Onko nämä syitä erota?

["väsynyt"]

Yhdessä ei voida/osata keskustella mistään asioista, kuten raha, abortti, työ, miehen alkoholin käyttö ja menot.
Tuntuu että kaikki viralliset ja epävirallisetkin asiat jää aina minun hoidettavaksi. Nätisti olen muutaman kerran miehelle sanonut että se ja se pitäisi hoitaa, hän toteaa "ainiin" mutta minä hoidan asian, tai jää hoitamatta. Minä suunnittelen lasten hoitovuorot päiväkotiin, käyn kaupassa, sinnittelen omalla palkallani (mieskin saa palkaa, vaan harvemmin se kaupassa käy ellen erikseen pyydä).
Hoidan lasten neuvolat, lääkärikäynnit jne. Ei se minua haittaa, mielelläni hoidan vaan missä on toinen perheen aikuinen?! Edes pientä apua/tukea kun tarvisi joskus pyytämättä. Nyt kun palasin töihin (6kk sitten) on alkanut viimeaikoina todella ärsyttää että mies on jättänyt kotityöt sitten vuoden kirves ja miekka. Tosin silloinkin kun hän asui yksin, äitinsä kävi kerran viikossa siivoamassa sen kämpän!!! että tämä kertonee jotain. Kyllä se toisinaan yrittää pyyhkiä pölyjä ja imuroida. Pestä pyykkiä. Ehkä kerran 2 kuussa. Siiten siitä suorituksesta pitää mainita ja joku mitali pitäisi suunnilleen myöntää. Ennen töihin lähtöä ja/tai jälkeen laitan pyykkejä koneeseen, kuivumaan, kaappiin. Imuroin yms. Mies istuu tietokoneella/nukkuu!! Ei auta yhtään aamutoimissa lastenkanssa, ellei erikseen aina pyydä.
Minusta vaan tuntuu että se on mukavuuden halusta ja siksi että perheen sai, mun kanssa naimisissa. Minä olen äiti ja kodinhoitaja. Alan olla masentunut miehen läsnäolosta. Ärsyyntynyt ja masentunut. Kaljaa juo joka viikonloppu, paljon. En pitänyt määrää isona ennenkuin aloin todella miettiä ja puhuin siitä psykologille. Hänen mielestä miehellä on alkoholiongelma. Kehotti minua olemaan jo nyt yhteydessä lastensuojeluun. Ei se hölmöile, huuda, käy käsiksi tai mitään, Lipittää sitä litkua vaan pullosta toiseen. Käy 1-3 kertaa kuussa pubissa tms. Minä alan inhota koko alkoholia tuon takia.
Tuntuu että pärjäisin ja mielenterveys säilyisi, jos lähtisin lastenkanssa. Pelkään vaan, että mies pistää hirmuisen sodan pystyyn lapsista. Kerran riidellessä uhkasi että hän pitää huolen että minä en erotessa saisi lapsia :0
Miehen vanhemmista ja siskosta pidän. Välithän heihin menisi eron myötä kuitenkin. Pitääkö yrittää sinnitellä? miksi? Psykologi neuvoi kirjoittamaan kirjeen miehelle. Olen kirjoittanut sitä viikon, saamatta siihen järkeä ja uskaltaa lähettää sitä.

 

["..."]

Mies terapiaan hoitamaan itsensä kuntoon. Muuten ei ole toivoa teidän liitollanne. Sinä et häntä pysty muuttamaan, miehen pitää sitä itse haluta ja itse tajuta muutoksen tarve. Se, että käyt terapiassa on hyvä, mutta se ei korjaa miehesi ongelmia tai liittoanne. Teillä on jo iso kuilu välillänne, pian et enää edes tahdo sitä korjata. Tahdotko nytkään? Tahtooko mies? Siitä taitaa olla nyt kysymys. Mieti mitä haluat.

Kuulostaa silti oudolta, että psykologi on käskenyt sinun jo nyt olla yhteydessä lastensuojeluun. Sitä, sailyykö yhteytesi miehen sukulaisiin vai ei, älä edes mieti. Niillä yhteyksillä et hengissä pysy, jos liittosi on lopussa.

 

[....]

eroa vaa. tai sanot vaan, että et jaksa enää tuota ja jos et ala ryhdistäytyy, niin mä lähen.

 

[don´t worry]

toi on aika hyvä kirjeeksi, tulosta tämä ketju. kysy että haluaako sitoutua perheeseen vai ei. se on molemmilta sopeutumista tilanteeseen. haluaako olla hyvä isä, hyvä aviomies, vai laittaa kaiken menemään? jos ei panosta, niin sitten ei voi odottaa että toinenkaan jaksaa siinä mukana.

 

[Tönt]

no haluatko elää miehesi kanssa? sitten kun ei oo halua tehdä töitä parisuhteen eteen niin on kyllä aika luovuttaa..onko mitään mahiksia että mies tajuisi ettei tee mitään, juo liikaa ja että pitää tulla muutosta siihen?

 

["väsynyt"]

Kiitos teille <3

Noin kk sitten havahduin tohon juomiseen, koska miehen isä otti asian puheeksi mökillä. Kysyi minulta että "juoko se aina noin paljon?". En osannut sanoa mitään, jäin miettimään. Sanoin seuraavana päivänä miehelle että isäsi oli huolissaan ja että minua hävetti miehen puolesta. Hän oli siellä mökillä juonut koko päivän, oli kaverin mökillä välillä käymässä. Miehen vanhemmat ei pienestä sano yleensä. Mies suuttui minulle. Sanoi että asia ei kuulu hänen vanhemmilleen. Oli yhden viikonlopun juomatta kaljaa. Sitten se taas jatkui.

Minä haluaisin korjata asiat, että mies heräisi tähän todellisuuteen. Ehkä hän ei ymmärrä mitä perheen kanssa oleminen, lapsista huolehtiminen ja kaikki oikeasti on. Minä hölmöläinen olen ottanut kaiken vastuun aina yksin, olen siihen kasvatettu ja kasvanut.
Mies ikäänkuin pakenee todellisia asioita aina jollakin keksimällään hienolla idella. En uskalla tässä sanoa mikä on tämäh hetken villitys ettei joku tuttu bongaa mua täältä. Siitäkin "projetkista" appiukko huolissaan kysyi, olimmeko keskustelleet asiasta yhdessä, mitä mieltä minä olen? sanoin etten mitään mieltä, ei minulta kysytty, ei ollut minun juttu vaan miehen ja sen kaverin juttu.

Muutaman hassun tekstiviesti "keskustelun" olemme käyneet kun en ole lasten kuullen voinut puhua, mutta miehen vastaukset on tosiaan "höpö höpö".

Mä en todellakaan enää tiedä mitä tehdä. Ehkä nyt sitten lähetän sen postin....kunhan uskallan.

 

["vierailija"]

Voi hyvä väsynyt, en yhtään ihmettele, että olet loppu! Pientä kokemusta aiheesta ajalta, jolloin lapset oli pieniä, mutta ei mitään noin pahaa. Saisitkohan tosiaan miehesi mitenkään mukaan terapiaan, jos vänkäisit että "tule mun takia" että "mulla ois sit parempi olo" ni mies vois ehkä suostuakki. Miehesi luulee varmaan, että sinulla on joku ongelma, kun käyt terapiassa; hän ei ymmärrä, että HÄNELLÄ se ongelma on. Mutta jos saat hänet huiputettua luulemaan, että sinulla on ongelma ja hän vois auttaa siinä vain tulemalla psykologin juttusille sun ka, vois olla hyvä juttu. Sitten siellä kertoisit (kuten varmaan olet jo kertonutkin) miten teet KAIKEN kotona ja mies vaan juo ja nukkuu. Ja on koneella (SIITÄ on paljon mulla kokemusta, mies aina koneella). Ja miten se tuntuu sust pahalta ja sä et jaksa. Psykologit on fiksuja, ne osais varmaan puhua sun miehelle niin, että sekin vois ehkä tajuta.

Toinen keino ois jos lähtisit viikon matkalle (Visa vinkumaan!), jolloin miehen ois pakko huolehtia kaikesta. (Ehkäpä pyytäis äitiään avuks). Tuntuis tietysti kauheelta jättää lapset miehelle, mutta kyllä ne siitä hengissä selviäis.

Sitä ei tajua miehen ottaessaan, millainen ao. mies sitten tosiaan on kun on perhettä ja pitäis huolehtia muidenkin ku vaan itsensä hyvinvoinnista. Se, että mies muuttuis, on aika optimistista, mutta jos edes vähän? Joskus jotkut kirjalliset ohjeet saattaa olla avaus, eli mitä kaikkea pitää muistaa tehdä kun olen pois (Tyyliin: ...iltapäivä: hae lapset hoidosta. Vaatteet kuivumaan, likavaatteet pyykkiin. Ruuanlaitto. tiskit koneeseen. pyykin pesu. puhtaan pyykit kaappiin. tiskikoneen tyhjennys. kaupassa käynti allergiat huomioiden. koiran kusetus. kukkien kastelu. huomisten vaatteiden valmiiksi laitto ...)

Voi mä toivon sulle tuhannesti tsemppiä!

 

["vieras"]

Sanoit, että mies oli laiska jo silloin kun ette vielä asuneet yhdessä? Ajattelitko, että tilanne muutuisi johonkin, kun menitte yhteen ja perustitte perheen?

 

["väsynyt"]

Kyllähän tuo teki ruokaa ja silloin tällöin siivoili. Aika nopealla tahdilla muutettiin yhteen ja saatiin lapset. Mietinkin, että kävikö kaikki liian äkkiä? menin vain "mukana". Tottakai mies alkujaan oli iloinen, puhelia, käytiin yhdessä ulkona, tavattiin kavereita. Lopulta se meni niin että mies kävi ulkona, mä olin kotona yksin ja sitten lasten synnyttyä lasten kanssa "yksin". Mieshän on edelleen muiden silmissä puhelias, sosiaalinen tapaus. Kotona voi sitten murjottaa minulle. Mies ei ikinä suostuisi tulla terapiaan. Psykologi tätä ehdotti. Mies ei usko semmoisiin "hömpötyksiin" mutta jännä juttu että minulle hän kuitenkin tokaisi "en oo mikään psykologi" kun yritin puhua asioista. Luultavasti jokaisen miehen tulisi olla psykologi jotta voi keskustella vaimon kanssa normaaleista ja vaikeista asioista, hänen mielestä?
Helpottaako se, kun lapset kasvaa? tuskin. Alamme vaan olla enemmän eri teillä, näin luulen. En vaan tahtoisi hajottaa lapsilta perhettä, vaikka tiedän ettei se ole lapsille maailman kamalin asia. Se sen sijaa on, että äiti on masentunut, väsynyt, itkuinen, kotona on huono ilmapiiri ja isä on vaan koneella ja juo kaljaa. Liehuaa pelireissulla jne. En tiedä.

 

["väsynyt"]

ja siis vaikka olen väsynyt, kyllästynyt, ärsyyntynyt niin miksi musta tuntuu pahalta sitten täräyttää nämä asiat miehelle? joko naamatusten tai sähköpostilla? jos se raukka on kuitenkin siinä uskossa et kaikki on hyvin. ikäänkuin vedän maton jalkojen alta. se ottaa ton asian kuitenkin heti niin että mä haluan ehdottomasti erota nytheti. ei se näe edes muita vaihtoehtoja. siis meillä on ollut tässä vuoden sisällä yksi ainut riita. se tuli niin pienestä kun siitä et oltiin laivalla miehen vanhempien kans ja vanhemmat otti lapset vahtiakseen että me päästäis miehenkanssa käymään jossakin "viihteellä" edes vähän. Mies ei sitten halunnut lähteäkään vaan pinkaisi hyttiin nukkumaan! minä loukkaannuin ja suutuin, koska mies oli luvannut! itse ehdottanut tätä!! että joo mennään, kyllä vanhemmat hoitaa lapset. sai suostutella minua pitkään. kun aika koitti, isäntä ei lähtenytkään!
aikanaan se innoistui omakotitalon rakentamisesta, houkutteli ja suostutteli, kun mä innostuin lopulta niin ukko peru koko homman.
tätä mä en käsitä! mä pelkään että se lupaa joskus lapsille jotain pikkujuttuja ja sitten peruu ne kun ei huvitakaan.

 

["väsynyt"]

niin, tuohon laivareissu-riitaan jäi se kirjoittamatta, että tuolloin mies sanoi ekan kerran että erotaan. että hän kyllä pitää huolen ettet saa lapsia. noh, seuraavana päivänä hän oli kun mitään ei olis tapahtunut. ja mä mietin tätä viekä vuoden päästäkin.

 

["väsynyt"]

nostan vielä

 

[LisaMarie]

Jos vanhemmat jo huomaa asian, kyseessä on vakava alkoholismi. Yleensä juominen salataan loppuun asti juuri vanhemmilta, kummallinen ilmiö sinäsnä, mutta vanhempia halutaa joko suojella tai heidän ei haluta puuttuvaan asioihin.
Toisaalta puoliso kasvaa juomisen lisääntymiseen pikkuhiljaa mukaan eikä huomaa asiaa.
Kaikki, mitä perheestäsi kerroit kuuluu sairauteen nimeltä päihderiippuvuus.

http://www.minnesota-hoito.fi/:

Alkoholismi on monitahoinen sairaus. Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet vaikuttavat ihmisen kaikkiin toimintoihin. Yksikään inhimillisyyden alue ei jää koskemattomaksi, vaan aineiden haittavaikutukset kohtaavat alkoholistia fyysisellä, psyykkisellä, tunne-elämän, hengellisellä ja sosiaalisella tasolla. Hänen arvomaailmansa ja taloutensa järkkyy, eli lyhyesti sanottuna: Juova alkoholisti ei toimi ihmisen tavoin. Alkoholismisairautta hoidettaessa onkin perustana oltava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.

Alkoholismi on "ei kenenkään syytä" sairaus. Yksikään ihminen ei ryhdy juomaan alkoholia päämääränään tulla alkoholistiksi. Alkoholi on sosiaalisesti ja kulturellisesti hyväksytty aine, josta on ihmiselle myös hyötyä, muutenhan kukaan ei sitä käyttäisi ja vieläpä maksaisi siitä. Mutta tietyille ihmisille, noin kymmenelle prosentille käyttäjistä - muuttuu hyöty karvaiksi tappioiksi. Myös nämä ihmiset aloittivat alkoholin käytön siinä uskossa, että heillä on samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, mutta heidät kohtasi sairaustila, jota ei voi havaita ennenkuin se on muuttunut vaikea-asteiseksi. Sen vuoksi ei ole heidän vikansa, että heistä tuli alkoholisteja. Se ei ole myöskään kenenkään muun vika. Eihän kukaan ole pakottanut alkoholistia juomaan viinaa. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!

Kieltäminen on raskas osa sairaudesta. Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmekanismi estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen, että muille. Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiin ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin "kemiallisiin" tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista tai että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomasti. Kieltäminen on mielisairaudenasteista - alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.

Etusivu
Alkoholi ja ihminen

Päihderiippuvuudessa ei ole kyse käytetyn päihteen määrästä, vaan siitä, miten pako päihdettä on saada. Oikeastaan paremmin tilaa voisi arvioida sillä, mitä tapahtu jos annosta ei saa; seuraa ns. kuivahumala, jos alkoholistista puhutaan, eli ihminen on kriittinen, vaativa ja syyttää pahasta olostaan muita eikä välttämättä kukaan osaa liittaa tilaa viinan puutteeseen, eli hoksaa että kyse on vieroitusoiresta, ei vittumaisesta ihmisestä.

 

["väsynyt"]

Jos vanhemmat jo huomaa asian, kyseessä on vakava alkoholismi. Yleensä juominen salataan loppuun asti juuri vanhemmilta, kummallinen ilmiö sinäsnä, mutta vanhempia halutaa joko suojella tai heidän ei haluta puuttuvaan asioihin.
Toisaalta puoliso kasvaa juomisen lisääntymiseen pikkuhiljaa mukaan eikä huomaa asiaa.
Kaikki, mitä perheestäsi kerroit kuuluu sairauteen nimeltä päihderiippuvuus.

http://www.minnesota-hoito.fi/:



Etusivu
Alkoholi ja ihminen

Päihderiippuvuudessa ei ole kyse käytetyn päihteen määrästä, vaan siitä, miten pako päihdettä on saada. Oikeastaan paremmin tilaa voisi arvioida sillä, mitä tapahtu jos annosta ei saa; seuraa ns. kuivahumala, jos alkoholistista puhutaan, eli ihminen on kriittinen, vaativa ja syyttää pahasta olostaan muita eikä välttämättä kukaan osaa liittaa tilaa viinan puutteeseen, eli hoksaa että kyse on vieroitusoiresta, ei vittumaisesta ihmisestä.

huh,hui. Miten tässä nyt pitäisi edetä :/ milloin olisi hyvä aika iskeä kirje miehen käteen?

 

[LisaMarie]

[QUOTE="väsynyt";24429741]huh,hui. Miten tässä nyt pitäisi edetä :/ milloin olisi hyvä aika iskeä kirje miehen käteen?[/QUOTE]

Heti.
Mitä pidemmälle sairaus etenee, sitä syvemmäksi muuttuu myös kieltäminen ja sitä vaikeammaksi aisaan puuttuminen tulee. Toisinsanoen sitä lähempänä ollaan tilannetta, jossa ei ole enää vaihtoehtoja. Juovien alkoholistien keski-ikä on 48 vuotta.

Sinä voit tehdä vain ja ainoastaan sen, että kerrto mitä näet ja koet ja asetat omat rajasi niin että pystyt ne myös pitämään ja keskityt huolehtimaan itsestäsi ja itä pidemmälle mennään, sitä lähempänä ollaan tilannetta, jossa huolehtia itsestään tarkoittaa pelastaa itsensä, eli ei jää muita vaihtoehtoja kuin ero.

 

["väsynyt"]

Kiitos LisaMarie. Ja muutkin.

 

[LisaMarie]

[QUOTE="väsynyt";24429846]Kiitos LisaMarie. Ja muutkin.[/QUOTE]

:hug:
Mä elin 17 vuotta juovan alkoholistin kanssa ja oikeastaan suostuin uskomaan asian vasta 2 viimeistä vuotta. Mä uskoin, että meillä menee tosi hyvin ja tänään kun katsoo sitä elämää, se oli täysi helveti.
Joten tsemppiä vaikeaan tilanteeseen
Toivon sinulle "tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voit
ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
Tässä vielä muutama linkki, joista voi saada tukea:

AAL - Alkoholistien aikuiset lapset
Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea alkoholistien läheisille
Suomen AA - Nimett
LNK 2.1. Kuka - Minäkö?
Oman perheen tarinaa kerron ihan mielelläni vaikka yksityisviestillä, jos haluat.

 

[tälle]

nosto