Ei asperger-lapsi aina ole normaalia älykkäämpi, mutta voi vaikuttaa sellaiselta, koska saattaa kiinnostua jostain tietystä asiasta ja imeä siitä kaiken tiedon. Lapsi voi vaikuttaa hyvinkin älykkäältä, kun tietää muutamasta tai yhdestä asiasta todella paljon, mutta helposti sitten ne muut asiat jäävät alle normaalin tietämystason, jos eivät as-lasta kiinnosta.
Minulla on kokemusta adhd lapsista vain sivusta seuraajana, en siis ole asiantuntija. Minun tietämäni adhd lapset ovat monessa mielessä erilaisia kuin oma asperger-lapseni. Nämä tutut adhd:t ovat kaikki kolme helposti 'syttyviä' ja riehakkaita, saattavat saada yhtäkkiä jonkin käsittämättömän mieliteon ja mennä tekemään sen tuosta vaan ilman minkäänlaista harkintaa. Mikään kielto tai sääntö ei tunnu pitävän. Vaativat jatkuvaa läsnäoloa, sotkevat paikkoja ja ovat levottomia, mikään asia ei tunnu kiinnostavan hetkeä kauempaa. Eivät jaksa istua aloillaan ja silloinkin kun istuvat, vääntelehtivät ja kääntyilevät.
Tuossa kuvailussa on siis pohjana kolmen melko tutun adhd-lapsen käytös kotioloissa.
Oma asperger-lapseni taasen vaatii aikaa. Hän on hidastempoinen, jumittaa asioihin, on todella kiinnostunut tietyistä mielenkiinnon kohteistaan ja voisi väsätä niiden parissa tuntitolkulla, vaalii järjestystä hyvin tarkoin, sosiaaliset tilanteet vaativat totuttelua, elekieli ja ruumiinkieli omaleimaista, erikoista, on rauhallinen poika joka tarvitsee ympärilleen rauhallisen ympäristön, häiriintyy melusta ja on aistiherkkä. Hän on myös meidän 'pihapoliisi', joka näkee säännöt hyvin tärkeinä ja jotenkin 'elämää johdattavina'. Vaikka ei niitä aina noudattaisikaan itse, pitää kyllä huolen siitä, että muut niitä noudattavat.
Näin muutamia piirteitä sanoakseni.
Yhtäläisyyksiä oman as-lapsen ja noiden adhd-lasten käytöksen välillä löytyy siirtymätilanteissa, jotka tuottavat as-lapsille usein suuria ongelmia ja saattavat johtaa levottomuuteen. Noiden tuttujen adhd-lasten kanssa oli sama juttu. Yhtäläisyyksiä löytyy myös keskittymisessä eli as-lapselleni liiat virikkeet (oikeastaan melkein mikä tahansa ympärillä tapahtuva) ovat este keskittymiselle. Noiden tuttujen adhd-lasten kanssa oli sama juttu tosin heillä se näkyi eri tavalla.
Kun oma lapseni häiriintyy virikkeistä, hän ei yksinkertaisesti pysty enää kohdistamaan huomiota mihinkään muuhun tai 'koko paketti hajoaa' eli as-lapseni ei enää osaa kohdistaa huomiotaan yhtään mihinkään, ei edes siihen ärsykkeeseen. Tuollaisissa tilanteissa as-lapseni käyttäytyy hyvin paljon kuten autisti. Hän rupeaa heilumaan ja vääntelehtimään ja katselemaan ympäriinsä kuin jokin olisi sekoittanut virtapiirit ihan totaalisesti ja häneen on todella, todella vaikeaa saada minkäänlaista kontaktia. Elää kuin kumipallon sisällä ja kaikki hänelle kohdistettu sana tai ohjeistus kimpoaa takaisin mitenkään vaikuttamatta. Ajatus ja silmät harhailevat, esim. oppimisesta ei tule mitään. Noilla adhd-lapsilla sen sijaan ärsykkeet aiheuttivat hillittömän tarpeen sinkoilla ympäriinsä, että pääsisivät käsiksi ärsykkeeseen. Heillä se levottomuus oli enemmän ulospäin kohdistettua.
Jos nyt puhun ihan palturia adhd-lapsista, korjatkaa ihmeessä.
Minulla on kokemusta adhd lapsista vain sivusta seuraajana, en siis ole asiantuntija. Minun tietämäni adhd lapset ovat monessa mielessä erilaisia kuin oma asperger-lapseni. Nämä tutut adhd:t ovat kaikki kolme helposti 'syttyviä' ja riehakkaita, saattavat saada yhtäkkiä jonkin käsittämättömän mieliteon ja mennä tekemään sen tuosta vaan ilman minkäänlaista harkintaa. Mikään kielto tai sääntö ei tunnu pitävän. Vaativat jatkuvaa läsnäoloa, sotkevat paikkoja ja ovat levottomia, mikään asia ei tunnu kiinnostavan hetkeä kauempaa. Eivät jaksa istua aloillaan ja silloinkin kun istuvat, vääntelehtivät ja kääntyilevät.
Tuossa kuvailussa on siis pohjana kolmen melko tutun adhd-lapsen käytös kotioloissa.
Oma asperger-lapseni taasen vaatii aikaa. Hän on hidastempoinen, jumittaa asioihin, on todella kiinnostunut tietyistä mielenkiinnon kohteistaan ja voisi väsätä niiden parissa tuntitolkulla, vaalii järjestystä hyvin tarkoin, sosiaaliset tilanteet vaativat totuttelua, elekieli ja ruumiinkieli omaleimaista, erikoista, on rauhallinen poika joka tarvitsee ympärilleen rauhallisen ympäristön, häiriintyy melusta ja on aistiherkkä. Hän on myös meidän 'pihapoliisi', joka näkee säännöt hyvin tärkeinä ja jotenkin 'elämää johdattavina'. Vaikka ei niitä aina noudattaisikaan itse, pitää kyllä huolen siitä, että muut niitä noudattavat.
Näin muutamia piirteitä sanoakseni.
Yhtäläisyyksiä oman as-lapsen ja noiden adhd-lasten käytöksen välillä löytyy siirtymätilanteissa, jotka tuottavat as-lapsille usein suuria ongelmia ja saattavat johtaa levottomuuteen. Noiden tuttujen adhd-lasten kanssa oli sama juttu. Yhtäläisyyksiä löytyy myös keskittymisessä eli as-lapselleni liiat virikkeet (oikeastaan melkein mikä tahansa ympärillä tapahtuva) ovat este keskittymiselle. Noiden tuttujen adhd-lasten kanssa oli sama juttu tosin heillä se näkyi eri tavalla.
Kun oma lapseni häiriintyy virikkeistä, hän ei yksinkertaisesti pysty enää kohdistamaan huomiota mihinkään muuhun tai 'koko paketti hajoaa' eli as-lapseni ei enää osaa kohdistaa huomiotaan yhtään mihinkään, ei edes siihen ärsykkeeseen. Tuollaisissa tilanteissa as-lapseni käyttäytyy hyvin paljon kuten autisti. Hän rupeaa heilumaan ja vääntelehtimään ja katselemaan ympäriinsä kuin jokin olisi sekoittanut virtapiirit ihan totaalisesti ja häneen on todella, todella vaikeaa saada minkäänlaista kontaktia. Elää kuin kumipallon sisällä ja kaikki hänelle kohdistettu sana tai ohjeistus kimpoaa takaisin mitenkään vaikuttamatta. Ajatus ja silmät harhailevat, esim. oppimisesta ei tule mitään. Noilla adhd-lapsilla sen sijaan ärsykkeet aiheuttivat hillittömän tarpeen sinkoilla ympäriinsä, että pääsisivät käsiksi ärsykkeeseen. Heillä se levottomuus oli enemmän ulospäin kohdistettua.
Jos nyt puhun ihan palturia adhd-lapsista, korjatkaa ihmeessä.
Viimeksi muokattu: