Onko neljännessä mitään järkeä? :)

Pää pyörällä mietin meidän perheen lapsilukua. Nyt kolme ihanaa, tervettä lasta, joista kuopuksen piti jäädä viimeiseksi (monestakin syystä), mutta kas vai mikäs se nostaa taas päätään? Niinpä niin. Vauvakuume.
Kertokaa te joilla jo neljä lasta tai jotka odotatte neljättä mikä sai ryhtymää vielä neljännen tekoon? Kolme on jotenkin niin paljon "fiksumpi" määrä monessa suhteessa (auto, matkustaminen jne.), mutta kun tunne huutaa järkeä vastaan. Lisäksi mietin onko edes mahdollista saada neljättä tervettä lasta. Itselläkin ikää jo reilusti yli 30v ja riskit kasvavat vuosien myötä.
Kiitollisena lukisin mietteitänne.

 

Meillä nyt kyllä jo viisi, mutta tunnistan itseni tilanteestasi. Minulla (järki-ihmisellä???) voitti tunne....Ja sanon vaan, että mukavammaksi tämä elämä käynyt, kun on oppinut itseään kuuntelemaan ja unelmiaan täyttämään. Toki kannattaa taloudellista tilannetta miettiä, mutta auto meillä vaihtunut lapsiluvun kasvaessa useampaan otteeseen, rivitaaloomme mahdutaan mukavasti ja kuitenkin rahat riittävät esimerkiksi lasten harrastuksiin, vaikkei omaisuuksia tienatakkaan=) Rakkautta riittää kaikille ja onnellisia olemme suurperheenä. Uskonto ei liity mitenkään lapsilukuumme, eikä muutkaan vakaumukset. Ymmärrän huolesi myös mahdollisen uuden lapsen terveydestä, mutta se riski lienee joka raskaudessa. Mietippä vielä muutama tovi, jaksatko uuden vauvan tuoman elämänmuutoksen, onko miehesi samaa mieltä kanssasi ja jos vastaatte molemmat myönteisesti, antakaa Uudelle Elämälle mahdollisuus.

Ihanaa kesää sinulle!

 

:wave: Meillä jätettiin pillerit pois pari viikkoa sitte ja neljättä yritellään! Ja jos vanhat merkit paikkansa pitää niin ei tarvii kovin kauaa yrittää Kahden ekan jälkeen mietittiin oisko se siinä, kunnes kolmes puolivarkain ilmotti tulostaan nyt on muutama kuukausi pähkäilty ja päätettiin et kyllä yks viel mahtuu =)

 

Heippa!

Meillä vaan tuntui että yksi meiltä vielä puuttuu joukosta. Oltiin miehen kans kumpikin sitä mieltä.
Edelliset lapset on syntyneet 04, 07 ja 09 ja nyt nelosen laskettuaika alkaa olla käsillä. rv 38 nyt menossa.
Nyt tosin tuntuu siltä että mihinkä sitä taas on ryhdytty. Tietysti näin raskauden viime metreillä oma olo ei ole enää kovin loistava ja tuleva synnytyskin jännittää. Ja yövalvomiset sun muut vauvajutut. Helteet alkavat jo tuntua.
Mullakin ikää tänä vuonna 33v ja aattelin et nyt on " viimeinen" mahdollisuus tehdä meille vielä yksi lapsi, niin jaksaa vielä näin " nuorena" valvoa ja hoitaa. Tiedän että olisin sitten alkanut myöhemmin harmittelemaan että olis sittenkin pitänyt se yksi vielä olla, jos tämä vauva ei olis nyt tulossa.
Kaikille lapsille tulee kuitenkin aika pienet ikäerot ja heistä on hyvin seuraa toisilleenkin. =)

 

meillä edelliset -03, -06 ja -10 Nyt kun neljättä on "yritetty" (jos näin nyt viel voi sanoo) pari viikkoo ni on alkanu kauhistuttaa olin ihan varma tästä kun hommaan ryhdyttiin =) nyt tuntuu "takaraivossa" siltä että hetihän se tärppää niinku edellisetkin ni on alkanu jännittään että näinköhän täs olikaan järkee Ei vaan, ehkä se on hetkellinen paniikki. Meillä kun on synnytykset sujunu todella hienosti (yhteensä alle 10tuntia kaikki 3) ja lapset nukkunu yms. tosi hyvin niin sanoinki miehelle et kai tähän yks 36 tuntinen vääntö ja koliikkivauva tarvitaan ennen ku uskotaan

 

meillä lapset 02,04,08 ja10 syntyneet. kolmas piti jäädä viimeiseksi mutta tultiin sitten toisiin aatoksiin. nyt jostain syystä päällä järkyttävä vauvakuume :O , vika raskaus oli vaikea ja rankka ennenaikaisine supistuksineen ja diabeteksineen mutta ihana ja rauhallinen vauva sieltä sitten syntyi

 

Kiitos vastauksistanne! Olen niin alkumetreillä ajatukseni kanssa, etten ole miehelle uskaltanut vielä edes asiasta ja kuumeesta mainita... Luulen, ettei ihan heti asialle lämpenisi. Jostain se tunne vaan kumpuaa, että vielä pitäisi yksi olla. Toisaalta en tiedä loppuuko tämä kuumeilu koskaan. Vaihdevuosiin on pakko viimeistään lopettaa Voi, voi... 2. ja 3. välillä on iso ikäero, ja mietin myös, että tämä kuopus tulee elämään jossain vaiheessa yksin monta vuotta meidän vanhempiensa kanssa, jos ei pienempää sisarusta enää saa. Osaisipa sitä olla viisas...

 

Me jätimme ehkäisyn pois parisen viikkoa sitten, koska hetki tuntui sydämessäni ja keskustelun jälkeen myös mieheni sydämessä oikealle. Meillä on kolme lasta: `05, `07 ja `10 ja olen aina haaveillut suuremmasta perheestä, tiennyt sen omaksi jutukseni. Tänä keväänä olen sairastanut paljon. Minulla todettiin kehoon kertyneiden raskasmetalleiden aiheuttama myrkytys- ja sairaustila, johon saan hivenaine- ja vitamiinihoitoa kehoni parantumista edistämään. Tämä merkitsee myös kaiken käyttämäni puhdistamista: ruokavalion, juomaveden, kosmetiikan, jotta kehoni ei kuormitu enempää. Luomuruokaa, lähdevettä, mahdollisimman vähän lisäaineita sisältävänä ihan kaikki. Ei tietysti ollenkaan huonompi juttu raskaudenkaan kannalta ja tunnen että saan helpotusta oireisiini vähitellen koko ajan! Lisäksi minulla on todettu hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä oireilee juuri nyt fyysisenä väsymyksenä. Sain juuri tänään apteekista Thyroksiinit, joiden oikeaa annostusta alamme lääkäreiden kanssa selvittää. Lääkitykset eivät ole esteenä raskaudelle ja tunnen sydämessäni että vauva on tervetullut valitsemanansa ajankohtana:heart:. Vielä kuukausi sitten en kaivannut vauvaa, mutta tässä sitä nyt ollaan haaveilemassa. Tässä juur odottelen alkavatko kuukautiset kunnolla vai josko...:heart:? Tunnen että perheeseemme kuuluu tulla lisää lapsia! Olipa kivaa löytää täältä muitakin suuperheen äitejä, jotka haaveilevat perheenlisäyksestä! Onnea matkaan teille jokaiselle :heart:!

 

Innostunpas vielä kertomaan taustoistamme sen verran, että esikoista yritimme yli puolitoista vuotta ja hän sai lopulta alkunsa Clomifen+Terolut+Lugesteron rv10 asti -lääkityksellä. Keskimmäisemme sai alkunsa saman lääkityksen voimalla toisesta yrityskierrosta. Juniorimme raskaus oli luomuraskaus, tahdoin kokeilla josko kehoni olisi käynnistynyt raskauksien myötä ja niin olikin. Raskaus alkoi heti kun jätimme kondomiehkäisyn pois. Imetän vielä nuorintamme joitakin kertoja vuorokaudessa, hän on puolitoistavuotias. Edellisellä kerralla imetys päättyi, kun raskaus alkoi, katsellaan mikä tällä kertaa tuntuu sopivalta tavalta toimia sitten jos ja toivottavasti kun uusi raskaus alkaa.

 

täällä kanssa kuumeillaan neljännestä, mekin luultiin että kolme lasta riittää mutta niin vain se mieli muuttui ja jonkin aikaa asiaa harkittuamme aloimme yrittämään neljättä.. ennestään siis 01,03,06 syntyneet muksut.

 

Aloittaja puhuu melkein kuin minun suusta.. Pahasti näyttäisi siltä, että mies lähtisi samaan leikkiin mukaan ja elo-syyskuun vaihteessa saattaisi alkaa yritys, jollei pupu mene pöksyyn..

 

mulla on tuntu, että vielä yksi puuttuu...pitkällisten keskustelujen jälkeen miehen kanssa päädyttiin siihen että se otetaan vastaan vielä jos on tullakseen ja lopetin pillerit muutama viikko sitten. Itselläni alkaa 40 olla lähempänä kuin 30, joten saa nähdä kuinka käy. Suurin pelko mulla oli, että jos jätetään tunteesta huolimatta lapsiluku tähän niin se kaduttaa mua lopun elämää. Aikaisemmat ovat -05, -07 ja -10.

 

Meillä lapset -00,-01,-07. Elämä on melko "helppoa" nykyään, jos nyt niin voi sanoakaan, sillä jokainen ikä tuo oman mausteensa, mutta.. Enpä tiedä..Myöskin synnytys pelottaa jo valmiiksi. Nuorimman ponnistusvaihe oli aika epämukavaa...