onko niin, että jos pumpulla lypsämällä ei saa maitoa, niin

[haluaisi niin kovasti imettää]

rinnoista tuleva maito ei riitä lapselle? Itse en koskaan saanut pumppaamalla maitoa, käsin lypsämällä n. 10-80 ml vaihtelevasti ensimmäisen 3 kk aikana. NEuvolassa tehtiin syöttöpunnituksia ja kerralla n. 30-45 min. imetyksellä lukema 100 gr (siis painoa lisää). Sanoivat neuvolassa että näyttäisi riittävän, mutta koskaan en saanut kunnon neuvoja, kannattaako lisämaitoa antaa, osittain imettää vai lopettaa koko imetys. Sanoivat siis vaan että pitäisi riittää. Vieriosastolla punnitukset n. 40 gr ja annettiin lisämaitoa. Nyt jälkikäteen olen kuullut, että tuo 40 gr olisi pitänyt riittää eli lisämaitoa ei olisi tarvinnut antaa. Lapsi oli kuitenkin kovin itkuinen jo vieriosastolla ja joi lisämaidot yhdessä hujauksessa. Jälkikäteen olen kuullut siis myös tuosta, että jos pumppaamalla ei saa maitoa, niin sitten sitä ei tule tarpeeksi. Rinnoista ei koskaan aamuja lukuunottamatta valunut maitoa enkä juuri tarvinnut liivinsuojia. Eivät raskauden aikana eivät synnytyksen jälkeen koskaan turvonneet, ainoastaan nyt kun olen imetyksen lopettanut, huomaan kyllä rintojen koossa pienen muutoksen eli kait siellä nyt jotain luulisi olleen...

Mietin vain, että jos meidän perhettä joskus muistetaan yläkerrasta vielä toisella lapsella, niin kannataako tuota imetystä edes kokeilla?

Itse olisin halunnut niin kovasti, että oma maito olisi riittänyt (ja moni muukin ihan minulle tuntematon henkilö, joka uteli maidon tulosta).Tuntui kurjalta kuunnella kommentteja, että et ole yritänytkään...voi kun tietäisivät...osittain imetin lasta ad 8 kk ikään

 

[Kowalski]

Ei todellakaan ole.
Mä täysimetin poikaa 6½ kk, sälli painoi 11,5 kg kun täysimetys loppui, enkä koskaan saanut lypsettyä juuri mitään. En käsin enkä eri pumpuilla (paitsi ekojen viikkojen aikana).
Imetys kesti 1 v 9 kk.

 

[vieras]

Käyhän imetystukilistan sivuilla, siellä on paljon paljon asiaa tästä aiheesta!

 

[Sone]

Minä en tod tiedä imetyksestä kuukauden kokemuksen perusteella juuri mitään ,mutta tuli vaan mieleen että jostain luin että pumpulle ei heru yhtä hyvin kuin vauvan imiessä, eli hyvällä säkällä sitä maitoo tuleekin enenmpi kun imetät. Mut kuulostas siltä että sitä maitoa ihan älyttömästi sinulla tule. Minulla oli sänky ihan märkänä ja kaikki paikat maidossa, eli tuli tosi paljon, mutta jouduin lopettamaan kuukauden kuluttua sen touhun. Onneksi kuitenkin vauva sai alussa rintamaitoa.

 

[Tarletta]

Ei ole. Pumpulla et ikinä saa niin hyvin maitoa ulos, kuin mitä lapsi imee. Lapsi voi saada ja saakin usein vatsansa täyteen maitoa vaikka pumppu tuottaisi tulokseksi pari pisaraa. -Vauvan imu tekniikka on tuhat kertaa tehokkaampi kuin mekaanisen pumpun. -Se, että vauva on rinnassa kiinni herättää maidon herumis-hormonit, jotka puolestaan nostattavat maidon rintoihin. -Pumpatessa kannattaa katsella vaikka valokuvaa vauvasta tai ainakin keskittyä ajattelmaan vauvaa. ts. jos tekee samalla toisella kädellä kauppalistaa ja potkii jalalla kissaa kauemaksi niin ei mikään ihme jos ei maitoa tule. -Pumppaamisesta muutenkin kaiken kaikkiaan myönteinen kokemus ja rauhallinen tilanne.

Ja vielä: Tyytyväinen vauva on kylläinen vauva tuli pumpatessa sitten tippa tai suihku.

 

[*]

Mä imetin 1 v ja 4 kk. Pumpulla sain enimmiltään ehkä 40 ml. Silti imetyshetkellä joskus maito kaaressa lensi välillä poitsu silmään jne. Ei siis kerro yhtään mitään tuo pumpatun maidon määrä. Ei stimuloi samoin tuo pumppu kuin vauva - hormoonin jne. kun lämmin rakas, pieni vaavi siinä kainalossa.

 

[määvaan]

en usko! ite en kanssa lypsämällä paljon aikaan saanut, mutta hyvin vauvat on kasvaneet silti, ei taida olla minun laji tuo pumppaaminen...
Itsekin monesti kävi mielessä että tuleekohan tuolta mitään, mutta kyllä sen huomaa jo sitä lasta tarkkailemalla kun on tissillä, katsoo että nieleekö ja muutenkin otteesta ja keskittymisestä meillä ainakin näki että kyllä sieltä tavaraa tulee... ja joillakin auttaa sekin että jos maidontuotanto ei jostain syystä ole "täysillä" niin lisää vaan imetyskertoja, siitä se maito alkaa virtaamaan

Muistinpa muuten että esikoiselta rinnat oli siinä kunnossa, ettei meinannut saada nukuttua, aivan julmetun turvoksissa ja pinkeänä ja ihan hirveen kokoiset, ja liivinsuojia meni sata päivässä mutta toiselta sitten eivät paljon turpoilleet, joskus aamulla, eikä tosiaan liivinsuojiakaan monesti tarvinnut...

 

[nöppönen]

kuten aiemmin tuli jo ilmi niin ei se mene niin. vauvan imuteho on paljon parempi kuin jonkun pumpun.

 

[Lukki]

Ei ole näin. (Imetän meidän skidiä vielä, vaikka pojalla jo ikää 2v8kk, ihan tavan ja läheisyyden vuoksi)). Pumppaaminen käsin/pumpulla ei aikoinaan tuottanut mitään suuria maitomääriä, siitä tapahtumasta jotenkin puuttuu se "fiilis", siis se "sinä-pikkuinen-siinä-minä-tässä-oletpa-ihana" yritän siis selittää, että maito ei heru niin helposti ilman sitä fiilistelyä, kun toinen tuhisee siinä rinnalla, on lähellä... Voisin melkeinpä väittää, että enemmän sain maitoa "jemmaan" ihan sillä maidonkerääjällä, joka asetetaan rintaliiveihin (kunhan muistaa välillä tyhjentää, kumarrellessa muutoin alkaa valua pitkin poikin...)

 

[Niiskunen]

Ei ole. Pumpulla et ikinä saa niin hyvin maitoa ulos, kuin mitä lapsi imee. quote]


Tämäpä ei päde kaikille. Meillä ei ole kumpikaan poika osannut imeä kunnolla, vaikka kuinka on harjoiteltu ja myös lääkäri tutkinut. Maitoa ei tullut paljoa, mutta pumppasin ekalta lapselta pari kuukautta ja toiselle puolivuotta ja maitoa kyllä riitti. Korviketta ei tarvinut käyttää yhtään ja pakastimeenkin joka päivä jäi maitoa! Nii kerta!

 

[Olemisen riemu]

Ei pidä paikkaansa. Täysimetin 6kk ikään asti ja osittaisimetin 12kk asti. Paino kulki yläkäyrillä 10kk asti. Rintapumpulla irtosi maitoa vain ensimmäisen kuukauden ajan. Sen jälkeen rinnat olivat sellaiset tyhjien pussien oloiset, mutta kyllä sitä maitoa vain tuli koska painoa kertyi lapselle niin paljon.

 

[ap]

niin tytön paino laski vieriosastolla ja sen jälkeen. Lähti nousuun vasta n. 3 vk synnytyksen jälkeen ja aina on menty miinuskäyrillä. Tosin senkin jälkeen kun aloitettiin lisäruoat.

Neidillä oli tosi paljon ilmavaivoja ja itki lähes koko ajan eli todellakin nukkui lähinnä sellaiset 7-8 h/vrk ja oli hereillä itkien lopun aikaa. Tätä n. 2 kk. Piereskeli ja puklua tuli. Annettiin sitten lisämaitoa tai rintamaitoa.

Vieriosastolla ja nla:ssa ekalla käynnillä sanoivat, että ote on ihan oikea. Sitä nielemisääntä mä en osannut koskaan kuunnella, mutta joku taisi joskus sanoa, että kyllä kuuluu. Korvankin siinä (siis vauvan tietty) kait pitäisi jotenkin liikkua, jos imee oikein. Rinnalla olisi ollut vaikka ympäri vuorokauden.


Olen pettynyt siihen, että imetysohjausta ei saa suoraan neuvolasta eikä vieriosastolla ehditä paneutua (Viitsitä...?). Kaikki joilla imetys ei onnistu eivät suinkaan ole sitä etukäteen päättäneet tai jaksa nähdä vaivaa asian eteen.

 

[Koivunkäpy]

Ei pidä paikkaansa tai sit meidän lapset ois kuollu nälkään. multa ei herunu pumpulle ku ehkä 20ml, jos oli oikein täynnä (suorastaan pakkautuneet ) ni saatto irrota 50ml, ja molempia imetin yli vuoden ikään.

 

[vieras]

Riippuu pumpusta. Sähkökäyttöisellä irtoaa maitoa peremmin, käsikäyttöisellä aika huonosti. Maidon tulo riippuu myös mielialasta eli herumisen käynnistyminenkin on vähän uskomisen asia. Vauva voi saada herumisen käynnistymään jo pelkällä itkulla, kun pumppu ei saa ulos mitään. Älä anna lisämaitoa pullosta, tai jos annat niin vain pieni määrä, muutoin vauva vetää pullosta maitoa mahalaukun pullolleen ja saat sanoa hyvästit imetykselle. Imetä tiheään.

 

[Kowalski]

Olen pettynyt siihen, että imetysohjausta ei saa suoraan neuvolasta eikä vieriosastolla ehditä paneutua (Viitsitä...?). Kaikki joilla imetys ei onnistu eivät suinkaan ole sitä etukäteen päättäneet tai jaksa nähdä vaivaa asian eteen.

Voi :hug: , tiedän tunteen.
Esikoisen imettämisestä ei tullut mitään. Ei, vaikka kuinka yritin.
Kuopus oli ihan erilainen vauva, ja mä olin itsevarmempi äiti joka osasi vaatia kunnon imetysohjausta synnärillä. Kävi tuuri: kohdalle osui todella imetysmyönteistä ja asiantuntevaa henkilökuntaa. Esikoisen kohdalla sellaisia ei ollut, tai sitten en vaan osannut pyytää apua tarpeeksi kovaan ääneen. Esikoisen keltaisuus, pienipainoisuus ja sokerit tosin aiheutti kai sen, että imetys ei koskaan päässyt kunnolla edes käyntiin.

 

[Olemisen riemu]

niin tytön paino laski vieriosastolla ja sen jälkeen. Lähti nousuun vasta n. 3 vk synnytyksen jälkeen ja aina on menty miinuskäyrillä. Tosin senkin jälkeen kun aloitettiin lisäruoat.

Neidillä oli tosi paljon ilmavaivoja ja itki lähes koko ajan eli todellakin nukkui lähinnä sellaiset 7-8 h/vrk ja oli hereillä itkien lopun aikaa. Tätä n. 2 kk. Piereskeli ja puklua tuli. Annettiin sitten lisämaitoa tai rintamaitoa.

Vieriosastolla ja nla:ssa ekalla käynnillä sanoivat, että ote on ihan oikea. Sitä nielemisääntä mä en osannut koskaan kuunnella, mutta joku taisi joskus sanoa, että kyllä kuuluu. Korvankin siinä (siis vauvan tietty) kait pitäisi jotenkin liikkua, jos imee oikein. Rinnalla olisi ollut vaikka ympäri vuorokauden.


Olen pettynyt siihen, että imetysohjausta ei saa suoraan neuvolasta eikä vieriosastolla ehditä paneutua (Viitsitä...?). Kaikki joilla imetys ei onnistu eivät suinkaan ole sitä etukäteen päättäneet tai jaksa nähdä vaivaa asian eteen.

Ikävä ettet ole saanut neuvolasta tukea. Meillä neuvolan täti kannusti imettämään ja häneltä sai hyviä vinkkejä. Välillä tuntui ettei kukaan muu kannustanut imetykseen paitsi oma mies ja neuvolan th. Aloitin imetyksen lapsen ollessa keskolassa ja sieltä ei kyllä mitään neuvoja yms. saanut vaikka itse pyysi.

 

[ei ole niin.]

Korvikkeita ei ole tarvinnut antaa kummallekaan lapselle, vaikka pumpulla en ole maitoa saanut herumaan. Maidon heruminen kun on niin monesta asiasta kiinni, eikä se pumppu välttämättä saa niitä herumishormoneja hyrräämään...ompa kumma!

Mutta hyvin on rintamaito meijän lapset kasvattanut ja molempia imetin yli vuoden.

 

[osittainimettänyt ap]

Esikoisen keltaisuus, pienipainoisuus ja sokerit tosin aiheutti kai sen, että imetys ei koskaan päässyt kunnolla edes käyntiin.[/quote]

Meidän vauveli oli kyllä ihan kunnon kokoinen, mutta keltainen. Ei tosin tarvinnut valohoitoa, mutta tiheitä imetyksiä ja ei kait se maito sitten riittänyt. Tai ainakin vieriosastolla toivat sitten lisämaitoa ja kun sen vetäisi aina hetkessä niin ihmettelivät, kun tulin takaisin ja sanoin, että itkee vieläkin niin kovasti, että olisiko nälkä, hoitajat vastasivat, että "joko se sen joi, näin nopeasti".

Itselle oli toisaalta tärkeää se, että ei sen pienen ihmisen alun tarvitsisi ainakaan nälkäänsä itkeä, kait ne siksi sitä lisämaitoa sitten antoivat. Imetin kyllä aikasen usein. Kun olisin hokannut, niin olisin pitänyt vierellä paljon enemmän...Olin tosi väsy 3 pv käynnistyksestä, joten niitä apuja ja neuvoja olisi siellä kaivannut. Ahdisti vain kovasti kun piti olla vauvan keltaisuuden vuoksi os:lla 6 pv ja olisi halunnut kotiin, missä olisi ollut hyvä olla olisi sitten riittänyt maitoa tai ei. Eli yht. oli 9 pv kun lasketaan käynnistyspäivät.

 

[reropera]

Minulla takana 2 täys imetystä ja kaksi jotka ei jostain syystä suostuneet syömään rinnasta kuin öisin. Näille kahdelle minä sitten pumppasin päivät ja yöt he söivät rinnasta.

Ekalle pumppasin tuonne 4 kk, ikään saakka. Pumppasin sen käsin ja huomasin, että maito ei todellakaan herunut niin hyvin. Vaan alkoi pikkuhiljaa tyrehtymään jossain 3,5 kk:n ikäisenä. Toiselle ostin sen ihan perus sähköpumpun (ainon) Prismasta ja sillä maitoa tuli vielä täysin, 6 kk ikäiselle lapselle. Mutta sitten en enää itse jaksanut sitä pumppausta. Olihan lapseni saanut pumppauksen avulla täysimetyksen puolivuotiaaksi asti.

Mutta sen mitä opin: Maitoa tuli paljon helpommin pumpulla kun otin lapsen siihen syliin. Sain helposti pumpattua vielä lopussakin sen 200 ml / rinta. Silloin oli rinnat pakahtua, ennen kuin aloin pumppaan. Opin kyllä tietämään ennen pumppausta kuinka paljon sitä nyt saadaan. Ja pumppaus kesti paljon paljon kauemmin jos lapsi ei ollut lähellä, maitoa tuli vain yhdestä reijästä. Mutta kun oli sylissä sitä ruutas lähemmäs kymmenestä reijästä, kauhealla voimalla..

Siis kun otin lapsen siihen lähelle tunsin, että taas nousee lisää, ja vauhtia tuli. Näin käy varmasti oikeassa imetyksessä. Vaikka rinnat olis lähes tyhjät syöttämään ruvetessa, mutta sitten kun päästään vauhtiin tuntee kuinka maitoa nousee lisää, rinnat ihan kovettuu ja vauva saa todella enemmän sitä maitoa ja hetkessä.

Nuorimman imetin sitten normaalisti tuonne vuoden ikään saakka.

En tiedä vastasko tää mitenkään kysyjän kysymyksiin, mutta ajattelin kertoa teille vain oman kokemuksen.

 

[Olemisen riemu]

Esikoisen keltaisuus, pienipainoisuus ja sokerit tosin aiheutti kai sen, että imetys ei koskaan päässyt kunnolla edes käyntiin.

Meidän vauveli oli kyllä ihan kunnon kokoinen, mutta keltainen. Ei tosin tarvinnut valohoitoa, mutta tiheitä imetyksiä ja ei kait se maito sitten riittänyt. Tai ainakin vieriosastolla toivat sitten lisämaitoa ja kun sen vetäisi aina hetkessä niin ihmettelivät, kun tulin takaisin ja sanoin, että itkee vieläkin niin kovasti, että olisiko nälkä, hoitajat vastasivat, että "joko se sen joi, näin nopeasti".

Itselle oli toisaalta tärkeää se, että ei sen pienen ihmisen alun tarvitsisi ainakaan nälkäänsä itkeä, kait ne siksi sitä lisämaitoa sitten antoivat. Imetin kyllä aikasen usein. Kun olisin hokannut, niin olisin pitänyt vierellä paljon enemmän...Olin tosi väsy 3 pv käynnistyksestä, joten niitä apuja ja neuvoja olisi siellä kaivannut. Ahdisti vain kovasti kun piti olla vauvan keltaisuuden vuoksi os:lla 6 pv ja olisi halunnut kotiin, missä olisi ollut hyvä olla olisi sitten riittänyt maitoa tai ei. Eli yht. oli 9 pv kun lasketaan käynnistyspäivät.

Itse aloitin imettämisen vasta kun lapsi oli 7pv ikäinen. Olin vuodeosastolla viikon käynnistämisen ja raskausmyrkytyksen takia. Keskolassa annettiin luovutettua rintamaitoa letkuruokinnalla ja imettämisen alettua myös omaa kotona lypsämääni. 18pv ikäisenä lapsi kotiutettiin ja sen jälkeen imetin itse. Usko kyllä meinasi loppua moneen kertaan ja käytiinkin neuvolassa viikkopunnituksissa melkein 2kk. Poika kasvoi yläkäyrillä mutta neuvolassa käynti loi turvallisuuden ja varmuuden tunnetta minulle.

Imetys oli alussa vaikeaa ja kivuliasta. Imuote oli väärä ja rintakumista pois opettelu tuskaa. Vasta 3kk imetyksen jälkeen voi sanoa että imetys sujui itsestään ja aloin jopa tykkäämään imetyksestä.

Kaikilla imetys ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta onnistu joten itsensä syyllistäminen on turhaa :hug: [/quote]

 

[reropera]

Minäkin olen sitä mieltä, että tuolla alulla ei ole kauheaa merkitystä. Nuo kaksi joiden kanssa minulla oli todellisia vaikeuksia imettäimisestä. He siis olivat lapsistamme keskimmäiset. He ovat ainoat joille minulla ns. normaalit synnytykset ja heti olleet minulla vierihoidossa. Imetys vain rupes takkuaan tuolla 2 -3 kk:n ikäisenä. Halua kyllä oli, olin suoraan sanottuna väsähtää siihen yrittämiseen.. En vieläkään tiedä, mikä siinä oli.

Kun taas tämä nuorimmainen, jota olen imettänyt kaikista pisimpään. Hän oli eka vuorokauden minulla. Sitten hänellä todettiin sydänvika ja joutui toiseen sairaalaan. Oli siellä siis täysin pullolla ja välillä nenämahaletkussa. Ja minä omassa sairaalassa raskausmyrkytyksen takia. Parin päivän päästä pääsin hänen luo ja sain käydän päivisin syöttämässä häntä rinnasta, mutta yöt hän oli täysin pullolla. Noin 1,5 viikon ikäisenä hän pääsi kotiin ja saimme ruveta opetteleen imetystä kunnolla.

Nuorimmainen söi rinnasta ja pullosta, mitään väliä ei ollut mistä ruoka tuli, kun hän vain sain äidin maitoa. Kun olin oppinut ne pumppauksen salat edellisten aikana, niin empä ollutkaan lapsessa kiinni, kuten esikoisen aikana, joka oppi pullon vasta joskus 9 kk:n ikäisenä. Mutta en todellakaan kuuluta, että opettakaan lapsi pullolle. Pelkään, että se oli se syy noiden kahden syömättömyyten päivisin..

Se vain taitaa olla niin että Lapsetkin ovat niin erilaisia... Eläkää syyllistäkö itseänne, pääasia että lapsi saa maitoa ja kasvaa!! :hug: