Onko mulla heikko itsetunto vai jotakin muuta onkelmaa...?

Mä en tahdo jaksaa kun mikään ei ole koskaan riittävän hyvin. Itseeni en ole koskaan tyytyväinen, enkä huusholliin. Perhettäni rakastan yli kaiken, syytän itseäni jos huomaan lapsissa jotain "epätäydellisyyttä"; on oma vikani, jos lapsella ei ole ystäviä, jos lapsi ei osaa tehdä jotain tms.
Mulla on hankala olla, kun mihinkään asiaan en pyst olemaan tyytyväinen, aina pitäisi jotain olla kehittämässä/muuttamassa/parantamassa...

Ymmärtääköhän kukaan, mitä tarkoitan?

 

Paremmin kuin arvaatkaan :ashamed: Kirjoitit kuin minun päästäni olisi tekstisi lähtenyt.

 

Onko sulta aina vaadittu niin paljon, että teet sitä jo itsekin?

 

mun mies on sanonut että mä olen just tommonen

 

ymmärsin hyvinkin...joskus on niin riittämätön olo :flower:

 

Oletko ihan ylisuorittaja muuten vain? :/

 

Ja tietenkään työssäni en ole koskaan tyytyväinen.
Ylisuorittaja ja perfektionisti, nämä on ne samat, jotka mulle tuntuu tutuilta. Tää mun "oireyhtymä" ei varmaankaan näy päällepäin mutta itse sen asian kanssa on joskus todella raskasta...

 

Meillä mennään mentaliteetilla "antaa kaikkien kukkien kukkia".

 

Eikö äidit muutenkin aina pyro täydellisempään ja täydellisempään? Pitäisi osata vain antaa mennä sillä omalla painollaan, kun kukaan ei pysty ihmeisiin.Lapsetkin ovat omia yksilöitään.