Onko normaalia että kohta 2 vuotias on käytännössä koko ajan äänessä?

[huhuih]

Puhuu paljon "asiaakin", mutta monta kertaa päivässä saattaa jankuttaa yhtä sanaa kymmeniä kertoja siihen asti, että vastataan "joo", "niinpäs on" tai muuta vastaavaa. Yleensä vastaankin heti mutta joskus oon kokeillu olla vastaamatta niin jankuttaa vaan tosiaan siihen asti että saa jonkun kommentin.

Lapsi puhuu vielä jotenkin niin kiihtyneellä äänellä, tuntuu etten saa hetkenkään rauhaa...

 

["vieras"]

Meillä myös toinen lapsista tekee tuota. On nyt 4v ja tosiaan jankuttaa niin kauan kunnes saa vastauksen.

 

[Chala]

Meidän 2v on ihan samanlainen.. Eikä sille edes riitä siihen että hokee jotain ja odottaa vastausta että nyökkää tai reagoi jotenkin sanattomasti, vaan pitää nimenomaan sanoa jotain. Välillä jokseenkin raivostuttavaa..

 

[alottaja]

Meidän 2v on ihan samanlainen.. Eikä sille edes riitä siihen että hokee jotain ja odottaa vastausta että nyökkää tai reagoi jotenkin sanattomasti, vaan pitää nimenomaan sanoa jotain. Välillä jokseenkin raivostuttavaa..

Juu, tosiaan... Ja joskus kun se vaan yltyy mitä useemmin sen sanan on sanonu.

Mut onko se teidän mielestä ihan normaalia?

 

["vieras"]

Kaippa se on ihan normaalia, en ainakaan ole ajatellut etteikö olisi. Tuo 4-vuotiaani on muuten tosi rauhallinen, kiltti ja tottelevainen lapsi ja ehkä tuo jankuttaminen on vain hänen tapansa hakea huomiota. Toinen lapseni taas on vilkas ja eläväinen ja hän hakee huomiota riehumalla ja tekemällä pahojaan. Niin ne lapsetkin ovat erilaisia.

 

[alottaja]

[QUOTE="vieras";23314682]Kaippa se on ihan normaalia, en ainakaan ole ajatellut etteikö olisi. Tuo 4-vuotiaani on muuten tosi rauhallinen, kiltti ja tottelevainen lapsi ja ehkä tuo jankuttaminen on vain hänen tapansa hakea huomiota. Toinen lapseni taas on vilkas ja eläväinen ja hän hakee huomiota riehumalla ja tekemällä pahojaan. Niin ne lapsetkin ovat erilaisia. [/QUOTE]

Niin oon minäkin aatellu että huomiota se hakee. Joskus olis vaan helpompaa jos olis hiljaa ja tekis pahojaan...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23314682]Kaippa se on ihan normaalia, en ainakaan ole ajatellut etteikö olisi. Tuo 4-vuotiaani on muuten tosi rauhallinen, kiltti ja tottelevainen lapsi ja ehkä tuo jankuttaminen on vain hänen tapansa hakea huomiota. Toinen lapseni taas on vilkas ja eläväinen ja hän hakee huomiota riehumalla ja tekemällä pahojaan. Niin ne lapsetkin ovat erilaisia. [/QUOTE]

Meillä 2v6kk höpöttää ihan lakkaamatta, jos ei puhumista enää keksi niin sitten laulaa. Ja tosiaan vaatii, että hänelle vastataan. Hän on myös todella vilkas ja touhottaa kokoajan ja tekee tosiaan paljon pahojaan. Välillä on kyllä hermot todella koetuksella.

 

[alottaja]

[QUOTE="vieras";23314749]Meillä 2v6kk höpöttää ihan lakkaamatta, jos ei puhumista enää keksi niin sitten laulaa. Ja tosiaan vaatii, että hänelle vastataan. Hän on myös todella vilkas ja touhottaa kokoajan ja tekee tosiaan paljon pahojaan. Välillä on kyllä hermot todella koetuksella.[/QUOTE]

No siis touhottava papupata on tää meidänkin tyttö.

Välillä oon miettiny et vika on mun hermoissa, kiva lukea et muillakin on samanlaista..

 

[en osaa muuta sanoa]

Ihana lapsi, voi söpöys :heart:

 

[bbbb]

Meillä 1v10kk on juuri sellainen et saattaa sanoa vaikka "moi" ja jos siihen ei vastaa niin sit kovempaa ja kovempaa eli niin kauan kun joku vastaa..sama pätee myös asiohin mitä näkee,vaikkapa jos nähdään auto niin pitää myöntäillä et "joo,niin oli" muuten sen kuulee koko naapurustoJa kaupassa jokaiselle esittelee äidin ja sanoo moi,autossa laulaa...Eli ei koskaan ole hiljaa=) Äitiinsä kait tullu

 

[vierailija]

Vanha ketju, mutta meidän 2v7kk poika on just tälläinen kuin aloituksessa kuvailtiin. Joskus todella rasittavaa. Varsinkin kun itse en oikeastaan mitään kovin puheliasta sorttia ole, niin sitten lapsi on koko ajan äänessä ja vaatii tosiaan sen että hänelle vastataan vaikka ei oikeastaan edes kysy mitään. Niin, ja meidän pojalle ei riitä se että sille vastataan, vaan sille täytyy toistaa se mitä hänkin sanoo. Esimerkiksi äsken oli tilanne että hän sanoi "violetti kynä" minä vastasin "niin on" poika toisti taas "violetti kynä" minä vastasin taas "niin on violetti" ja taas poika toistaa ja toistaa sen saman asian. Kokeilin välillä vastata "joo" tai "aivan" tai "kyllä" mutta ei kun jankutus vaan jatkuu ja jatkuu. Poika toisti "violetti kynä" lauseen valehtelematta pari kymmentä kertaa. En tajua miksi se tekee tuota. Todella rasittavaa kun ei voi puhua normaalisti.

 

[.....]

Ihan normaalia.
Ja mieti kun itse olisit joutunut pitkään vain toivomaan, että pystyisit jotenkin järkevästi kommunikoimaan muiden kanssa ja vihdoin olet oppinut sen taidon, niin innoissaanhan sitä uudesta taidosta on.

 

[vierailija]

Kyllä aikuisistakin on mukavaa, jos heille vastataan, heidän kanssaan keskustellaan ja heidät huomataan!

 

[vierailija]

älykkyyden merkki, poikani on taukoamaton höpöttäjä ja aina äänessä ja pomppimassa ja sähläämässä, sukulaiset vihjaili adhd:ta ym mutta on nykyään älykäs ja rauhallienn tervepäinen 20-vuotias mies, kaikki hyvin. Utelias = älykäs.
Rasittavaa se toki oli välillä, mutta loppuviimeksi aika kuluu nopeesti ja lapset kasvaa, ennenkuin huomaatkaan ne on jo ylioppilaita ja armeijassa

 

[vierailija]

Tuossa iässä höpöttävät pelkästä innostuksesta, mutta ajan kanssa lapsenkin täytyy oppia antamaan muille puheenvuoro.

 

[vierailija]

Kyllä aikuisistakin on mukavaa, jos heille vastataan, heidän kanssaan keskustellaan ja heidät huomataan!

Siis kyllähän minä vastaankin. Mutta kun se vastaus ei tunnu koskaan miellyttävän. Hokee ja toistaa vaan samaa asiaa/lausetta pahimmillaan tosiaan sen parikymmentä ellei jopa enemmänkin kertaa. Oon yrittäny olla huomioimatta ja huomioida ja vastata parhaani mukaan, mutta mikään vastaus ei kelpaa. Tuntuu että muiden saman ikäiset keskustelee jo suht normaalisti, mutta meillä vaan jankuttaa.