Onko mun miesystävä ainoa p**ka laatuaan? (meillä 4kk ikäinen lapsi )

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Miia

Vieras
Siis lapsi tehtiin yhteistuumin..
Synnytyksessä oli matkassa, mutta mutta..
Mies on alkoholisti ja kyllä,(tiesin jo sen,jne,tein silti lapsen hänen kanssaan )
Hän on ryyppyreissuillansa yleensä 2 päivää, 2-4päivää täällä meän luona sit,joista ainakin yhden päivän nukkuu.. Mä en ole päivääkän ollut erossa lapsestani, yhtäkään aamua en ole nukkunut niin pitkään kuin olisin tahtonut.
Lapsi pulloruokinnalla..
Mä siivoan,pesen pyykit, käyn kaupassa (yleensä lapsi matkassa..toki mulla silloin on ystävä hänen kanssaan kun teen ostokset. )
Hoidan kylvetykset, neuvolassa käynnit, vaipanvaihdot, ja syötöt yms..
No, mies sattuu JOSKUS täällä ollessaan syöttään päivässä kerran,joskus jopa 2kertaa.. pissavaippoja vaihtaa,ei kakkavaippoja,mutta niitäkin vaan noin 3kertaa viikossa.
Ja silloin kun mies sattuu syöttämään niin minä joudun silti vaihtaan vaipan ja lämmittään maidon valmiiksi hälle.
Kun käyn suihkussa,silloin hän voi lastamme katsoa sen aikaa..
Mutta nyt lähiaikoina on niin ruvennu ottaan päähän kaikki. Vaikka olen kuinka hälle sanonut että olen väsynyt ja olisi kiva edes yksi aamu nukkua kunnolla,niin ei hän tajua.
Hän kyllä tuntee saavansa nukkua, (meillä omat asunnot juomisen takia )
Kehtaa tulla aina tänne nukkumaan.. ja sit jos siitä hälle "raivoan" niin hän sanoo että: Pitää sit lähteä v*ttuun täältä"
ja vastako toi auttais mua,EI vaan pahentaa asiaa,mä en voi suihkussa käydä tai mitään..

Mies on mulle selitellyt että: "kaikki yh-äidit pärjää, ne hoitaa kotia ja lasta"
Mutta mä oon yrittänyt sanoa että mä en oo sinkku (olen kyll yh ) ja lapsella on isä ja hälläkin pitäisi ottaa vastuu.

Tänään sitten kun imuroin,vein tytön miehen viereen sänkyyn kun oli nukkumassa.. sit sen jälkeen sanoo mulle : "Hyvä että sait kerrankin imuroitua kun katsoin tyttöä, nyt ei tarvi ainakaan viikkoon mulla katsoa sitä!"
Se oli mun kärsivällisyydelle vika tikki.. tulin tänne purkautuun, kyllästyttää kaikki..

Sit sanoo että nuku silloin kun lapsi nukkuu.. mutta miten sä joka päivä voit nukkua kun kukaan muu kuin minä täällä ei laita ruokaa,tai siivoa muuten kämppää että lapsellakin on terveellistä täällä olla.
Ja olen kyllä yrittänytkin päikkäreitä nukkua mutta se on niin katkonaista, ja monta kertaa pitää tuttia laittaa tytölle suuhun yms..

Niin ja silloin kun mies sattuu jonku yhden asian tekemään niin hälle pitäis suurinpiirtein kumartaa ja kiitellä niinkuin ois tehnyt jonkun isommankin asian.. mä kuites teebn kaikkea noita asioita joka päivä ja monta kertaa mut empä mä mitään kiitosta tai kunniiotusta saa.

Lopuksi vielä, kun muhun sattuu niin satun v*ttuilemaan miehelle tosi paljon ja sit hän kuulema sen takia tekee kaikkea p*skaa.. lisää mun syyllistämistä vaan.
Jos vaihtaisin linjan siihen: Kyllä kulta, voi, mene vaan, ei haittaa mua, voi kulta,nuku vaan.. niin lisäis varm,aan vaan ryyppyreissujen pituutta yms.

Kyllä, tiedän että tässä on ainoa vaihtoehto erota koko miehestä!!
Mutta miten se on niin vaikeaa???
Rakastan häntä kuitenkin ja on ihanaa silloin harvoin kun hän on läsnä ja mukava.

Haukkukaa vaan kaikki muakin, olenhan minäkin tän väsymyksen ja 24/7 lapsen kanssa olemisen myötä muuttunut *ittuilevaksi ämmäksi, huutavaksi lehmäksi, ja kyllästyneeksi.. olisi niin kiva löytää sisäinen rauha ja onnellisuus..
Rakastan lastani todella paljon, mutta en minäkään mikään superäiti voi olla joka jaksaa hoitaa 24/7. Plaah.. kunhan saisin vaan nukkua joskus kunnolla.
 
Eli se mies on sulle ylimääräinen painolasti. Ota avaimet pois, menkööt sinne ryyppykämppäänsä. Mitä sitä turhaan stressaamaan enempää vielä tuollaisella.

Milloin hän muuten on "läsnä ja mukava"? Tarinan perusteella ei koskaan. Hän jo näkee sinut yh-äitinä, mulle olisi niin suuri loukkaus jos vauvan isä mulle noin sanoisi kun yhdessä ollaan että yh-äidiksi jäisin mieluummin siltä istumalta.
 
No minkälaista käytöstä nyt voi alkoholistilta odottaa? Odotitko että hän velvollisuudentuntoisesti hoitaisi lasta ja osallistuisi vielä kodinhoitoonkin?
Pyh.
Jätä se. Pärjäätte paremmin kahdestaan lapsesi kanssa!
 
2-3 päivää viikosta noin.. on läsnä ja mukava.. :( eli aivan liian vähän kun ajattelen

Ja tosiaan se juominen ja ainaiset lupausten pettämiset yms ressaa mua vaan ja ei riitä voimavarat tuollaiseen
 
Ei tommosesta miehestä oo sulle ja lapselle kun murhetta. Yksin sun ois parempi olla, saisit järjestää arjen lapsen kanssa niinkuin sulle sopii, ei tarttis tommosta juoppoa katella tai ottaa huomioon. Onko sulla mitään tukijoukkoja, ystäviä tai sukulaisia jotka vois välillä katsoa lasta, että saisit hengähtää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No minkälaista käytöstä nyt voi alkoholistilta odottaa? Odotitko että hän velvollisuudentuntoisesti hoitaisi lasta ja osallistuisi vielä kodinhoitoonkin?
Pyh.
Jätä se. Pärjäätte paremmin kahdestaan lapsesi kanssa!

No kyllä uskoin hänen puheidensa perusteella.. ja mun pää ei voi sitä ymmärtää miksi joku ei välittäisi/rakastaisi omaa lastansa edes sen vertaa et voi äidin apuna häntä hoitaa ja kasvattaa.
 
Saako kysyä ja kysyn tän nyt ihan ystävällisessä mielessä. Jos tiesit miehen olevan alkoholisti ja käyvän ryyppyreissulla niin oletitko hänen olevan unelmaisukki ja jättävän viinan kun lapsi syntyy? Sinuna laittaisin miehen pellolle ja lasta ei tarvii tavata ennenkun on saanu elämänsä järjestykseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miia:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No minkälaista käytöstä nyt voi alkoholistilta odottaa? Odotitko että hän velvollisuudentuntoisesti hoitaisi lasta ja osallistuisi vielä kodinhoitoonkin?
Pyh.
Jätä se. Pärjäätte paremmin kahdestaan lapsesi kanssa!

No kyllä uskoin hänen puheidensa perusteella.. ja mun pää ei voi sitä ymmärtää miksi joku ei välittäisi/rakastaisi omaa lastansa edes sen vertaa et voi äidin apuna häntä hoitaa ja kasvattaa.

Ei ne miehet mystisesti muutu kun lapsi tulee kuvioihin, useimmiten päinvastoin.

Mäkin mietin että mitä oikein kuvittelit alkkikselta, joka katoilee päiviksi kerrallaan ryyppäämään?
 
Oletkos sä mennyt kimppaan mun exän kanssa...?????

Ihan tutulta kuulosti kunnes ymmärsin että turhaan hankin itselle ylimääräistä stressiä miehen tekemisillä ja tekemättä jättämisillä. Ryyppyreissut joilla kävi otti mulla ainakin kovin voimille, tyhmänä stressasin onko hällä kaikki ok ja ettei vaan mitään satu..

No kun sitten tajusin miehen jättää, en olisi osannut edes kuvitella kuin helpoksi elämä muuttui... Ikinä en ole sitä päivää katunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja anneka66:
Ei tommosesta miehestä oo sulle ja lapselle kun murhetta. Yksin sun ois parempi olla, saisit järjestää arjen lapsen kanssa niinkuin sulle sopii, ei tarttis tommosta juoppoa katella tai ottaa huomioon. Onko sulla mitään tukijoukkoja, ystäviä tai sukulaisia jotka vois välillä katsoa lasta, että saisit hengähtää?

on niitä ehkä muutamia.. olen niinhuono pyytämään apua ja tytön syöttäminen on tosi vaikeata hänen synnynnäisen poikkeavuuden vuoksi.. vain minä ja mies ollaan osattu syöttää oikein.
Mun äitikin sanoo että sitten voi tulla yökylään mummulle kun on kasvanut vähän lisää.. eli jotain 10-12kk ikäisenä.. arvaa vaan tahtoisinko jo olla ensimmäisen yön "rauhassa"
 
Ajattelitko sä, että kyllä se siitä kasvaa ku näkee lapsensa? :( Mä ainakin syyllistyin sellaseen naivismiin tietyllä tasolla ku tein lapsen sen miehen kanssa jonka tein. Toisella tasolla tiesin, että eihän se niin mene, ja onneks me ei ehditty muuttaa yhteen tms vaa erottiin sitten raskausaikana. Munkin lapsi ihan tarkotuksella tehty. Selvästi säkin olet pitäny etäisyyttä mieheen ja olet tienny, ettei hän mikään unelmaisä ole. Jätä se sika on mun neuvo. Sille on viina&"vapaus" tärkeempi ku oma lapsensa ja sinä.
 
Samaa ihmettelen kuin moni muukin täällä. Sä oot tienny millainen mies on, alkoholisti. Ja silti sä oot mennyt tekemään sen kanssa lapsen? Mitä ihmettä sä kuvittelet että teiän elämä on sen jälkeen? Että mies raitistuu kuin taikasauvan iskusta, muuttuu unelmien mieheksi, kiltiksi ja kunnolliseksi?

En mä voi tässä kohtaa sanoa mitään muuta, kuin että ite sä olet soppas keittänyt, todella aivan turha valittaa. Ei jaksa herua sympatiaa, ei pätkääkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Ajattelitko sä, että kyllä se siitä kasvaa ku näkee lapsensa? :( Mä ainakin syyllistyin sellaseen naivismiin tietyllä tasolla ku tein lapsen sen miehen kanssa jonka tein. Toisella tasolla tiesin, että eihän se niin mene, ja onneks me ei ehditty muuttaa yhteen tms vaa erottiin sitten raskausaikana. Munkin lapsi ihan tarkotuksella tehty. Selvästi säkin olet pitäny etäisyyttä mieheen ja olet tienny, ettei hän mikään unelmaisä ole. Jätä se sika on mun neuvo. Sille on viina&"vapaus" tärkeempi ku oma lapsensa ja sinä.

Kiitoksia! Tuo on aivan tosi tuo että tahtoo omaa vapautta ja mennä kuin tahtoo.. vaikka nyt tulisi ajatella ensin omaa lastansa ja sit vasta itteensä.
Mä oon kyllä jo aivan liian kauan aikaa häntä jaksanut.

Miten se eroaminen onnistuu.. jos toisella jää kamoja tänne..
Oliko sulla se mies kauhean katkera, kävikö sua haukkumassa sitten, ja kannatteko kaunaa toisillenne.. kuinka usein tapaa lastansa vai tapaako olenkaan? Miten juomisen laita? Jatkuiko ennallaa vain loppuiko?
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Samaa ihmettelen kuin moni muukin täällä. Sä oot tienny millainen mies on, alkoholisti. Ja silti sä oot mennyt tekemään sen kanssa lapsen? Mitä ihmettä sä kuvittelet että teiän elämä on sen jälkeen? Että mies raitistuu kuin taikasauvan iskusta, muuttuu unelmien mieheksi, kiltiksi ja kunnolliseksi?

En mä voi tässä kohtaa sanoa mitään muuta, kuin että ite sä olet soppas keittänyt, todella aivan turha valittaa. Ei jaksa herua sympatiaa, ei pätkääkään.

No kyllä vaan sitä ihmisestä uskoo hyvää.. ainakin minun periaatteella lapen tulo ois ollu MAAILMAN JÄRKEVIN MOTIVAATIO aikuistua,loettaa juominen. Mutta kyllä vaan tää ihmisten *askamaisuus kolahti ja kovaa.
Olen elänyt varmaan niin sinisten lasien takana etten ole nähnyt miten ihmiset voivat olla tyodella kieroja, vastuttomia ja oman navan ajattelijoita!
 
Mä kysyn sellaista et tiesitkö sä millaista on pienen vauvan kanssa? Koska tuota se juuri on. Vaikka sun mies olisi kuinka täydellinen, on se tuossa vaiheessa jo mennyt töihin ja äidin vastuu noin pienestä vauvasta on yleensä vähintään se 90%. Tuota se vaan on se vauvan kanssa eläminen. Anna periksi siivoamisen suhteen ja vietä yksi päivä niin et nukut aina kun voit. 4kk ikänen nukkuu vielä aika paljon. Ota vauva viereen sittariin tms kun menet suihkuun.
 
Mun mies ei oo alkkis, mut silti samanlainen. Meil on kaksi lasta eikä ole kertaakaan aamulla noussut lasten kanssa. 3,5 vuoteen en saanut nukkua tarpeeksi. Esikoiselta vaihtoi vaipat 3krt, kuopukselta kerran. Esikoisen kanssa tekee jotain n. kaksi kertaa kuussa. Ärsyttää mut minkäs teet. Tilanne menee vaan pahemmaksi koko ajan. Ihan itsekkäistä syistä tein viel toisen lapsen vaik tiesin ettei miehestä oo mihinkään niin ei auta valittaa. Kuhan kuopus hiukan kasvaa etin itelleni uuden miehen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiiteni harmaana:
Siis et voi käydä suihkussa silloin kun olet lapsen kanssa kahden...?

Miten? Tuttia pitää vähän väliä laittaa suuhun kun lapsi päikkäreillä.. Antaa huutaa vaan kurkku suorana 20min kun olen suihkussa? Kylppäriin vahtaamaan?

Lähinnäkin sen vuoksi en käy yksin lapsen kans ollessani suihkussa koska siitä ei voi nauttia.. ja se on kuitenkin melkein ainoita omia hetkiä ollut jossa on voinut ajatukset saada muualle ja olla lapsesta "erossa"
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miia:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Ajattelitko sä, että kyllä se siitä kasvaa ku näkee lapsensa? :( Mä ainakin syyllistyin sellaseen naivismiin tietyllä tasolla ku tein lapsen sen miehen kanssa jonka tein. Toisella tasolla tiesin, että eihän se niin mene, ja onneks me ei ehditty muuttaa yhteen tms vaa erottiin sitten raskausaikana. Munkin lapsi ihan tarkotuksella tehty. Selvästi säkin olet pitäny etäisyyttä mieheen ja olet tienny, ettei hän mikään unelmaisä ole. Jätä se sika on mun neuvo. Sille on viina&"vapaus" tärkeempi ku oma lapsensa ja sinä.

Kiitoksia! Tuo on aivan tosi tuo että tahtoo omaa vapautta ja mennä kuin tahtoo.. vaikka nyt tulisi ajatella ensin omaa lastansa ja sit vasta itteensä.
Mä oon kyllä jo aivan liian kauan aikaa häntä jaksanut.

Miten se eroaminen onnistuu.. jos toisella jää kamoja tänne..
Oliko sulla se mies kauhean katkera, kävikö sua haukkumassa sitten, ja kannatteko kaunaa toisillenne.. kuinka usein tapaa lastansa vai tapaako olenkaan? Miten juomisen laita? Jatkuiko ennallaa vain loppuiko?

Mies kävi yrittää sovintoa seuraavana päivänä, kuten me ennen tehtiin. Mä olin varautunu, ja siskon mies kävi häätämässä sen pois. Mä sanoin perheelle, että mua ei saa päästää sen lähelle ja multa pitää ottaa puhelin pois, koska muuten mä taas palaan yhteen sen kanssa. Muutaman päivän päästä helpotti jo. Sen jälkeen se ei ole kyselly mua takasin muutaku kerran ympäripäissään. Mä en kanna sille kaunaa. Vaikka erottiin raskausaikana jo, tuli se mukaan synnytykseen ja oli tiivisti tytön kanssa aluks.

Nyt ei enää pidä yhteyttä :( Eikä ole nähnyt tyttöä yli puoleen vuoteen. Pidän vielä yhteyttä miehen äitiin, ja ehkä tuo joskus kiinnostuu taas lapsestaan.

Juominen jatkuu mun tietääkseni ennallaan. Viimeks ku näin sitä, oli taas onnistunu loukkaamaan ittensä jotenkin (ihme miten niitä vahinkoja vaa sattuu joillekin, toisille ei :headwall: ), kämppä hais vanhalle viinalle ja tupakalle. Se näytti laihtuneen ja mulle tuli sellanen oksettava olo, että tuohan on ihan puliukko kohta. Täyttää tänä vuonna 26 mutta ku näin sitä, näytti vanhalta spugelta jo. Seurustelee jonkun 18v tytön kanssa, asuvat vissiin nyt yhdessä. Molemmat työttömiä, tytön vanhemmat maksaa asumisen, ja tytön on tarkoitus käydä aikuislukiota mutta ei kuulemma aina jaksa. Riitelevät paljon, pari kertaa olen tuttujen kautta kuullut, miten mies on "ulkoruokinnassa taas" jne.

Mä jatkan elämääni eikä mun enää tarvitse miettiä milloin se tekee oharit, avaa kaljan vaikka sen ei pitäny tai juoksee baariin kuluttamaan viimeset euronsa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja Miia:
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Ajattelitko sä, että kyllä se siitä kasvaa ku näkee lapsensa? :( Mä ainakin syyllistyin sellaseen naivismiin tietyllä tasolla ku tein lapsen sen miehen kanssa jonka tein. Toisella tasolla tiesin, että eihän se niin mene, ja onneks me ei ehditty muuttaa yhteen tms vaa erottiin sitten raskausaikana. Munkin lapsi ihan tarkotuksella tehty. Selvästi säkin olet pitäny etäisyyttä mieheen ja olet tienny, ettei hän mikään unelmaisä ole. Jätä se sika on mun neuvo. Sille on viina&"vapaus" tärkeempi ku oma lapsensa ja sinä.

Kiitoksia! Tuo on aivan tosi tuo että tahtoo omaa vapautta ja mennä kuin tahtoo.. vaikka nyt tulisi ajatella ensin omaa lastansa ja sit vasta itteensä.
Mä oon kyllä jo aivan liian kauan aikaa häntä jaksanut.

Miten se eroaminen onnistuu.. jos toisella jää kamoja tänne..
Oliko sulla se mies kauhean katkera, kävikö sua haukkumassa sitten, ja kannatteko kaunaa toisillenne.. kuinka usein tapaa lastansa vai tapaako olenkaan? Miten juomisen laita? Jatkuiko ennallaa vain loppuiko?

Mies kävi yrittää sovintoa seuraavana päivänä, kuten me ennen tehtiin. Mä olin varautunu, ja siskon mies kävi häätämässä sen pois. Mä sanoin perheelle, että mua ei saa päästää sen lähelle ja multa pitää ottaa puhelin pois, koska muuten mä taas palaan yhteen sen kanssa. Muutaman päivän päästä helpotti jo. Sen jälkeen se ei ole kyselly mua takasin muutaku kerran ympäripäissään. Mä en kanna sille kaunaa. Vaikka erottiin raskausaikana jo, tuli se mukaan synnytykseen ja oli tiivisti tytön kanssa aluks.

Nyt ei enää pidä yhteyttä :( Eikä ole nähnyt tyttöä yli puoleen vuoteen. Pidän vielä yhteyttä miehen äitiin, ja ehkä tuo joskus kiinnostuu taas lapsestaan.

Juominen jatkuu mun tietääkseni ennallaan. Viimeks ku näin sitä, oli taas onnistunu loukkaamaan ittensä jotenkin (ihme miten niitä vahinkoja vaa sattuu joillekin, toisille ei :headwall: ), kämppä hais vanhalle viinalle ja tupakalle. Se näytti laihtuneen ja mulle tuli sellanen oksettava olo, että tuohan on ihan puliukko kohta. Täyttää tänä vuonna 26 mutta ku näin sitä, näytti vanhalta spugelta jo. Seurustelee jonkun 18v tytön kanssa, asuvat vissiin nyt yhdessä. Molemmat työttömiä, tytön vanhemmat maksaa asumisen, ja tytön on tarkoitus käydä aikuislukiota mutta ei kuulemma aina jaksa. Riitelevät paljon, pari kertaa olen tuttujen kautta kuullut, miten mies on "ulkoruokinnassa taas" jne.

Mä jatkan elämääni eikä mun enää tarvitse miettiä milloin se tekee oharit, avaa kaljan vaikka sen ei pitäny tai juoksee baariin kuluttamaan viimeset euronsa :)

Hyvä että sinulla on nyt parempi elämä ilman häntä.. juuri tuollaisia muiden kokemuksia kaipailen ja selviytymistarinoita jotta saan itselleni tarpeeksi voimaa ja rohkeutta heittää mies pellolle yms.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Miia:
Hyvä että sinulla on nyt parempi elämä ilman häntä.. juuri tuollaisia muiden kokemuksia kaipailen ja selviytymistarinoita jotta saan itselleni tarpeeksi voimaa ja rohkeutta heittää mies pellolle yms.

Nyt deittailen sellasta hyvän näköstä, työelämässään erittäin menestynyttä 27-vuotiasta hyväkäytöksistä miestä :p Elämä hymyilee! :)

Saako kysyä, että riitelettekö kovin? Onko mies mustasukkainen tms?

Ja oletko koskaan ajatellut olevasi läheisriippuvainen? Mä luin sellasen kirjan ku Läheinen, Katerina Janouchin kirjottama, ja se täsmäs muhun aika hyvin. Katerina siis kirjoitti omasta elämästään alkoholistin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja niin:
Samaa ihmettelen kuin moni muukin täällä. Sä oot tienny millainen mies on, alkoholisti. Ja silti sä oot mennyt tekemään sen kanssa lapsen? Mitä ihmettä sä kuvittelet että teiän elämä on sen jälkeen? Että mies raitistuu kuin taikasauvan iskusta, muuttuu unelmien mieheksi, kiltiksi ja kunnolliseksi?

En mä voi tässä kohtaa sanoa mitään muuta, kuin että ite sä olet soppas keittänyt, todella aivan turha valittaa. Ei jaksa herua sympatiaa, ei pätkääkään.

Mä aina jaksan toivoa että elämä opettaisi sunkaltasia ääliöitä. Sympatian ja ihmisyyden ymmärryksen puute on mulle punainen vaate, hienoa että olet itse niin täydellinen ettet tee virheitä - tai paremminkin, yritä edes uskoa ihmisistä hyvää.

Ap, pistä se mies sinne omaan kämppäänsä ja kokeile elämää vauvan kanssa kaksin. Varmasti helpottaa. Jos teidät on yhteen tarkoitettu niin eiköhän se mies jossain vaiheessa ryhdistäydy, mutta omaa ja lapsesi elämää ei kannata laittaa odotusvaihteelle sen takia. Nauti vauvasta ja jätä se mies omaan arvoonsa, kunnes tajuaa jos tajuaa.
 

Yhteistyössä