Onko "nirsoilu" ruuan suhteen aina vain opittu tapa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Paprika"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Paprika"

Vieras
Anoppi on vihjaillut että olen opettamassa lastamme kovaa vauhtia nirsoksi ruuan suhteen.

2-vuotias ei pidä kaikista ruuista mm. siksi että tuntuvat ikävältä suussa(?) ja haluaisi syödä kaiken eroteltuna, eli lihat erikseen, kastike erikseen jne. Tykkää syödä kasviksia kypsentämättöminä, mutta esimerkiks keitetyt tai höyrytetyt kasvikset tuntuu kuulemma ikävältä suussa. Mulle tää on ollut ihan ok, mutta nyt aloin stressaamaan, että miten esimerkiks sitten kun pitäisi päivähoitoon lähteä jne.
 
Ei aivan. Jotkut lapset ovat omapäisempiä ja nirsompia kuin toiset. Kaikkia lapsia kannattaa yrittää totuttaa uusiin ruokiin ja sen takia viitseliäät vanhemmat pystymään opettamaan lapsen kaikkiruokaisemmaksi.
 
Ei ole, vaan ihmiset ovat yksilöitä. Toisilla on voimakas makuaisti, toisilla hajuaisti, osa kokee tuntoaistilla enemmän kuin toiset. Lisäksi on maut, jotka yhdistyvät johonkin vastenmieliseen, esim.vatsatautiin.
Toki voi yrittää lapsen makuaistia laajentaa tarjoamalla monipuolisesti ruokaa, sen sijaan että itse rajoittaa miettimällä lapsen suosikkeja ja inhokkeja.
 
Ei ole. Esim. itselläni on niin herkkä makuaisti että kaikki voimakkaan makuiset ruoat jäävät syömättä. Mutta voihan olla että olen vaan autistinen ja tämä on ainoa tapa miten se oireilee.
 
Mieheni ja minä syömme kaikkea. Kolmesta lapsistamme yksi on nirso. Ei nyt nirsoimmasta päästä, mutta muuhun perheeseen verrattuna. Muille lapsille maistuu kaikki, uudetkin ruuat.
 
Ei ole. N. 2 vuotiaina suuri osa lapsista alkaa nirsoilemaan. Nirsoilusta voi kuitenkin pikkuhiljaa päästä eroon maistelemalla monipuolisesti kaikkea.

Itselleni on aikuisenakin tullut monta ruoka-ainetta mitkä ei enään ole maistuneet oksentamisen seurauksena. Pikkuhiljaa maistelemalla olen suuresta osasta niistä kammoista päässyt eroon.
 
Ei oo ja voin sanoa tämän kokemuksesta niin omalla kuin lapseni kohdalla. Mä oon esim. ruvennu tykkäämään paprikasta vasta aikuusiällä ja varsinki lapsena se maistui mun mielestä todella pahalta. Ny rakastan paprikaa. Mutta esim. oliivit ja kookos on edelleen kamalaa, en vain voi sietää niiden makua ja kookoksesta en voi sietää edes sitä hajua.

Mun vanhemmat on kuitenki aika kaikkiruokaasia, että ei oo mua opetettu nirsoksi. Minkäs sille mahtaa jos ei vain tykkää eikä se maistelu auta. Ei kaikesta tarvitte tykätä, ei aikuusenakaa.
 
2-vuotias on vielä pieni, ja ihmisen makuaisti laajenee hiljalleen... jos mahdollista, niin olisihan se hyvä että turha nirsous karsiutuisi ajan myöt pois ja uudet makumaailmat avautuisivat. Mutta ei kai siinä tarvitse kiiruhtaa ja pakolla edetä.

Ihmisen itsensä (sekä hänen läheistensä, jotka hänen kanssaan ruokailevat) kannalta on kuitenkin helpompaa, jos ei turhaan nipota ruoasta vaan pystyy syömään useampia ruokia.
 
tyttö söi vauvana tosi hyvin, suunnilleen kaikki maistui. 1½v. alkoi nirsoilu, joka kesti n.3 vuotiaaksi, siitä on sitten koko ajan parantunut. Nyt 5v. ja syö yleensä oikein hyvin.
 
Voi lapsen nirsoksikin opettaa, jos niin haluaa tehdä, mutta aika harvoin nirsoilussa on kyse siitä. Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Aistiyliherkkyys haju/maku/tunto voi aiheuttaa nirsoilua. Valikoiva syöminen ja varsinkin se, että ruuat eivät saisi olla sekaisin eivätkä koskea toisiaan on hyvin tavallista autisteilla, mutta onhan sitä muillakin.
 
Ja meitä sisaruksia kun aattelee...kotona tarjottu monipuolista ja tarhassa+koulussa syömispakko...miten minä olen se joka ei syöny ja saanu alas jos kaksi muuta sisarusta söivät ja syövät normaalisti kaikkea? Miten mut on opetettu nirsoksi samalla ruoalla ja maistamispakolla? En muute oppinu, ne inhokit ei maistu vaikka pakolla menee alas. En silti tykkää. Se ei voi olla eikä ole vain totutuksesta kiinni.
 

Yhteistyössä