Toggle sidebar

Onko mussa jotain vikaa, kun en halua enempää lapsia kuin yhden?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja erilainen(ko)?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

erilainen(ko)?

Vieras
Kertaakaan ei oo iskenyt sellainen todellinen vauvakuume, ajatus raskaudesta ja vauvaajasta ei tunnu lainkaan omalta. Päin vastoin; en halua sellaista palloa iha nopeasti enää jalkaani, joka raskaus+ lapsen eka ikävuosi ovat!

Esikoinen on 3, tuntuu kivalta kun voidaan matkustella hänen kanssaan koko ajan vapaammin ja puuhastella kaikkea kivaa. Miehen sisaruksilla on tapahtunut eroja, ja pidetään/ aiotaan pitää jatkossakin näitä miehen sisarusten lapsia oman lapsemme matkaseurana ja leikkiseurana ym. mukana reissuillamme, jos ne lapset vain haluavat. Samalla siinä hyötyy tiukemmalla budjetilla oleva yh + me hoidamme kummin velvoitteita ilman 24/7/ 365 sitoumusta....

Minusta on kiva pukea lapsi merkkivaatteisiin ja antaa hänen tulevaisuudessa harrastaa mitä haluaa. Ilman, että tarvitsee jakaa harrastusbudjettia sisarusten kesken. On kivaa keskittyä enemmän parisuhteeseen, kun on vain yksi lapsi huollettavana. On kiva, kun on itselle enemmän aikaa.

En koe edes huonoa omaatuntoa tästä, vaan tunnen olevani ihan vaan onnellinen. Kuten ilmeisesti on tuo nauravainen ilopilleriainokaisemmekin...
 
Tietenkään sussa ei ole mitään vikaa :) Lapsiluku on ihan oma valinta ja teillä tuntuu olevan kuvio kohdallaan sen yhden kanssa. Mun mielestä tärkeintä on että nauttii lapsestaan/lapsistaan.
 
olen lastenhoitaja ja todellakin PIDÄN KOVASTI lapsista, mutta en nyt jaksa selitellä tässä enempiä miksi en halua enempää kuin yhden lapsen. Raskausaika oli hirvittävän vaikea ja hankala yms yms...juttuja..pelkkä ahdistuksin uudesta raskaudesta ahdistaisi kovastikkin!!

nautin yhdestä lapsesta ja usein tuntuu että siinäkin on jo aivan tarpeeksi... on ihanaa keskittyä häneen ja tehdä hänen kanssaan erilaisia mukavia juttuja.. haluan pukea tyttäreni kauniisti yms yms... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei kenessäkään ihmisessä ole vikaa, jos hän tekee kuten itse hyväksi kokee.
Click to expand...

Tuo oli kivasti sanottu. Kun näitä "lapselle pitää tehdä leikkikaver blaablaa" -kommentteja kuulee kuitenkin välillä. Niin sitä alkaa miettimään, että onko itsekästä, jos ei halua. Jos tietää suurella varmuudella, että se toinen lapsi ei ole oma juttu.
 
Odotan vasta ensimmäistäni, mutta ollaan jo miehen kanssa puhuttu että tämä lapsi jää ainoaksi... Ei kai sitä voi olla 100% varma, mutta olen aina ajatellut että haluan vain yhden lapsen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ja vieläpä lastenhoitaja..:
olen lastenhoitaja ja todellakin PIDÄN KOVASTI lapsista, mutta en nyt jaksa selitellä tässä enempiä miksi en halua enempää kuin yhden lapsen. Raskausaika oli hirvittävän vaikea ja hankala yms yms...juttuja..pelkkä ahdistuksin uudesta raskaudesta ahdistaisi kovastikkin!!

nautin yhdestä lapsesta ja usein tuntuu että siinäkin on jo aivan tarpeeksi... on ihanaa keskittyä häneen ja tehdä hänen kanssaan erilaisia mukavia juttuja.. haluan pukea tyttäreni kauniisti yms yms... :)
Click to expand...

Kohtalotoveri siis:)! Mullakin muuten oli tosi vaikea raskausaika, ehkä sekin osaltaan vaikuttaa näihin asioihin.
 
Mä olen nyt viimisilläni raskaana ja ymmärrän kyl hyvin, jos joku ei samantien halua pamahtaa paksuksi. Tuossa puolessa välissä kävi mullakin ajatus mielessä, että kiva olisi nyt tehdä vaikka heti perään toinenkin, MUTTA nyt kun oon vähän seurannut muita lapsiperheellisiä tuttujani joilla esim. monta alle kouluikäistä lasta, niin olen tullut vähän toisiin ajatuksiin. Siis todellakin, me ollaan kaikki erilaisia. Toiset ovat sellaisia jotka sopivatkin paremmin äideiksi. No mä en välttämättä ole just sellanen. Tiedän että tuun rakastaan tätä mun tulevaa lasta ihan hemmetisti, ettei se siitä ole kiinni, mutta vois tuntua kanssa siltä, että vielä kerkeis tekeen muutakin, kuin lapsia, vaikkei siis sekään nyt aina mikään este ole "muulle elämälle"..

Asian toisena puolena on sitten sen, että itse ainoana lapsena tiedän ja muistan, miten kateellinen mä olin vaikkapa mun kavereille heidän sisaruksistaan. Mulla oli siis silleen just asiat hyvin, että aika uusissa vaatteissa kuljin jne jne ja sain huomiota osakseni. Mutta olisin todellakin aina halunnut sen siskon tai veljen. Ja vielä tänäkin päivänä, vaikka ikää on 25. Ei se siitä siis periaatteessa helpota.

Itse siis aion kyllä vielä sen toisen pyöräyttää tälle kaveriksi, mutta muutaman vuoden haluan pitää väliä, että sais vähän omaakin aikaa sitten kun lapsi siitä kasvaa vähän :) Tuleehan niille sitten vähän ikäeroa, mutta ei mua ainakaan olis haitannu vaikka mulla olis itteeni 10 vuotta nuorempi/vanhempi sisko tai veli, kun vaan olis ollut. Vielä yritin n 6 vuotta sitten äitiäni innostaa ajatukseen ja he jopa yrittivätkin saada lasta, mutta taisi olla niin, ettei paukut enää sitten riittänyt.. Vaikka äitini oli silloin vielä 40 vee.. :D
 
Kirjotin vähän tyhmästi tuon "tälle kaveriksi", joskaan en mitään leikkikaveria tarkoittanut. Kyllä niitä leikkikavereita saa sitten päiväkodista, koulusta jne. Eli sen takia en sitä toista lasta ala tekemään.. Itsellä ainakin ollut tosi paljon kavereita, joten niistä ei oo ollut pulaa.. Ja ne kaverit on ollut sitten kyllä erittäin tärkeitä, mutta lähinnä sen "henkisen" puolen takia olisin varmaan sitä sisarusta kaivannut..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa