Onko muut huomanneet tämmöistä? (Köyhien perheiden lapset)

[Oho]

Meinasin vastata, että en ole huomannut moista, mutta sitten tajusin, että en taida tuntea kun ns, tasaisen hyvin toimeentulevia ihmisiä.
Kävin lapsena yksityistä koulua, jossa ei mitään sossun luukulla käyvien vanhempien lapsia ollut, enkä ole moisiin tutustunut aikuisenakaan.

Kaikista toimeentulotuen saajista eivät tuttavat sitä tiedäkään. Moni voi olla töissä, opiskella, tms. eivätkä muut tule ajatelleeksikaan, että saattavat saada jotain tukia.

 

["mä"]

Toki saa. Mutta eihän tuo kuulostanutkaan siltä, että esim. teini tekisi kesätöitä, vaan että 10-vuotiaat lapset auttoivat perheyrityksessä tekemällä normaaleja töitä. Onko oikeasti 10-vuotiaan lapsen paikka TÖISSÄ?

no, kyllä olen tehnyt jo pieniä töitä yirtyksessä tuossa iässä. Millä tavalla se poikkeaa siitä, että kotona pitää siivota, viedä roskat tai vahtia pikkusiskoa rahaa vastaan?
Opetetaan malli, että rahaa vastaan voi joutua tekemään jotakin. Ei yhtään paha asia

 

[Hmm.]

Kaikista toimeentulotuen saajista eivät tuttavat sitä tiedäkään. Moni voi olla töissä, opiskella, tms. eivätkä muut tule ajatelleeksikaan, että saattavat saada jotain tukia.

Totta tämäkin puoli
Tuskinpa sitä itsekään kaikille kuuluttaisi, jos jostain syystä oma elämä heittelisi sossun luukulle.
Asia kun ei kuulu kenellekään muulle, loppujen lopuksi.

 

[Oho]

[QUOTE="mä";26640403]no, kyllä olen tehnyt jo pieniä töitä yirtyksessä tuossa iässä. Millä tavalla se poikkeaa siitä, että kotona pitää siivota, viedä roskat tai vahtia pikkusiskoa rahaa vastaan?
Opetetaan malli, että rahaa vastaan voi joutua tekemään jotakin. Ei yhtään paha asia[/QUOTE]

No kuten kirjoitin, kotityöt ovat normaalia arkea, ne eivät siis opeta palkkatyön tekemistä, vaan arjessa selviytymistä ja sitä, miten perheen eletään yhteistä kotia. Voihan tietysti jostain pikkusiskon vahtimisesta jotain taskurahaa maksaakin, mutta kyllä minusta kuulostaa vähän oudolta, että suoraan koulusta pitäisi mennä vanhempien työpaikalle (siihen yritykseen) paiskimaan töitä - kun muut lapset saavat leikkiä vapaasti tai tehdä vaikka läksyt. 10-vuotiaat ovat vielä lapsia ja sen ikäisellä pitäisi olla koulun ja läksyjen lisäksi vielä runsaasti aikaa ihan vaan LEIKKIMISEEN ja vaikka kirjojen lukemiseen. Pikkusiskon vahtimisen voi helposti yhdistää leikkiin, joten se ei niin paha nakitus olekaan, kunhan ei liikaa velvoiteta isompia ottamaan vastuuta pienemmistä.

Ehtii siihen työelämään tutustua myöhemminkin.

 

["mä"]

No kuten kirjoitin, kotityöt ovat normaalia arkea, ne eivät siis opeta palkkatyön tekemistä, vaan arjessa selviytymistä ja sitä, miten perheen eletään yhteistä kotia. Voihan tietysti jostain pikkusiskon vahtimisesta jotain taskurahaa maksaakin, mutta kyllä minusta kuulostaa vähän oudolta, että suoraan koulusta pitäisi mennä vanhempien työpaikalle (siihen yritykseen) paiskimaan töitä - kun muut lapset saavat leikkiä vapaasti tai tehdä vaikka läksyt. 10-vuotiaat ovat vielä lapsia ja sen ikäisellä pitäisi olla koulun ja läksyjen lisäksi vielä runsaasti aikaa ihan vaan LEIKKIMISEEN ja vaikka kirjojen lukemiseen. Pikkusiskon vahtimisen voi helposti yhdistää leikkiin, joten se ei niin paha nakitus olekaan, kunhan ei liikaa velvoiteta isompia ottamaan vastuuta pienemmistä.

Ehtii siihen työelämään tutustua myöhemminkin.

Tuskinpa kukaan 10-vuotias iltatöissä käy, joten ei tartte ihan äärimmilleen tätä vetää Ihan olen saanut leikkiä, kuten muutkin lapset.

 

[Keittiönoita]

Meinasin vastata, että en ole huomannut moista, mutta sitten tajusin, että en taida tuntea kun ns, tasaisen hyvin toimeentulevia ihmisiä.
Kävin lapsena yksityistä koulua, jossa ei mitään sossun luukulla käyvien vanhempien lapsia ollut, enkä ole moisiin tutustunut aikuisenakaan.

Mäkin kävin koulua aikana, jolloin tukien varassa eläminen ei ollut vielä mahdollista muille kuin pahasti alkoholisoituneille ja muuten työkyvyttömille. Siihen aikaan kun töitä riitti niillekin, jotka eivät olleet oppivelvollisuutensa jälkeen opiskelleet yhtään mitään. Elettiin aikaa, jolloin ei ollut mitenkään harvinaista, että rakennustyömaalla työaikanakin joillain oli pullo mukana. Eli aika deeku sai olla ennenkuin fatta suostui elättämään.

Varallisuuseroja sen sijaan oli tuolloinkin. Oppikoulu oli maksullinen, mutta jos vähävaraisen perheen lapsi oli hyvä oppilas, oli mahdollisuus saada nk vapaaoppilaspaikka. Nämä oppilaat olivatkin useimmiten luokan priimusten joukossa, koska se opiskelupaikka oli ehdollinen: lusmuilemalla ei seuraavaksi vuodeksi olisi enää saanut vapaaoppilaspaikkaa vaan koulunkäynti olisi joko tyssännyt siihen tai vanhempien olisi pitänyt alkaa kaivelemaan lompakkoaan. Ja koska jälkimmäinen ei ollut mahdollista, niin nämä oppilaat olivat hyvin ahkeria ja tunnollisia.

 

[Poppeliini]

Mulla on 2 ns. "köyhää" kaveria lapsuudesta. Toisella menee ihan perus ok:sti, tosin koulut vielä kesken yli 3-kymppisenäkin. Toinen taas elää köyheeden rajamailla ja menee vielä huonommin kuin omassa lapsuudessa. Tämä jälkimmäinen ei ole halunnut tehdä mitään "hanttihommia", vaikkei edes kunnon koulutusta ole.

 

[titsku64]

Minä laitoin 13-v muksuni vapaaehtoistyöhön päiväkotiin ruokapalkalla, jotta hän saa työtodistuksen ja varmistaa työmahdollisuuksiaan myöhemmin. Nyt hän on 14-v ensi kesänä ja toivottavasti hän saa jotain palkkatyötäkin....jos ei, niin taas joutuu äidin komennolla vapaaehtoishommiin : D
Olen yh ja poikani ( 15 v) on kesän metallitöissä. En halua jättää tytärtäni kotiin ilman mitään puuhaa koko käksi kun olemme muut poissa. Leireihin ei ole varaa.

Voitte syyllistää, mutta mielestäni olen lapsistani huolehtiva äiti.

 

[Joxu]

Meillä isä aina rakensi ja rakensi. Isällä oli myös yhteinen yritys mun lapsuudessa veljensä kanssa. Isän veli on alkoholisti ja kaikki läheiset oli vastaan, tota yhteisen yrityksen perustamista. Samalla sitten tosiaan isä rakensi myös kotona, meille omaa taloa. Aina säästettiin, paitsi ruuassa. Vaatteet saatiin käytettyinä tai mummi teki niitä meille. Kaks kertaa vuodessa saatiin uutta, paita ja housut. Asuttiin tohon aikaan pienessä, vanhassa kesämökissä jossa, oli makuu alkovi, pikkunen olohuone ja keittiö oli, lähinnä joku nurkkaus . En koskaan pyytäny kavereita meille ala- asteella, eikä isä suostunu, että olis kavereita tullu. Oon siis nykysin 26v. Lapsuudessa lomat meni ukkia ja mummia puu talkoissa autellen, heillä oli/on kolme maatilaa ja metsää. Joka saakelin loma, mettätöitä, peltotöitä, metän istutusta jne. turha oli valittaa ja nurkua, ei auttanu kun siitä suuttu vaan kaikki. Teininäkin muistan kun kaverit kerto lomailleensa, niin mä kerroin, että mä tein mettätöitä, peltotöitä ja sun muuta semmosta kivaa. Muut tuijotti silmät lautasina ja kyselivät, että joudutko oikeesti tekee lomasin töitä? Sanoin aina, että kyllä. Valittaminen ihan turhaa koska siitä tulee hirvee sota ja joutuu siltikin hommiin.

On tällä hetkellä työttömänä, mutta osaan arvostaa työn tekoa. Valmistuin marraskuussa ja joka aamu oon laittanu hakemuksia, tosta tullu hirvee pakkomielle. Eilen olin työhaastattelussa ja muhun otetaan yhteyttä, kuhan saavat töitä mulle järkättyä. Silti haen töitä, koska en jaksa odottaa, että ottavat yhteyttä tuolta firmasta. Oon tehny töitä 18v asti, menin opiskelee kun olin 21-v ja nyt tosiaan ekan kerran eläissäni on tilanne, että en ole yrityksestä huolimatta saanu töitä. Mutta, aijon hakea silti, koska mun on pakko saada työpaikka. Kun on hyvä työ ja siitä nauttii, niin se kasvatta työmotivaatiota entisestään . Toivon todella saavani oman alani töitä ja en todellakaan luovuta, vaikka välillä tässä masennellu, stressannu niin, että mieskin hermostu. Sano vaan, että tolla toiminnalla saat ajettuu ittes ennemmin hautaan kuin töihin . Mut, ei mun pää kestä työttömyyttä, oon tottunu tekee töitä kuitenkin lapsesta saakka. Nuorena tein aina kesäsin töitä ja tienasin omaa rahaa. Nyt sitten saa repiä hermoa kotona, vituttaa. Pidin kiirettä valmistumisen kanssa ihan sen takia, että pääsen töihin ja luotin, että saan paikan taas, samalla tavalla kuin 18-vuotiaana. Eli soitin ja seuraavana päivänä työhaastattelu ja siitä parin päivän päästä pääsin tekee töitä . Niin, nyt tulee vaan ei ole tarvetta työntekijöille, sulla liian vähän kokemusta, ota myöhemmin yhteyttä tai me otetaan yhteyttä, kun tarvetta on . Nyt mietin, että lähen oppisopimuksella opiskelee lähihoitajaks. Pakko tässä jotain on tehä, en opiskellu kolmea vuotta sen takia, että lorvin kotona... Vituttaa.

 

["hmmm"]

[QUOTE="mä";26640403]no, kyllä olen tehnyt jo pieniä töitä yirtyksessä tuossa iässä. Millä tavalla se poikkeaa siitä, että kotona pitää siivota, viedä roskat tai vahtia pikkusiskoa rahaa vastaan?
Opetetaan malli, että rahaa vastaan voi joutua tekemään jotakin. Ei yhtään paha asia[/QUOTE]

normaalia on, että jokainen joka asuu tai syö, osallistuu siihen että kotona pystyy asua ja syödä.
eli jos asuu muualla kuin hotellissa niin sen asumisen sujuminen tarkotitaa että pitää siivota välillä.
jos syö muualla kuin ravintellissa niin se tarkoittaa kaupassakäymistä, ruoan valmistusta, astiapyykkiä.
normaalia on että joka ainoa perheessä iästä riippumatta hoitaa näitä juttuja ja kantaa vastuuta siitä että hommat pelittävät.
sen sijaan yritys on jonkun ihmisen työ. koulu on lasten työ.

minusta nää on eri juttuja.

 

[joop]

olen lama ajanlapsi,mutta en koe että olen kauheasti menestynyt. jokanen tavallaan

 

["hmmm"]

Meillä isä aina rakensi ja rakensi. Isällä oli myös yhteinen yritys mun lapsuudessa veljensä kanssa. Isän veli on alkoholisti ja kaikki läheiset oli vastaan, tota yhteisen yrityksen perustamista. Samalla sitten tosiaan isä rakensi myös kotona, meille omaa taloa. Aina säästettiin, paitsi ruuassa. Vaatteet saatiin käytettyinä tai mummi teki niitä meille. Kaks kertaa vuodessa saatiin uutta, paita ja housut. Asuttiin tohon aikaan pienessä, vanhassa kesämökissä jossa, oli makuu alkovi, pikkunen olohuone ja keittiö oli, lähinnä joku nurkkaus . En koskaan pyytäny kavereita meille ala- asteella, eikä isä suostunu, että olis kavereita tullu. Oon siis nykysin 26v. Lapsuudessa lomat meni ukkia ja mummia puu talkoissa autellen, heillä oli/on kolme maatilaa ja metsää. Joka saakelin loma, mettätöitä, peltotöitä, metän istutusta jne. turha oli valittaa ja nurkua, ei auttanu kun siitä suuttu vaan kaikki. Teininäkin muistan kun kaverit kerto lomailleensa, niin mä kerroin, että mä tein mettätöitä, peltotöitä ja sun muuta semmosta kivaa. Muut tuijotti silmät lautasina ja kyselivät, että joudutko oikeesti tekee lomasin töitä? Sanoin aina, että kyllä. Valittaminen ihan turhaa koska siitä tulee hirvee sota ja joutuu siltikin hommiin.

On tällä hetkellä työttömänä, mutta osaan arvostaa työn tekoa. Valmistuin marraskuussa ja joka aamu oon laittanu hakemuksia, tosta tullu hirvee pakkomielle. Eilen olin työhaastattelussa ja muhun otetaan yhteyttä, kuhan saavat töitä mulle järkättyä. Silti haen töitä, koska en jaksa odottaa, että ottavat yhteyttä tuolta firmasta. Oon tehny töitä 18v asti, menin opiskelee kun olin 21-v ja nyt tosiaan ekan kerran eläissäni on tilanne, että en ole yrityksestä huolimatta saanu töitä. Mutta, aijon hakea silti, koska mun on pakko saada työpaikka. Kun on hyvä työ ja siitä nauttii, niin se kasvatta työmotivaatiota entisestään . Toivon todella saavani oman alani töitä ja en todellakaan luovuta, vaikka välillä tässä masennellu, stressannu niin, että mieskin hermostu. Sano vaan, että tolla toiminnalla saat ajettuu ittes ennemmin hautaan kuin töihin . Mut, ei mun pää kestä työttömyyttä, oon tottunu tekee töitä kuitenkin lapsesta saakka. Nuorena tein aina kesäsin töitä ja tienasin omaa rahaa. Nyt sitten saa repiä hermoa kotona, vituttaa. Pidin kiirettä valmistumisen kanssa ihan sen takia, että pääsen töihin ja luotin, että saan paikan taas, samalla tavalla kuin 18-vuotiaana. Eli soitin ja seuraavana päivänä työhaastattelu ja siitä parin päivän päästä pääsin tekee töitä . Niin, nyt tulee vaan ei ole tarvetta työntekijöille, sulla liian vähän kokemusta, ota myöhemmin yhteyttä tai me otetaan yhteyttä, kun tarvetta on . Nyt mietin, että lähen oppisopimuksella opiskelee lähihoitajaks. Pakko tässä jotain on tehä, en opiskellu kolmea vuotta sen takia, että lorvin kotona... Vituttaa.

no voi vee, jos olette raataneet koko lapsuuden niin olettaisi noista mökeistä riittävän sullekin yks.

 

[astrolabe]

En ole huomannut. Ne lapsuudessani kaikkein köyhimmät perheet, niin niiden lapset ovat pärjänneet heikoiten. Aika moni joutunut vankilaan, ei ole koulutusta ainakaan tutkintoon asti jatkettu, mielisairaalaan pari joutunut, parisuhteissa isoja ongelmia, lasten huoltajuus tuottaa vaikeuksia, päihderiippuvuuksia...

Se kai riippuu köyhän määritelmästäkin mutta nää olleet tosissaan varattomia, muistan yhdenkin, jolla ei ollut rahaa edes ulkohuussia rakentaa joten kävivät vessassa pihallaan suoraan kesät talvet ja se haju!

Vierailu tällaisissa perheissä oli todella raastavaa kaltaiselleni. Lapset odottivat aina jotain ja vaikka en itse vapaaehtoisesti mene kylään tyhjin käsin, niin mikään ei ollut tarpeeksi. Oletettiin, että keskituloinen perhe tuo kultaa ja mirhamia. Jos meni kaffelle jätskipaketti mukanaan, niin lapset käyttäytyivät villieläinten lailla sen suhteen kuin eivät olisi koskaan ruokaa saaneetkaan.

Eri asia olla sitten pienituloinen perhe, jossa lapsilta puuttuu osa keskituloisten lasten perusjutuista kuten matkat kauemmas ja kalliimmat harrastukset, mutta perhe ei elä suunnilleen katuojassa sinnitellen. Tärkeintähän se henkinen puoli lapselle on, ne muut jutut ovat vain kivaa bonusta.

 

["Noora"]

Mun omien kokemuksien mukaan taas köyhien perheiden lapsen syrjäytyvät melkein automaattisesti yhteiskunnasta. Eli ovat niitä sossuluukuttajia.