[QUOTE="vieras";24528552]No, minulla ei ole yhtään ystävää, mutta tiedän paljon ihmisiä, joilla on parikymmentäkin ihmistä, joita nimittävät ystäväksi ja joiden kanssa viettävät aikaa.
Juuri jokin aika sitten olimme häissä, ja polttarikansion mukaan niihin osallistui 8 naista + morsian, pikkuisen kävi kateeksi...Itse toivoisin edes yhtä
.
Minulla ei ole yksikään kaverisuhde säilynytala-tai yläasteajoilta enkä luota kehenkään nykypäivänä niin paljoa, että hänestä ystävä pääsisi edes muodostumaan. Silti sitä vaan jaksaa sitkeästi uskoa, että jos joskus JOSTAIN löytyisi se sielunkumppani, mutta ei...
Baareissakin kun käyn miehen kanssa ja tulee tutun kaupungin ihmisiä vastaan, kaikki verkostoituu ja tuntevat toisensa. Minuun ei juuri kukaan halua edes tutustua.
Oma syynikin tosin, kun olen hiljainen ujo ym...
Jotenkin odotin, että kun sisarukseni ja mieheni sisarukset "pariutuivat", että näistä naispuolisista ihmisistä voisin saada ystävän, mutta nou nou, olemme kauempana toistemme luonteista kuin itä lännestä.
Mutta itse kysymykseen siis...Kyllä voi. Facebookissakin monella tutullani on yli 300 kaveria...
[/QUOTE]
Älä vertaile itseäsi noihin facebook "kavereihin". Se on asia erikseen ja tosiystävät erikseen, joille voi näyttää itsestä sekä hyvät että huonot päivänsä eli joille ei tarvitse esittää ja näytellä yhtään mitään. Ei minulla ole yhtään tosiystävää. Kärsin siitä, koska haluaisin käydä kahvilla, teatterissa ja pikkumatkoilla naisystävän kanssa. En vain tiedä,miten 45 v enää sellaista saisi. Lapseni on jo kouluiässä ja nyt olisi aikaa aikaiskaverillekin. Vanhemmat siskoni asuvat eri paikkakunnilla ja minulla ei ole täällä yhtään sukulaista. Ei kaverin tai ystävän saaminen ole helppoa ja olen käynyt vuosia erilaisisa harrastuksissa sekä liikunallisisa että muissa. Kaikilla on jo siellä se vakiokaveri. Mitenhän me yksinäiset löydettäisiin toisemme? En pidä mistään pintaliidosta vaan olen aika vakavista asioista kiinnostunut. Sekin karsii kaveripiiriä.
