Onko niitä tyytyväisiä "äitipuolia" täällä?

[nedra]

Suluissa siksi tuo äitipuoli että se on mielestäni sellainen sanahirviö jota en kyllä mielelläni käytä.
Ja siis en ole koskaan katunut seurustelun aloittamista miehen kanssa jolla on jo lapsi.Vaikka olin nuori juuri täysi-ikäiseksi tullut silloin,enkä taatusti ymmärtänyt mihin soppaan itseni pistin.

Tottakai on ollut ala- ja ylämäkiä,mutta meidän kahden välinen suhde on saanut kasvaa niin vahvaksi ettei tapaamisissa välillä tulevat ongelmat vaikuta meidän kahden väliseen suhteeseen.Eli kai me olemme muistaneet tutustua myös toisiimme samalla kun olemme totutelleet elämään eräänlaisena perheenä ja nythän meillä on myös yhteinen lapsi,joten talossa on aina 1 lapsi ja tapaamispäivinä 2 .

 

[MistyN]

\

Suluissa siksi tuo äitipuoli että se on mielestäni sellainen sanahirviö jota en kyllä mielelläni käytä.
Ja siis en ole koskaan katunut seurustelun aloittamista miehen kanssa jolla on jo lapsi.Vaikka olin nuori juuri täysi-ikäiseksi tullut silloin,enkä taatusti ymmärtänyt mihin soppaan itseni pistin.

Tottakai on ollut ala- ja ylämäkiä,mutta meidän kahden välinen suhde on saanut kasvaa niin vahvaksi ettei tapaamisissa välillä tulevat ongelmat vaikuta meidän kahden väliseen suhteeseen.Eli kai me olemme muistaneet tutustua myös toisiimme samalla kun olemme totutelleet elämään eräänlaisena perheenä ja nythän meillä on myös yhteinen lapsi,joten talossa on aina 1 lapsi ja tapaamispäivinä 2 .

:wave: saman suuntaisia ajatuksia.
Olin 21v kun mentiin naimisiin ja sain silloin bonuksena kaksi ihanaa lasta.(kurkkaa tarkemmin profiilista )
Samoin meillä ollut paljon ylä-ja alamäkiä, mutta paljon ne ovat kasvattaneetkin. Kiitollinen olen jokaisesta päivästä.
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia jatkossa vaikka y-viesteinä?

 

[nedra]

\

\

Suluissa siksi tuo äitipuoli että se on mielestäni sellainen sanahirviö jota en kyllä mielelläni käytä.
Ja siis en ole koskaan katunut seurustelun aloittamista miehen kanssa jolla on jo lapsi.Vaikka olin nuori juuri täysi-ikäiseksi tullut silloin,enkä taatusti ymmärtänyt mihin soppaan itseni pistin.

Tottakai on ollut ala- ja ylämäkiä,mutta meidän kahden välinen suhde on saanut kasvaa niin vahvaksi ettei tapaamisissa välillä tulevat ongelmat vaikuta meidän kahden väliseen suhteeseen.Eli kai me olemme muistaneet tutustua myös toisiimme samalla kun olemme totutelleet elämään eräänlaisena perheenä ja nythän meillä on myös yhteinen lapsi,joten talossa on aina 1 lapsi ja tapaamispäivinä 2 .

:wave: saman suuntaisia ajatuksia.
Olin 21v kun mentiin naimisiin ja sain silloin bonuksena kaksi ihanaa lasta.(kurkkaa tarkemmin profiilista )
Samoin meillä ollut paljon ylä-ja alamäkiä, mutta paljon ne ovat kasvattaneetkin. Kiitollinen olen jokaisesta päivästä.
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia jatkossa vaikka y-viesteinä?

Voisihan sitä yytä näpytellä,ei olisi ihan näin "julkista" ajatuksen vaihtoa.

 

[En tahdo nukkumaan]

Minä ainakin tyytyväinen osaani äitinä ja äitipuolena.
Mieheni lapsi asuu luonamme ja on saman ikäinen poikani kanssa.
Tapasimme poikani ollessa 8kk. ja miehen tyttö 9kk.
Tyttö jäänyt isälleen,kun oli 2kk.
Tapailimme kera lasten.
Alku oli siinä mielessä hankalaa,kun tytön äiti terrorisoi meitä ja yritti saada minua valheillaan ja seuraamisillaan lähtemään.
Tyttö oli äidille keino,että eroa ei olisi heille tullut...surullista kyllä.
Mutta minun ja mieheni luottamus oli niin vankka,että en siitä touhusta ihan heti hätkähtänyt.
Välillä vain mietein,että eikö kukaan saa tätä touhua loppumaan.
Tytön äiti meuhtasi ja raivosi vaikka tyttö oli hänellä...ja tyttöhän tämän kaiken näki ja kuuli.
Välillä oli heitteille jättöäkin.
No nykyään tyttö pitää minua äitinä ja äidistään puhuu nimellä.
Poikani ei näe bio.isäänsä ja pitää miestäni isänä tai eihän hänellä periaatteessa muuta isää ole ollutkaan,kun aivan pienenä vauvana on bio.isänsä nähnyt.
Yhteinen lapsi on nyt 3v ja nämä "uuskaksoset" menevät kouluun.
Nykyään tytön äiti kysyy meiltä milloin tyttö menisi hänen luokse ja milloin meille sopii. Ei enään tappelua ja suunsoittoa.
Nyt tytön äiti keskittynyt omaan elämäänsä,eikä meidän seuraamiseen ja ahdisteluun.
Se kaikki on silti jättänyt jäljet tyttöön ja tytöllä vaikea olla tapaamisilla ja kamala koti-ikävä.
Mutta sitten taas se kaikki on vahvistanut meidän perheen välisiä suhteita ja erityisesti tytön luottamusta minuun ja isäänsä,kun hänellä on ollut turvallista kotonaan.
Tietysti olen ihan otettu,kun tyttö pitää minua äitinään.
Viimeksi,kun oli äidillään (tunti 30min.) tyttö oli ostanut minulle sydän kortin johon oli kirjoittanut: äiti olet minulle rakas!
Tippa tuli silmään,kun tyttö sen antoi.
Meillä kaikki lapset ovat meidän lapsia ja aivan saman arvoisia!! :heart: :heart:
Nyt odotetaan innolla että päästään mökille löpöilemään koko poppoo mummun ja vaarin kanssa.

 

[väsynyt äitipuol]

Edelliselle: kuulostaa hienolta teidän uusperheenne. Mutta: lapsenne ovat olleet kovin pieniä, kun aloititte yhdessä miehesi kanssa. Lisäksi molemmat asuvat luonanne. Näillä kahdella seikalla on hurjasti merkitystä!
Olette päässeet tutustumaan "toisen lapsiinne" jo hyvin aikaisessa vaiheessa, seuraamaan luonteen kehittymistä ja sitä, millainen ja mikä lapsi on. Siinä kasvaa rakkauden lisäksi myös ymmärrys sitä lasta kohtaan. Ja vastuu lapsen arkipäivästä tuo semmoista kokonaisvaltaista vastuuta, mitä ei ole, jos lapsi vain tulee käymään

Samoin puolison lapsen tapoja on vaikea ymmärtää, kun se yhteinen historia on lyhyt. Edes loma-aika ei vahvista tunnetta, sillä taustalla on kuitenkin se, että kohta tämä on ohi, erotaan, tavataan taas harvoin... ja sitten takerrutaan, roikutaan toisissa, annetaan periksi ja siedetään semmostakin käytöstä, mikä on ihan ala-arvoista. Ja saattaa käydä kuten meille tällä ´lomalla: puoliso unohtuu, jää niin kakkoseksi, että syrjäytetään suunnilleen omasta kodistakin jonnekin takavasemmalle. Ja tämä siitäkin huolimatta, että meillä on yhteinen lapsi.

 

[En tahdo nukkumaan]

\

Edelliselle: kuulostaa hienolta teidän uusperheenne. Mutta: lapsenne ovat olleet kovin pieniä, kun aloititte yhdessä miehesi kanssa. Lisäksi molemmat asuvat luonanne. Näillä kahdella seikalla on hurjasti merkitystä!
Olette päässeet tutustumaan "toisen lapsiinne" jo hyvin aikaisessa vaiheessa, seuraamaan luonteen kehittymistä ja sitä, millainen ja mikä lapsi on. Siinä kasvaa rakkauden lisäksi myös ymmärrys sitä lasta kohtaan. Ja vastuu lapsen arkipäivästä tuo semmoista kokonaisvaltaista vastuuta, mitä ei ole, jos lapsi vain tulee käymään

Samoin puolison lapsen tapoja on vaikea ymmärtää, kun se yhteinen historia on lyhyt. Edes loma-aika ei vahvista tunnetta, sillä taustalla on kuitenkin se, että kohta tämä on ohi, erotaan, tavataan taas harvoin... ja sitten takerrutaan, roikutaan toisissa, annetaan periksi ja siedetään semmostakin käytöstä, mikä on ihan ala-arvoista. Ja saattaa käydä kuten meille tällä ´lomalla: puoliso unohtuu, jää niin kakkoseksi, että syrjäytetään suunnilleen omasta kodistakin jonnekin takavasemmalle. Ja tämä siitäkin huolimatta, että meillä on yhteinen lapsi.

Mutta mielestäni kysyttiinkin onko TYYTYVÄISIÄ ÄITIPUOLIA!!!
Ja olen siltikin äitipuoli ja äiti vaikka meillä meneekin hyvin.
Ja olemme alkaneet olemaan yhdessä lasten ollessa pieniä.
Onko silloin vain äitipuoli ,jos "inhoaa miehen lasta".
Kuten täällä monella tuntuu niin olevan!!
Olisinhan voinut alkaa vihata tätä lasta sen takia miten hänen äitinsä meitä terrorisoi ja häiritsi elämäämme...harvase päivä oltiin sossussa ja jos missäkin keskustelemassa.
Äiti vain puhui valheita ja hänen sosiaali ne uskoikin,mutta ei enään nykyään usko.
Miksi olisin kohdistanut vihan lasta kohtaan.
Hän oli aivan syytön äitinsä henkiseen pahoinvointiin.
Ompahan asia kyllä nyt kolahtanut äidin nilkkaan,kun tyttö muistaa osan näistä tapahtumista ja ei luota äitiinsä ja uskaltaa olla siellä vain muutaman tunnin.
Tytöllä ollut normaalia perhe-elämää luonamme ja saanut tuen, turvan ja rakkautta.
Eiköhän tyttö käyttäydy minua kohtaan samoin ,kuin minä häntä kohtaan.
Tuskin sanoisi minua äidiksi ja ikävöisi,jos häntä vihaisin!!!
Emme me puhu kotona,että olen äitipuoli ja mieheni isäpuoli,mutta virallisissa asioissa se on niin. Mutta lapsille ollaan äiti ja isä. =) =)

 

[Räkäroosa]

\

Edelliselle: kuulostaa hienolta teidän uusperheenne. Mutta: lapsenne ovat olleet kovin pieniä, kun aloititte yhdessä miehesi kanssa. Lisäksi molemmat asuvat luonanne. Näillä kahdella seikalla on hurjasti merkitystä!
Olette päässeet tutustumaan "toisen lapsiinne" jo hyvin aikaisessa vaiheessa, seuraamaan luonteen kehittymistä ja sitä, millainen ja mikä lapsi on. Siinä kasvaa rakkauden lisäksi myös ymmärrys sitä lasta kohtaan. Ja vastuu lapsen arkipäivästä tuo semmoista kokonaisvaltaista vastuuta, mitä ei ole, jos lapsi vain tulee käymään

Samoin puolison lapsen tapoja on vaikea ymmärtää, kun se yhteinen historia on lyhyt. Edes loma-aika ei vahvista tunnetta, sillä taustalla on kuitenkin se, että kohta tämä on ohi, erotaan, tavataan taas harvoin... ja sitten takerrutaan, roikutaan toisissa, annetaan periksi ja siedetään semmostakin käytöstä, mikä on ihan ala-arvoista. Ja saattaa käydä kuten meille tällä ´lomalla: puoliso unohtuu, jää niin kakkoseksi, että syrjäytetään suunnilleen omasta kodistakin jonnekin takavasemmalle. Ja tämä siitäkin huolimatta, että meillä on yhteinen lapsi.

 

[En tahdo nukkumaan]

\

\

Ja saattaa käydä kuten meille tällä ´lomalla: puoliso unohtuu, jää niin kakkoseksi, että syrjäytetään suunnilleen omasta kodistakin jonnekin takavasemmalle. Ja tämä siitäkin huolimatta, että meillä on yhteinen lapsi.

Olisitko kenties mustasukkainen miehesi lapsille,kun he saavat huomiota etkä sinä ja lapsenne!!...mielestäsi.
Kannattaisi puhua asiasta miltä sinusta tuntuu!!
Palautetta tuleekin usein harmailata.
No me lähdemme lomalle koko meidän perhe, nauttien toistemme seurasta.
Voimme palata lomalta levänneenä ja entistä pirteämpänä perheenä!!!
Olemme sitten kai niihin harvoihin lukeutuva uusperhe joilla menee hyvin.
Niin ja tiedän lapset olivat pieniä,kun tapasimme jne....

 

[väsynyt äitipuoli]

HERTTULIINI:
hauskaa lomaa teille kaikille, vastaan nyt vaikket tätä ehkä ennätä nähdäkään.
EI EI ja vielä kerran EI :
EN OLE MUSTASUKKAINEN MIEHENI LAPSILLE!!
Siitä ei ole ollenkaan kyse. Suon oikein mielelläni isälle ja lapsille heidän yhteiset hetket. Olen ihan normaali aikuinen nainen enkä todentotta ole mustasukkainen lapselle / lapsesta, sillä vanhemman rakkaus lasta kohtaan on aivan erilaista kuin rakkaus puolisoa kohtaan eikä sitä voi verrata, eikä siitä kannata/ ei voi olla mustasukkainen!!

Huoneentäyttävää tunnetilaa on vaikea selittää ainakin sellaiselle, jolla ei ole samansuuntaista kokemusta ollenkaan mistään tilanteesta.
Olemme jutelleet miehen kanssa asioista. Meillä on kyllä olemassa keskusteluyhteys. Muuten emme olisi yhdessä enää.

Minusta on hienoa, että sinulla on hyvä uusperhe ja olet tyytyväinen äitipuoli. En halunnut selättää sinun onneasi ja iloasi perheestäsi. Halusin vain tuoda esille sen, millainen se ero on uusperheestä ja uusperheestä puhuttaessa.
Ajatukseni oli, että on varmaankin helpompi luoda suhde lapseen kun lapsi on pieni ja asuu kokoaisesti samassa taloudessa. Silloin on myös "helpompi" olla tyytyväinen; ei ole niin paljon ristiriitoja arjessa.

En minä vihaa mieheni lapsia. Mutta en minä heitä rakastakaan. Joskus pidän, joskus pidän tosi paljon. Joskus "tökkii" tosi pahasti.

Kirjoittaessani tuon oli tosi väsynyt ja uupunut tähän kuvioon. En jaksa kertoa yksityiskohtia.. sen verran: vanhemman vkl-lapsen suhtautuminen on kohtuullisen välinpitämätöntä. Mies, ikävöivä, rakastava vkl-isä ei sitä näe samalla tavalla kuin minä: minulla ei ole sitä ikävää siinä edessä ja välissä; minulla on kokemusta tuon ikäisistä lapsista, omani ovat jo eläneet sen aika- ja ikäkauden, joten senkin takia näen eri tavalla. Lisäksi mies näkee lapsensa edelleen pikkulapsina, ei varhaisteini-ikäisenä.
Lapsi siis kasvaa, mutta heitä harvoin tapaava viikonloppuisä ei "kasva" lapsen mukana, vaan havahtuminen esim. murrkuiän juttuihin tulee viiveellä.

Mies havahtui (erään läheisen, lasta seuranneen aikuisen toimesta) huomaamaan, että lapsi alkaa luisua käsistä ja käytös alkaa olla ala-arvoista ja siihen on puututtava NYT, muuten on myöhäistä.


Myös minun ulkopuolisuuden tunnetta = perheyhteyttä aletaan tiivistää, jottei muodostu kaksi eri yksikköä: mies lapsineen, minä lapsineni. Tämä tehdään luomalla yhteinen ruokailuhetki, jossa vkl-lapset syövät niin ihmismäisesti (tähän asti melkoista sikailua), jolloin kaikki voivat olla samaan aikaan saman pöydän ääressä (tähän asti minä olen syönyt eri aikaan, sillä kauniista käskyistä huolimatta ruokapöytätavat eivät kestä päivänvaloa).

Seli seli meni asian vierestä, mutta en minä tällä tarinallani halua silti pilata sinun perheonneasi, älä ymmärä väärin. Olen todellakin iloinen, että on uusperheitä, jotka toimivat "normaalin" perheen tapaan.
-Meilläkin se osio on esim. rahankäytön suhteen eli emme riitele ruokalaskusta ja siitä, kumman tenava syö enemmän ja kumpi maksaa....

 

[anne-68]

On ihanaa lukea onnellisista,tyytyväisistä ja rakastavista äitipuolista,VAIHTEEKSI.Oli se tilanne mikä tahansa,siitähän ei tässä ollut kyse et missä vaiheessa on alettu äitipuolen rooliin.Ja olen kyllä sitä mieltä että se rooli vaatii naiselta hurjasti kypsyyttä,ikään katsomatta,eli henkistä sellaista.Oikein iloista luettavaa siis oli tämä aloitus;ihanaa kesän loppua ihanille äitipuolille =)

 

[johannap]

Hei

Minä olen ihan tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni. Olen kahden mieheni lapsen 6 ja 8v äitipuoli. Tytöt asuvat meillä noin joka toinen viikko ja tietys osat lomista. Lisäksi meillä asuu 7v poikani edellisestä avioliitostani. Hän on viikonloppuja ja lomia isällään. Kuopus, kohta 9kk on miehen ja minun yhteinen. Tapasimme kaksi vuotta sitten ja menimme melkein samantien naimisiin. Lapset olivat siis aika pieniä vielä. Hyvin ovat sopeutuneet. Leikkivät myös hyvin yhteen.

Alkukankeudet toki läpikäytiin. En missään vaiheessa alkanut mieheni tyttärille äidiksi. Se oli kai äidin suurin pelkokin alkuvaiheessa. Tietysti mieheni lapsista on tullut läheisiä aikaa myöten. Viime talvena mieheni nuorempi tyttö sanoi, että odota ja katso kun hän vilkuttaa tarhan ikkunasta, kun olen menossa. Se oli suuri luottamuksenosoitus.. pääsin vähän niinkuin samaan kastiin vanhempien kanssa.

Kyllä nämä uusperhekuviot on mahdollista saada ihan toimiviksi, ainakin jos lapset ovat pieniä, kun tavataan, heitä kohdellaan tasapuolisesti ja säännöt ovat kaikille lapsille samat. Olen huomannut myös, että lapsille on rikkaus, kun on monta aikuista huolehtimassa heistä. Yksi osaa ja tekee heidän kanssaan yhtä, toinen toista. Vankka parisuhde on tietysti tärkeä pilari systeemissä. Olemme miehen kanssa ihan alusta asti, jolloin hankaluuksia ex:n kanssa oli enemmän, todenneet, että jos suhde toimii upeasti näissä olosuhteissa, niin kyllä se sitten toimii milloin vain.

Totta kai kaikilla on niitä väsyneitä päiviä (ainakin minulla neljän lapsen kanssa, joista pienin valvottaa milloin mistäkin syystä), jolloin tuntuu, että elämä on yhtä pyykinpesua ja ruuanlaittoa.. tavallaan paljon äidin velvollisuuksia, muttei sitä oikeata äitiyttä ja äiti-suhdetta lapsiin kuitenkaan, mutta ne nyt vain ovat sellaisia hetkiä. Minusta me olemme mitä normaalein 6-henkinen perhe.

Kiva, että on tällainenkin ketju. Aina kuulee negatiivisia kauhutarinoita uusperheistä. Ei se tilanne aina sellainen ole. Hyvää kesää kaikille!

 

[kiiks]

\

Alkukankeudet toki läpikäytiin. En missään vaiheessa alkanut mieheni tyttärille äidiksi. Se oli kai äidin suurin pelkokin alkuvaiheessa. Tietysti mieheni lapsista on tullut läheisiä aikaa myöten. Viime talvena mieheni nuorempi tyttö sanoi, että odota ja katso kun hän vilkuttaa tarhan ikkunasta, kun olen menossa. Se oli suuri luottamuksenosoitus.. pääsin vähän niinkuin samaan kastiin vanhempien kanssa.

Kyllä nämä uusperhekuviot on mahdollista saada ihan toimiviksi, ainakin jos lapset ovat pieniä, kun tavataan, heitä kohdellaan tasapuolisesti ja säännöt ovat kaikille lapsille samat. Olen huomannut myös, että lapsille on rikkaus, kun on monta aikuista huolehtimassa heistä. Yksi osaa ja tekee heidän kanssaan yhtä, toinen toista. Vankka parisuhde on tietysti tärkeä pilari systeemissä. Olemme miehen kanssa ihan alusta asti, jolloin hankaluuksia ex:n kanssa oli enemmän, todenneet, että jos suhde toimii upeasti näissä olosuhteissa, niin kyllä se sitten toimii milloin vain.

Minäkin yleensä ihan tyytväinen ja toisinaan tosi tyytymätön - mutta niinpä olisin varmasti ihan ydinperheessäkin. Meidän uusperheessä yksi yhteinen ja kaksi miehen lasta, jotka ovat kutakuinkin kolmanneksen kuukaudesta meillä, välillä, kuten lomilla, enemmänkin.
Totta on että uusperheen kuviot voi saada toimiviksikin, mutta siihen vaaditaan kyllä kaikkien aikuisten tahtoa - ja tahtoa antaa kaikille tilaa hoitaa asioita ja lapsia tavallaan. Ja se ainakin on tuottanut meillä hankaluuksia puoleen ja toiseen, mutta vuosien myötä vähän lientynytkin.
Olen myös ajatellut että lapsille on rikkaus, kun voi luottaa useampaan aikuiseen. Mutta sekään ei ole itsestään selvää, vaan syntyy ajan myötä ja taas vaatii kaikkien aikuisten yhteiseen hiileen puhaltamisen. Lasten asioista on muistettava tiedottaa kaikille. Siis sen jonka luona lapset kulloinkin ovat, täytyisi muistaa kertoa koulu ym. jutut myös toiseen perheeseen jne. - ei uskoisi että sähköpostien ja tekstiviestien aikakaudella sekin voi joskus olla niin mielettömän vaikeaa!
Aikamoista sovittelua ja organisointia ja tiedonkulun harjoittelua tämä uusperheen elämä on. Mutta onneksi on mukavaa yhdessä ja saa viettää elämäänsä pääosin niiden ihmisten kanssa, jotka ovat rakkaita ja tärkeitä. Ei kai sitä kukaan muuksi vaihtaisi!

 

[bnosa]

nostanpa tämän ketjun tuon ketä kaduttaa ketjun pariksi. Joka toinen päivä voisin vastata toiseen ja joka toinen toiseen

 

[huhhuh]

\

Minä ainakin tyytyväinen osaani äitinä ja äitipuolena.
Mieheni lapsi asuu luonamme ja on saman ikäinen poikani kanssa.
Tapasimme poikani ollessa 8kk. ja miehen tyttö 9kk.
Tyttö jäänyt isälleen,kun oli 2kk.
Tapailimme kera lasten.
Alku oli siinä mielessä hankalaa,kun tytön äiti terrorisoi meitä ja yritti saada minua valheillaan ja seuraamisillaan lähtemään.
Tyttö oli äidille keino,että eroa ei olisi heille tullut...surullista kyllä.
Mutta minun ja mieheni luottamus oli niin vankka,että en siitä touhusta ihan heti hätkähtänyt.
Välillä vain mietein,että eikö kukaan saa tätä touhua loppumaan.
Tytön äiti meuhtasi ja raivosi vaikka tyttö oli hänellä...ja tyttöhän tämän kaiken näki ja kuuli.
Välillä oli heitteille jättöäkin.
No nykyään tyttö pitää minua äitinä ja äidistään puhuu nimellä.
Poikani ei näe bio.isäänsä ja pitää miestäni isänä tai eihän hänellä periaatteessa muuta isää ole ollutkaan,kun aivan pienenä vauvana on bio.isänsä nähnyt.
Yhteinen lapsi on nyt 3v ja nämä "uuskaksoset" menevät kouluun.
Nykyään tytön äiti kysyy meiltä milloin tyttö menisi hänen luokse ja milloin meille sopii. Ei enään tappelua ja suunsoittoa.
Nyt tytön äiti keskittynyt omaan elämäänsä,eikä meidän seuraamiseen ja ahdisteluun.
Se kaikki on silti jättänyt jäljet tyttöön ja tytöllä vaikea olla tapaamisilla ja kamala koti-ikävä.
Mutta sitten taas se kaikki on vahvistanut meidän perheen välisiä suhteita ja erityisesti tytön luottamusta minuun ja isäänsä,kun hänellä on ollut turvallista kotonaan.
Tietysti olen ihan otettu,kun tyttö pitää minua äitinään.
Viimeksi,kun oli äidillään (tunti 30min.) tyttö oli ostanut minulle sydän kortin johon oli kirjoittanut: äiti olet minulle rakas!
Tippa tuli silmään,kun tyttö sen antoi.
Meillä kaikki lapset ovat meidän lapsia ja aivan saman arvoisia!! :heart: :heart:
Nyt odotetaan innolla että päästään mökille löpöilemään koko poppoo mummun ja vaarin kanssa.

Voi herra jumala! Miten hel****n lapsellinen ihmisen täytyy olla kun kirjottelee lapsen OMASTA ÄIDISTÄÄN tolla tavalla?! Anteeksi vaan,on se nyt aivan sama onko sen äiti häirikkö vai ei. Mun miehellä ei ole ennestään lapsia,mutta jos olisikin niin en mä noin mustasukkainen voisi olla. Muista nyt että se lapsi on HEIDÄN yhteinen ja sinä et ole lapsen äiti!!! On hienoa että tulette hyvin toimeen,mutta tapaamiset äitinsä kanssa on sun miehen ja hänen exänsä asia ja on hyvä jos sun mielipidettä kysytään,mutta loppujenlopuks asia ei sulle kuulu! :headwall:

 

[clivia]

\

\

Minä ainakin tyytyväinen osaani äitinä ja äitipuolena.
Mieheni lapsi asuu luonamme ja on saman ikäinen poikani kanssa.
Tapasimme poikani ollessa 8kk. ja miehen tyttö 9kk.
Tyttö jäänyt isälleen,kun oli 2kk.
Tapailimme kera lasten.
Alku oli siinä mielessä hankalaa,kun tytön äiti terrorisoi meitä ja yritti saada minua valheillaan ja seuraamisillaan lähtemään.
Tyttö oli äidille keino,että eroa ei olisi heille tullut...surullista kyllä.
Mutta minun ja mieheni luottamus oli niin vankka,että en siitä touhusta ihan heti hätkähtänyt.
Välillä vain mietein,että eikö kukaan saa tätä touhua loppumaan.
Tytön äiti meuhtasi ja raivosi vaikka tyttö oli hänellä...ja tyttöhän tämän kaiken näki ja kuuli.
Välillä oli heitteille jättöäkin.
No nykyään tyttö pitää minua äitinä ja äidistään puhuu nimellä.
Poikani ei näe bio.isäänsä ja pitää miestäni isänä tai eihän hänellä periaatteessa muuta isää ole ollutkaan,kun aivan pienenä vauvana on bio.isänsä nähnyt.
Yhteinen lapsi on nyt 3v ja nämä "uuskaksoset" menevät kouluun.
Nykyään tytön äiti kysyy meiltä milloin tyttö menisi hänen luokse ja milloin meille sopii. Ei enään tappelua ja suunsoittoa.
Nyt tytön äiti keskittynyt omaan elämäänsä,eikä meidän seuraamiseen ja ahdisteluun.
Se kaikki on silti jättänyt jäljet tyttöön ja tytöllä vaikea olla tapaamisilla ja kamala koti-ikävä.
Mutta sitten taas se kaikki on vahvistanut meidän perheen välisiä suhteita ja erityisesti tytön luottamusta minuun ja isäänsä,kun hänellä on ollut turvallista kotonaan.
Tietysti olen ihan otettu,kun tyttö pitää minua äitinään.
Viimeksi,kun oli äidillään (tunti 30min.) tyttö oli ostanut minulle sydän kortin johon oli kirjoittanut: äiti olet minulle rakas!
Tippa tuli silmään,kun tyttö sen antoi.
Meillä kaikki lapset ovat meidän lapsia ja aivan saman arvoisia!! :heart: :heart:
Nyt odotetaan innolla että päästään mökille löpöilemään koko poppoo mummun ja vaarin kanssa.

Voi herra jumala! Miten hel****n lapsellinen ihmisen täytyy olla kun kirjottelee lapsen OMASTA ÄIDISTÄÄN tolla tavalla?! Anteeksi vaan,on se nyt aivan sama onko sen äiti häirikkö vai ei. Mun miehellä ei ole ennestään lapsia,mutta jos olisikin niin en mä noin mustasukkainen voisi olla. Muista nyt että se lapsi on HEIDÄN yhteinen ja sinä et ole lapsen äiti!!! On hienoa että tulette hyvin toimeen,mutta tapaamiset äitinsä kanssa on sun miehen ja hänen exänsä asia ja on hyvä jos sun mielipidettä kysytään,mutta loppujenlopuks asia ei sulle kuulu! :headwall:

Sulle vastaan että huhhuh vaan itsellesi.Se että lapsi on jäänyt isänsä hoiviin 2kk vanhana kertoo lapsen äidistä tosi paljon.
Alta vuodenvanha lapsi ei tajua pitää äitinään naista joka on hänet synnyttänyt mutta jonka joku muu kasvattaa ja pitää.Se on lapselle äiti joka lapsesta huolehtii ja joka hänet kasvattaa.Se biologinen äiti on vaan täti jonka luona joskus käydään kun kyse on noin pienenä äidistään erilleen muuttaneesta lapsesta.

 

[En tahdo nukkumaan]

\

\
Voi herra jumala! Miten hel****n lapsellinen ihmisen täytyy olla kun kirjottelee lapsen OMASTA ÄIDISTÄÄN tolla tavalla?! Anteeksi vaan,on se nyt aivan sama onko sen äiti häirikkö vai ei. Mun miehellä ei ole ennestään lapsia,mutta jos olisikin niin en mä noin mustasukkainen voisi olla. Muista nyt että se lapsi on HEIDÄN yhteinen ja sinä et ole lapsen äiti!!! On hienoa että tulette hyvin toimeen,mutta tapaamiset äitinsä kanssa on sun miehen ja hänen exänsä asia ja on hyvä jos sun mielipidettä kysytään,mutta loppujenlopuks asia ei sulle kuulu! :headwall:

Juup...ja ensinnäkin en ole mustasukkainen!!! MISTÄ OLISIN???
Ja toiseksi tämä nyt vain on tosiasia tällä hetkellä!!
Minulle se onkin sama onko tytön äiti häirikkö vai ei!! Elän omaa elämääni!! Mutta lapselle se ei ole sama, jos sen kaiken näkee tapaamisilla...mm. mielenterveysongelmat, huumeet, heitteillejättö yms.
Ja pystyn tuosta kaikesta huolimatta keskustelemaan tytön äidin kanssa asioista. Ja häntä itseäänkin nolottaa kuinka ennen käyttäytyi ja olen hänelle sanonut mitä hänestä ennen ajattelin..ja mitä hän minusta.
Tyttö vain muistaa tapahtuneet ja pelkää mennä äidilleen.
Tytön kuullen emme puhu tämän äidin ongelmista. VAAN TYTTÖ ON ITSE NE NÄHNYT!!
Tiedän etten ole tytön bio.äiti, mutta äiti olen hänelle jos hän minua sinä pitää!! Sitä EN KIELLÄ HÄNELTÄ.
Niin ja ajatteleppas minä hoidan/sovin tytön äidin kanssa tapaamisasiat!! Ei mieheni, tytön isä. Tytön äidille tämä sopii ja niin minullekkin. Kun asiat hoituu nykyään muutenkin kuin huutamalla. Tytön äiti on sanonut ettei hänellä ole mitään tarvetta jutella tytön isän kanssa,kun asiat hoituvat näinkin!! Tänäänkin tytön äiti viestillä kyseli mitä tytölle kuuluu.
Ja hoidan muutenkin pääsääntöisesti tytön asioita päiväsaikaan!!
Ja minun mielipidettä kysytään kyllä ja kyllä se minulle kuuluu jos tyttö voi henkisesti pahoin tapaamisilla,koska sitten se näkyy myös kotona tytössä.
Minusta et ole mikään arvostelemaan minua,kut et tiedä kaikkea tapahtunutta ja sitä en tässä jaksa kertoakkaan.
Tytön äiti tietää,että tyttö puhuu minusta äitinä ja hänestä nimellä...myös äidin luona. Siitäkin olemme jutelleet!! Ja hän hyväksyy sen nykyään. Ja on itse sanonut,kun ei ole ollut lapselle äitinä paikalla vaan muut asiat ollut lasta tärkeämpiä, niin nyt saa vain katsoa peiliin.
Hei ei meillä mitään ongelmaa asia suhteen ole! MIKSI SINULLA ON??
HYVÄHÄN SE ON HARMAANA HUUDELLA :headwall: :headwall:
:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

 

[En tahdo nukkumaan]

Tapella en sinun kanssa jaksa. Sinulla on sinun oma mielipiteesi ja sen saat myös pitää!!!

 

[En tahdo nukkumaan]

\Sulle vastaan että huhhuh vaan itsellesi.Se että lapsi on jäänyt isänsä hoiviin 2kk vanhana kertoo lapsen äidistä tosi paljon.
Alta vuodenvanha lapsi ei tajua pitää äitinään naista joka on hänet synnyttänyt mutta jonka joku muu kasvattaa ja pitää.Se on lapselle äiti joka lapsesta huolehtii ja joka hänet kasvattaa.Se biologinen äiti on vaan täti jonka luona joskus käydään kun kyse on noin pienenä äidistään erilleen muuttaneesta lapsesta.

[/quote]

Juuri näin,mutta ei kaikkien mielestä...näemmä.
Nyt täytyy mennä,kun tyttö huutaa äitiä katsomaan läksyjä