeasti kärsii siitä olosta. Ei lapsi sitä kiusallaan tee. Kun sisällä myllertää käsittämätön myrsky, lapsikin tarvitsee selityksen, avun, ja tunteen siitä, ettei maailma siihen kaadu, eikä lapsi ole paha, vaikkei aina mahdakaan käytökselleen mitään. Apua löytyy ja annetaan, se pitää osoittaa myös lapselle.

Yritähän pärjätä! Älä pelkää hakea apua!
 
Ota ehdottomasti asia mahdollisimman pian puheeksi päiväkodissa. Kuvauksen perusteella ei kuulosta vain vilkkaudelta, vaikka toki on vaikea sanoa näkemättä lasta. Kuinka kauan lapsi on ollut päiväkodissa? Kysy neuvoa, pitäisikö hakeutua perheneuvolan psykologille tms., ja onko päivähoidon kiertävä erityislastentarhanopettaja käynyt katsomassa lasta ryhmässä, tai voiko hän tulla. Neuvolankin kautta voi hakeutua eteenpäin, mutta usein jonot ovat pitkät, ja jos antaa luvan myös päiväkodin kertoa huolesta perheneuvolalle, voi saada ajan kiireellisemmällä luokituksella.
 
Miten edes ajattelit että olisi normaalia käytöstä?? Ja mitä nuo puheet verestä on? Onko jotain traumaattista takana? Veisin psykologille saman tien, ja neurologille, vahvasti vaikuttaa adhd:lta tai joltain, voihan se olla muutakin...
 

Yhteistyössä