[QUOTE="kirppu";30803464]Taitaa mennä puurot ja vellit sekaisin... Meinaan nääs, että introvertti ja misantrooppi eivät ole ihan sama asia. Se on totta, että introvertin ihmisen on vaikea välillä saada ympäristö ymmärtämään sitä, miten paljon yksityisyyttä ja omaa aikaa hän tarvitsee. Inrtovertille on tärkeää saada ladata omia akkujaan kunnolla sosiaalisten kontaktien jälkeen. Ja hän ratkaisee jännitteiset ja stressaavat tilanteet toisten ihmisten kanssa useimmiten vetäytymällä niistä. Mutta introvertti ihminen saattaa silti olla sikäli sosiaalinen, että hän on periaatteessa kiinnostunut toisista ihmisistä eikä noin yleensä erityisemmin inhoa ihmiskuntaa. Sosiaaliset taidotkin saattavat olla oikein hyvällä tasolla. Kyse on vaan sosiaalisten kontaktien "annostuksesta".
Ihmisten inhoaminen ja tuollainen teineily nyt on vähän eri asia. Jos ap on kyvytön kestämään ärsyyntymättä minkäänlaista kontaktia ihmisten kanssa, on kyse jo vähän jostakin muusta, kuin vain siitä että hän on introvertti. Sanon tämän silläkin kokemuksella, että olen itse ujo ja introvertti ihminen joka tulee parhaiten toimeen samankaltaisten ihmisten kanssa. Tai toimeen tuleminen on vähän väärä sana... Ehkä syvimmät ja läheisimmät suhteet muodostuu heidän kanssaan, koska yhteisymmärrys on helpoin saavuttaa samankaltaisten kanssa.
Se nyt on selvää, että ihmiset ovat vajaavaisia ja sokkoja joillekin asioille. Niin on ap:kin. Tuntuu, että omalla asenteellaan ap asettaa itsensä ihmiskunnan yläpuolelle, aivan kuin ei olisi samanlainen kömpelö rajallinen tolvana kuin loputkin meistä. Eli jos tarvii paljon omaa rauhaa, niin sitten tarvii. Mutta sen verran voi kasvaa tuosta pentutaudista aikuiseksi, että tajuaa oman "misantropiansa" olevan vain keskenkasvuista omaan napaan tuijottelua.[/QUOTE]
Uskomatonta, että temperamenttierot tunnetaan edelleenkin niin huonosti, että introvertti joutuu SELITTELEMÄÄN omaa luonnettaan ja jopa kirjoittamaan, että VAIKKA on introvertti, ei ole misantrooppi. Ei helvetti...
Oon huomannut, että introvertteja ei yksinkertaisesti hyväksytä kuten puheliaita avomielisiä hölöttäjiä. Olen seurannut lukemattomat kerrat sivusta, kuinka häsläävä hölösuu kehuu introvertille olevansa 'aina oma itsensä' ja närkästyneenä vaatii introverttia tekemään samoin, millä hän tarkoittaa sitä että introvertinkin pitäisi olla puhelias ja räiskyvä ollakseen 'oma itsensä'.