Onko nämä minun pelot realistisia liittyen synnytykseen? Voisivatko kokeneemmat kommentoida.

[anne.]

Kaikkeen ei tarvitse kommentoida, riittää kun siihen kertoo näkemyksensä mistä kokemusta löytyy itseltä tai ihan lähipiiristä. Kaipaan realistista tietoa, apuja pahimpiin pelkoihin joltakulta joka on itse ollut tilanteessa.. (tuntuu jotenkin hullulta, että MIESlääkäri kertoo ettei tarvitse huolehtia tai pelätä jotain synnytykseen liittyvää..?)

Eli onko näissä peloissa järjen hiventäkään:

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy
- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta
- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta
- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa
- kipujani ei oteta todesta
- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi

 

["vieras"]

Ei nuo pelot nyt ihan hatusta ole vedetty, MUTTA kätilön saa aina vaihdettua, jos kemiat ei toimi. Ja käsittääkseni aina puudutetaan, kun ommellaan, en ole varma ehditäänkö aina puuduttamaan kun välilihaa leikataan. (Toivon mukaan joo, edes pinta puudutus)

 

[HippuTAR]

- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta
Näin mulle tehtiin. Tikkejä tuli vain jotain kuus mutta ei se mukavaa ollu. Kestettävissä kuitenkin.

- kipujani ei oteta todesta
Epiduraalin eka annos tehos vain vasemmalle puolelle, tätä ei kätilö meinannut uskoa. uskoi kuitenkin lopulta ja sain toisen annoksen.

Kaikenkaikkiaan synnytys oli kuitgenkin positiivinen kokemus eikä noi pari asiaa ollut mitenkään kauheita tai pilannut synnytystä.

 

[Pelkoja täälläkin]

Mulla oli samanlaisia pelkoja ennen synnytystä. Monet kauhutarinat kuulin ja niiitten pohjalta olin varma että oma synnytyskin menee ihan miten sattuu, kontrolli pettää ja kaikkea pahaa tapahtuu. No toisin kävi.
Kun supistukset alkoi kotona olin varma etten kerkeä saamaan mitään puudutusta tai muutakaan kipulääkettä koko synnytyksen aikana, sen verran tiheään niitä kerkes tulla ennenku oltiin sairaalassa.
Sain kuitenkin melkein heti epuduraalin, kätilön ehdotuksesta. Suurin osa hoitohenkilökunnasta oli aivan ihania ja todella ammattitaitoisia ja kuuntelivat kyllä minua ja kyselivät mitä itse tahdon. Puudutus auttoi pahimipien supistusen yli, väliliha repesi itsestään jonkin verran, mutta sekään ei sattunut koska epiduraali toimi niin hyvin. Vauva jäi todellakin jumiin ja imukuppia piti käyttää mutta sekään ei tuntunut missään sen puudutuksen takia. Eikä se imukuppi mitään sen pahempia repeämiä tehnyt. Parisenkymmentä tikkiä tuli, yhdenkään laitto ei sattunu. Haavat parani hyvin n. 3-4 viikossa.

Ymmärrän kyllä että pelottaa mutta kun menet avoimin mielin synnyttämään niin kaikki menee varmsti hienosti. Onnea jo etukäteen

 

[chef]

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy

On realistista, mutta ensisynnyttäjän synnytys on melko usein senvertaa pitkä, että kivunlievitystä ehtii saamaan. Mulla takana 3 synnytystä joissa kesot 12h, 11h ja 18h.

Ja muitakin kivunlievityksiä on, kuin epiduraali ja niitä muitakin voidaan käyttää. Myös silloin, kun loppu lähenee. Mulla on ollut epiduraali, kohdunkaulanpuudutus, monenmontaa erilaista suun kautta otettavaa tablettia, ilokaasu ja sitten on laitettu niitä neuloja...mikä sen nimi nyt onkaan?!

- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta

Epätodennäköistä. Harvemmin sitä enää edes leikataan ja jos leikataan, niin kyllä siihen puudutteen saa, ellei ole vauvalla hätä. Ja tuolloin on niin hätä sitten jo äidilläkin, ettei ehdi sitä omaa kipua enää edes jännittämään.

- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta

Ei varmasti ommella. Kyllä siihen puudutteen saa ja sitä voi pyytää lisää. Se tosin on kyllä valitettavaa että jos vuodat paljon, ei se puudute oikein tehoa. Ompelu on kieltämättä epämiellyttävää, mutta ei se satu kun sen tovin kun siellä alapäässä häärätään. Synnytykseen verrattuna se on melko pikku juttu

- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa

Voit vaatia toisen kätilön paikalle. Mutta ei niiden kätilöiden tarkoitus ole töykeä olla. Jos epäselvyyksiä tulee ja koet saavasi töykeää kohtelua niin avaa suusi ja sano se. Joskus kätilöiden tarvii rauhoitella melko topakasti hysteeristä synnyttäjää, muttei siinä ole tarkoitus olla täykeä, vaan auttaa

- kipujani ei oteta todesta

Vaikea uskoa, että näin olisi. Minä ainakin olen saanut kaiken sen mahdollisen kivunlievityksen, mitä voidaan antaa. Mutta raja saattaa tulla vastaan...sitä ei kätilö tee ilkeyttään kuitenkaan, tai siksi, ettei hän uskoisi sinua.

Myös ne käyrälle piirtyvät supparit näyttävät kätilölle, että on todellisesta kivusta kyse

- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi

Ei revi. Miksi repisi? Imukuppi on kuitenkin vauvan päätä pienempi, eli jos joku repii, niin vauva. Mutta tuskin sekään, sillä ei koko ihmiskuntaa olisi olemassakaan, jos alakautta synnyttäminen repisi naisen osiin.

Toki välillä on iso vauva ja pieni lantio, mutta kyllä rajatapaukset kuvataan

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Olen synnyttänyt kaksi lasta ilman kivunlievitystä. Hyvät muistot synytyksistä on kuitenkin jäänyt, vaikka olen karjunut kurkku suorana - mutta heti kun vauva on ollut sylissä, kipujen muisto on ollut häivähdys vain.

Välilihan leikkaus todennäköisesti on ihan pikku juttu tapahtui se miten tahansa. Minulla on ehkä leikattu ekassa ja tokassa. En muista.

Ilman puudutusta ei kyllä taideta ommella. Ompelu on pikku juttu.

Kätilöt ovat pääsääntöisesti oikein mukavia ja asiaan auttaa se, että yrittää itsekin pysyä ystävällisenä kivuista huolimatta.

Kipujasi tulee varmasti kätilö kuulostelemaan asianmukaisesti, mutta on mahdollista, että saat kivunlievitystä myöhemmin kuin itsestäsi tuntuu tarpeelliselta. Kätilöt ovat aika tottuneita äkemään kipuja olemuksesta (tämän olen huomannut neljän synnytyksen myötä, jollakulla voi olal eri kokemus asiasta)

Palasiksi repeäminen kait on aika harvinaista

Tsemppiä vain! Itse odottelen viidettä synnytystäni. Kun raskaus selvisi, eka ajatus oli pelko tulevista kivuista. Nyt taas synnytyksen lähdestyessä olen levollisempi, kun tiedän että kaikki on kuitenkin ohi kohta, hetki lähestyy vääjäämättä ja vauva on pian sylissä.

 

[meah]

Eli onko näissä peloissa järjen hiventäkään:

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy

Tapahtunut mulle sekä tokassa, että neljännessä synnytyksessä. Ei mitään lystiä, mutta kyllä sen kestää.


- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta

Tapahtui ekassa synnytyksessä. Ei se nipsaisu niiden supistusten seassa tuntunut miltään.


- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta

Ekassa synnytyksessä. Tai siis puudutettiin kyllä, mutta puudutus ei jostain syystä vaikuttanut. Tämä oli oikeasti ihan helvettiä.


- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa

Ei oikeastaan törkeä. Pari tylympää kätilöä on osunut kohdalle. Ei ole mukavaa siinä tilanteessa, mutta kyllä mä olen ollut kykenevä myös sanomaan vastaan.


- kipujani ei oteta todesta

Ei ole osunut kohdalle.


- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi.

Esikoinen jäi vähän jumiin, mutta ei siinä imukuppia tarvittu. Kätilö runttasi kyynärpäällä mun mahan päältä vähän vauhtia. Komea mustelma jäi.


Ei mulla ole kuitenkaan mitään vakavia traumoja jäänyt yhdestäkään synnytyksestä. Naiset on pystyneet tuohon hommaan jo iänkaiken, iso osa on aikojen saatossa selvinnyt hengissäkin, kun ihmisiä pallon päällä näin valtavasti tallustaa.
Ja nykylääketieteen ja täällä sairaalaympäristön huomioon ottaen, todennäköisesti selviät sinäkin.

 

["Minävaan"]

-Vaikka et ehtiskään saada puudutusta, niin loppupeleissä et edes niinkään ehdi keskittymään kipuun, vaan keskityt aikalailla ponnistamiseen (ja onhan sitä ilokaasuakin) sitäpaitsi kun lapsi pulpsahtaa ulos niin et enää muistakkaan minkäänmoista kipua.

-kätilö tuntuu anyway törkeeltä hoputtaessaan sua ponnistamaan ja kivun takia saattaa muutenkin tuntua että koko maailma on sua vastaan.

-saattaa tuntua ettei kipuja oteta SUN mielestä tosissaan, ihmiset sun ympärillä vain koittaa rauhoittaa että keräisit voimia supistusten välillä.

-mitä paremmin osaat rentouttaa itsesi supistusten välillä ja käyttää kaikki ponnistusvoimat silloin kun on tarvis, sitä epätodennäköisempää on imukuppisynnytys.

Sitäpaitsi, niiiin moni muukin nainen on selvinnyt. Että kyllä säkin. Ajattele se synnytys pikemminkin valmennuksena vanhemmuuteen, tuut tuntemaan paljon sietämättömämpää kipua henkisesti lasten takia myöhemmin. Meinaan läheltä piti tilanteita ja sitä suurta huolta mitä niistä syntyy.

Kyllä luontoäiti järjestää kaiken! Tsemppiä!

 

["vieras"]

Mulle on 3 synnytyksessä tapahtunut varmaan nuo kaikki, mutta hengissä ollaan ja ei ole traumoja jäänyt. Osa noista kuulostaa pahemmalta kuin onkaan sitten todellisuudessa.

 

[anne.]

Nämä olivat avuksi kaikki, kiitos.

 

["sandra"]

Mulle sattui ekassa synnytyksessä semmoinen v*ttuileva kätilö..olin ihan tuskissani ja se tuli vaan viereen ihmettelemään että onko sulla jotenkin alhainen kipukynnys..ja että mene vain lämpimään suihkuun, se auttaa! Et sinä muita kivunlievityksiä tartte.. Tämä kätilöopistolla, vieläkin oikein nousee viha pintaan kun ajattelen tuota yhtä kätilöä.

Seuraava synnytys Naistenklinikalla. Vaikka tämäkin oli todella kivulias kokemus niin minut otettiin tosissaan ja kohdeltiin ihmisenä.

 

[ekan synnyttänyt]

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy

No suurella todennäköisyydellä ehdit, koska eka lapsi kyseessä. Tosin ne puduutuksen ei kaikille auta. Itselleni esim. epiduraali auttoi tosi hyvin avautumisvaiheen lopussa, mutta vaikutus loppui heti ponnistusvaiheen alussa enkä saanut uutta satsia. Ponnistusvaihe kesti 1 h 15 min ja oli aivan helvettiä tästä syystä. Mutta siitä selviää.

- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta

No tuskin huomaisit. Minua ei ehditty leikata, siis välilihaa, kun jo repesi ja reippaasti. Siinä supistusten tuskassa se kyllä sattui aika vähän, vaikka tuntui inhottavalta.

- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta

Joo, tämä oli mulle kaikkein kauhein osuus. Verta vuosi niin paljon että tikkasivat tosiaan aivan ilman puudutusta (tai ainakaan mikään pieni suihkutettava puudutus ei todellakaan riittänyt). Kesti kauan, oli nöyryyttävää ja sattui. Tämä on se asia, jonka haluaisin pyyhkiä muististani, huusin oikeasti täyttä kurkkua.

- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa

Voi käydä, itselläni oli tosi vähäsanainen ja tyly mieskätilö. Tosin ne tuskat oli niin suuret ja mun käsityskyky alentunut, että voin muistaa ihan väärinkin. Se ei kuitenkaan ollut mun suurin ongelma synnytyksessä.

- kipujani ei oteta todesta

varmasti otetaan, ja kaikki voitava tehdään, mutta ihmeisiinhän hekään eivät kykene.

- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi

Tuskinpa pahemmin, kuin mitä ilmankin imukuppia kävisi. Tästä mulla ei ole omakohtaista kokemusta.

Ei ehkä kovin kannustavaa, mutta valitettavasti kohtasit tällaisen traumatisoituneen synnyttäjän. Hengissä minäkin silti olen, ja nyt 2,5 vuoden jälkeen olen jopa miettinyt, että josko joskus vielä toinen.

 

["juup"]

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy
Itse sain ensin pehmeitä kivunlieviytksiä, niillä pärjäsin hyvin. epidraalin ehdin saamaan, mutta loppu menikin niin nopeasti että ei ollut vielä ehtinyt kunnolla vaikuttaa ja epiduraali ei vienyt minulla paineen tunnetta pois joten ei se ponnistusvaihe kivuton ollut vaikka mömmöt oli kohdillaan

- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta
minut puudutettiin jollain suihkeella, tikkaus olikuitenkin tuskaisempaa kuin synnytys, mutta meni nopeasti ohi ja vauva oli jo sylissä joten miestä kädestä rutistamalla selvisin. hyvä että tikkasivat, ompahan paikat kunnossa nykyään.

- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa
kätilöä saa vaihtaa

- kipujani ei oteta todesta
kaikki reagoi kipuun eri tavalla, on hyvä kertoa kätilölle miten tuntee kivun tai miten yleensä reagoi kipuun. itsestä huomasi että oikeesti sattuu kun puhe ja huuto lakkasi. niin kauan aikaa kun valitin niin ei oikeesti edes sattunut

- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi
mikään synnytys ei ole riskitön, mutta lääkärit on osavia ja sektioon lähdetään aika nopeasti jos rupee näyttämään vaaralliselta. jos repeät pahasti niin korjausleikkauksella saadaan äitikin parsittua kasaan

 

[Blue cat]

Ap, oletko pelkopolilla käynyt?

 

["oona"]

Itse kärsin voimakkaasta synnytyspelosta, kun odotin lastani. Vastailen sen pohjalta.

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy

Minä pelkäsin epiduraalin laittamista varmaan enemmän kuin itse synnytystä. Epiduraalin otin viime tipassa sitten kuitenkin. Toimi hyvin.

- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta

Minulle laitettiin puudutus, mutta se ei toiminut. Sattui aika pirusti, mutta se kipu oli vain hetkellinen eikä jäänyt traumoja.

- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta

Itse sain vetää ilokaasua vielä tikkauksen ajankin, ei sattunut.

- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa

Onko sinulla mies tai tukihenkilö? Kerro tuosta pelosta hänelle, hän auttaa sinua, jos et itse pysty jossain tilanteessa puolustautumaan.

- kipujani ei oteta todesta

Tukihenkilö saa raivota, jos eivät ota sinua todesta.

- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi

Kaikkeen kannattaa varautua, yleensä asiat menee paljon mukavammin, kuin mihin oli varautunut.

 

["vieras"]

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy
Jos noin käy, niin kivut menevät myös nopeasti ohi. Yhden olen luomuna synnyttänyt, eikä ole ollut kivuliain synnytyksistä

- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta Se ei pahemmin satu (on kokemusta), puutuspiikin antaminen sattuu enemmän.

- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta Yhden tikin olen saanut ilman puudutusta, taaskin se puudutuspiikin antaminen sattuisi saman, enemmän tikatessda kyllä saa sen puudutuksen

 

[-]

Kaikkeen ei tarvitse kommentoida, riittää kun siihen kertoo näkemyksensä mistä kokemusta löytyy itseltä tai ihan lähipiiristä. Kaipaan realistista tietoa, apuja pahimpiin pelkoihin joltakulta joka on itse ollut tilanteessa.. (tuntuu jotenkin hullulta, että MIESlääkäri kertoo ettei tarvitse huolehtia tai pelätä jotain synnytykseen liittyvää..?)

Eli onko näissä peloissa järjen hiventäkään:

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy
- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta
- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta
- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa
- kipujani ei oteta todesta
- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi

En lukenut muiden vastauksia ja vastaan vain niihin mistä minulle on jotakin tietoa/näkemystä.

- Yleensä ensisynnyttäjillä synnytys kestää aika pitkään ja puudutukset kyllä ehtii saada. Tunnen monta synnyttänyttä naista ja kaikki ovat saaneet asiallisen kivunlievityksen, kuten olen itsekin.

- Minulta ja monelta kaveriltani on leikattu väliliha synnytyksessä. Minä ja kaverini olemme kuvanneet välilihan leikkausta näin: en edes tuntenut sitä synnytyskivulta.

- Repeämät ommellaan puudutuksen alaisena.

- Minä ajattelin lopulta synnytyksessä, että kätilön mukavuus on toissijainen asia. Tärkeintä on se, että kätilö on ammattitaitoinen ja tekee sellaisia ratkaisuja, että ne ajavat minun ja vauvani terveyden etua.

- Minä ja kaverini olemme ainakin saaneet asianmukaisen kivunlievityksen. Aika herkästi on sitä jopa tarjottu.

- Aika harvinaista.

 

["vieras"]

mun kipuja ei otettu todesta. Olin ihan oikeasti varma että kuolen, tuntui kuin sisäelimiä revittäisi irti! Epiduraalin vaikutus oli jo lakannut ponnistusvaiheessa ja kipu oli jotain niin kamalaa että olin tajun ja tajuttomuuden rajalla, jolloin kätilö vasta tajusi tilanteen mutta epiduuralia ei tietenkään enää olisi voinut laittaa joten ponnistettava vaan oli. HYI kamalaa muistella koko juttua..

 

[Maine Coon/]

- en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy
en saanut epiduraalipuudutusta ekassa synnytyksessä, koska lääkäriä ei ollut paikalla...sain muuta troppia, mutta ei ollut apua

- minut leikataan (väliliha) ilman puudutusta
on leikattu ilman puudutusta, eikä tuntunut missään

- minut ommellaan jälkeenpäin (repeämät?) ilman puudutusta

on ommeltu muutama tikki ilman puudutusta eikä tuntunut missään

- kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa

ei kokemusta, mutta jos kemiat ei nappaa, kätilön voi vaihtaa

- kipujani ei oteta todesta

on otettu viidessä synnytyksessä kaikki kivut todesta

- vauva jää jumiin ja imukuppi repii minut palasiksi

aina on vauvat ulos saatu...repeämiä voi joillekkin tulla, mutta sitä ei voi kukaan etukäteen tietää tuleeko vai ei

 

[pehkuri]

en ehdi (?) saada puudutusta ja joudun tuntemaan kaikki kivut joita tilanteeseen liittyy.

-Luulen että tähän liittyy se miten nopeasti synnytys etenee eli jos vauva on tyyliin 1-2h tunnin päästä ulkona kun supistuksia alkaa tulla, ni voi olla ettei kipulääkkeitä keretä antamaan (ei varmaa tietoa) Mutta jos synnytys/supistukset kestää vähänkään pidempään on todennäköisempää että sinut lääkitään. Kaikillehan ei kuitenkaan kivunlievitys onnistu yhtä hyvin kuin toisille, itse kuuluun siihen ryhmään että epiduraali toimi todella hyvin eikä supistukset sattuneet ollenkaan, ponnistamisen tarve tuli ja tietty vauvan ulostulo sattui, mutta sitä nyt ei varmaan kauhean kivuttomasti voi tehdäkään.


kätilö on törkeä minua kohtaan enkä pysty mitenkään puolustautumaan tilanteessa

- Kannattaa sitten erottaa epäasiallinen käytös siitä että voi olla tilanteita että kätilö joutuu käskyttämään ja joskus jopa melko topakasti, saattaa jopa sanoa että nyt hiljaa ja ponnista. Synnyttäjä saattaa mennä niin hysteeriseen tilaan että selvät käskyt on ainoa millä ne menee perille. Mutta tietenkään epäystävällinen ei saa olla.

 

["mamma"]

Pidä mieli avoimena ja toimi tilanteen mukaan. Kätilöt ja muu henkilökunta ovat siellä auttamassa sinua. Minulta on ekassa leikattu väliliha, ei tunnu miltään senhetkisen muun kivun rinnalla. Kolme olen synnyttänyt luomusti, huuto oli melko karseaa, mutta lapset syntyivät ja heillä kaikki ok. Yhdeltä murtui solisluu, kun tuli niin vauhdilla, mutta tärkeintä että tuli. Viimeisimpään (kaksosraskaus, molemmat tulossa pylly edellä (toinen kääntyi kuitenkin raivotarjontaan)) halusin spinaalin ja sanon, että sen kanssa synnyttäminen oli lasten leikkiä verrattuna luomuun. Tsemppiä tulevaan!

 

[Phoebsi]

Ei nuo nyt tuulesta temmattuja ole, mutta jos yhtään lohduttaa niin se tilanne tulee eteen ja menee ohi sellaisena kun menee, etukäteen ei voi tietää.

Minulle on noista sinun peloistasi osunut kohdalle kolme kohtaa: en ehdi saada puudutusta (toinen synnytys) ja kipuja ei oteta todesta sekä kätilö on töykeä (ensimmäinen synnytys).

Tuo luomusynnytykseni jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa, tavallaan kummittelee vieläkin, mutta se oli vain se tilanne. Näinä päivinä olen jo ylpeä itsestäni Vitkuttelin sairaalaan lähtöä vaikka esikoisenkin synnytys oli nopea, 3 tuntia. Kaikki meni hyvin, siten miten pitikin.

Ensimmäisessä synnytyksessä yövuorossa ollut kätilö ei ottanut kipujani kovin tosissaan koska oli sitä mieltä, että ekat synnytykset aina kestää. Olin 4cm auki kun hän sitten suostui tarkastamaan tilanteen - pitkin hampain. Eikun saliin, jossa tiuskiminen sitten jatkui Onneksi vuoro vaihtui sillä aikaa kun lääkäri pisti epiduraalia, sain omaa tahtoa takaisin ja kiltin kätilön tilalle.