Mä sain esikoisen päivän päälle 20-vuotiaana.
Olen mennyt jonkin verran sekä esikoisen, että keskimmäisen jälkeen.
Useimmiten lapset on olleet silloin isänsä kanssa, joskus käytiin yhdessä jossain ja lapset sitten mummulaan.
Kuitenkin ihan normaalin rajoissa se meno, ei edes kerran kuussa. Tiedän monia 3-kymppisiä jotka on menneet enemmän.
Nyt kolmannen jälkeen ei ole tullut lähdettyä, mutta johtuu enemmän nykyisestä asuinpaikasta ja eläintarhasta, kuin lapsista.
En mä koe, että mulla olisi nuoruus elämättä. Ehdin kokeilla kyllä ne baarissa juoskemiset sun muut jo ennen sitä esikoistakin.
Kyllä se elämä on mun puolesta jo parissa vuodessa nähty, ei siihen tarvitse tuhlata kymmentä vuotta.
Mun äiti oli 22 saadessaan mut. Sillä tuli "menovaihe" uudestaan siinä päälle 4-kymppisenä. Mä olin asunut jo hyvän aikaa omillani ja siskokin oli jo jotain 16-17 omine menoineen.
Että jos musta joskus tuntuu että tarvitsee päästä menemään, niin mäkin kykenen varmaan odottamaan sinne 4-kympin partemmalle puolelle, kun muksut on jo omillaan.
Muoks. mutta en mä ihan ymmärrä sitäkään, että kun lapsia on niin ei voi tehdä mitään eikä mennä minnekään, vaan täytyy omistautua niille seuraavat 20 vuotta 24/7.
Toki on ihmisiä, joilla ei ole vaihtoehtoja. Mutta jos on ne mummut ja kummit olemassa jotka haluavat hoitaa ja ottaa kylään, niin miksei voisi mennä ja tehdä? Oli se sitten baarireissu tai seurakunnan neulekerho.
Olen mennyt jonkin verran sekä esikoisen, että keskimmäisen jälkeen.
Useimmiten lapset on olleet silloin isänsä kanssa, joskus käytiin yhdessä jossain ja lapset sitten mummulaan.
Kuitenkin ihan normaalin rajoissa se meno, ei edes kerran kuussa. Tiedän monia 3-kymppisiä jotka on menneet enemmän.
Nyt kolmannen jälkeen ei ole tullut lähdettyä, mutta johtuu enemmän nykyisestä asuinpaikasta ja eläintarhasta, kuin lapsista.
En mä koe, että mulla olisi nuoruus elämättä. Ehdin kokeilla kyllä ne baarissa juoskemiset sun muut jo ennen sitä esikoistakin.
Kyllä se elämä on mun puolesta jo parissa vuodessa nähty, ei siihen tarvitse tuhlata kymmentä vuotta.
Mun äiti oli 22 saadessaan mut. Sillä tuli "menovaihe" uudestaan siinä päälle 4-kymppisenä. Mä olin asunut jo hyvän aikaa omillani ja siskokin oli jo jotain 16-17 omine menoineen.
Että jos musta joskus tuntuu että tarvitsee päästä menemään, niin mäkin kykenen varmaan odottamaan sinne 4-kympin partemmalle puolelle, kun muksut on jo omillaan.
Muoks. mutta en mä ihan ymmärrä sitäkään, että kun lapsia on niin ei voi tehdä mitään eikä mennä minnekään, vaan täytyy omistautua niille seuraavat 20 vuotta 24/7.
Toki on ihmisiä, joilla ei ole vaihtoehtoja. Mutta jos on ne mummut ja kummit olemassa jotka haluavat hoitaa ja ottaa kylään, niin miksei voisi mennä ja tehdä? Oli se sitten baarireissu tai seurakunnan neulekerho.
