S
"sinkku"
Vieras
Olen tässä yksinhuoltajana pyörinyt pari vuotta ja funtsinut asioita. Haluaisin miehen, joka:
- on rehellinen ja luotettava, mielellään sellainen, joka puhuu asioista eikä pidä kaikkea sisällään
- arvostaa työntekoa eikä halua lojua toimettomana, ei kuitenkaan työnarkomaani
- osaa huolehtia itsestään ja kodistaan
- on iloinen, ystävällinen, huumorintajuinen ja edes vähän romanttinen
- ei käytä paljon alkoholia, muista päihteistä nyt puhumattakaan
- suvaitsevainen noin yleensä eli ei tunne vahvaa vihaa ketään/mitään kohtaan (ainakaan niin että toisi sitä ilmi jatkuvasti)
- hyväksyisi lapseni
Onko nuo ihan epärealistisia kriteerejä? Toki hyvä ulkonäkö on vielä plussaa. Huomaan nyt, että kriteerit täyttävä mies olisi eksäni täysi vastakohta, mikä on tietysti hyvä asia, koska emme eksän kanssa enää pystyneet olemaan yhdessä täysin erilaisten arvojemme takia. Miehen ei tarvitsisi olla korkeasti koulutettu ja hyvin tienaava, kunhan pitää työstään ja saa siitä palkkaa. Minusta on jostain syystä tähän saakka kiinnostuneet vain varatut.
Viimeisimpänä hyvän ystäväni mies. :x Haluaisin niin kokea aitoa rakkautta. Että mies olisi kallioni ja minä hänen. Että olisin hänelle se tärkein ja hän minulle. Että voisi toisen vierellä seistä täysin omana itsenään. *syvä huokaus*
- on rehellinen ja luotettava, mielellään sellainen, joka puhuu asioista eikä pidä kaikkea sisällään
- arvostaa työntekoa eikä halua lojua toimettomana, ei kuitenkaan työnarkomaani
- osaa huolehtia itsestään ja kodistaan
- on iloinen, ystävällinen, huumorintajuinen ja edes vähän romanttinen
- ei käytä paljon alkoholia, muista päihteistä nyt puhumattakaan
- suvaitsevainen noin yleensä eli ei tunne vahvaa vihaa ketään/mitään kohtaan (ainakaan niin että toisi sitä ilmi jatkuvasti)
- hyväksyisi lapseni
Onko nuo ihan epärealistisia kriteerejä? Toki hyvä ulkonäkö on vielä plussaa. Huomaan nyt, että kriteerit täyttävä mies olisi eksäni täysi vastakohta, mikä on tietysti hyvä asia, koska emme eksän kanssa enää pystyneet olemaan yhdessä täysin erilaisten arvojemme takia. Miehen ei tarvitsisi olla korkeasti koulutettu ja hyvin tienaava, kunhan pitää työstään ja saa siitä palkkaa. Minusta on jostain syystä tähän saakka kiinnostuneet vain varatut.
Viimeisimpänä hyvän ystäväni mies. :x Haluaisin niin kokea aitoa rakkautta. Että mies olisi kallioni ja minä hänen. Että olisin hänelle se tärkein ja hän minulle. Että voisi toisen vierellä seistä täysin omana itsenään. *syvä huokaus*
Olen joitakin aloitteita tehnyt itse mutta ne eivät ole johtaneet kovinkaan pitkälle. Nettideittailuakin olen kokeillut, huonoin tuloksin sitäkin. Haluaisin mielummin tavata ihan livenä ekaa kertaa. Baareissa saan huomiota nuoremmilta miehiltä (itse 31v). Eikai siinäkään sinänsä mitään vikaa olisi, mutta en usko että reilu parikymppinen mies olisi valmis hyppäämään perhe-elämään tuosta vain.