Onko muita lapsia (2-3v) jotka VAATIVAT tarkat rutiinit?

Meillä reilu 2v ja vapun tienoilla valvoi pari iltaa klo 21-22 asti. Nyt vielä ihan sekaisin rytmistä ja on kiukkuinen kuin ampiainen! Nukkumaan kun mennään yleensä kellontarkkaan klo 20. Herää aina klo 7 huolimatta mihin aikaan on mennyt nukkumaan.

Sama koskee päiväunia - jos joskus käy niin ettei nuku ollenkaan on ihan tolaltaan koko päivän ja illan. Mistään ei tule mitään. Sama jos unille meno viivästyy. Päikkärit kun otetaan klo 12-14 eikä mitään joustonvaraa tai on todella itkuisa koko lopun päivän.

Ruoka rytmittää päivää hyvin, tulee itsekin syötyä säännöllisesti. Tää kellontarkka rytmi on toisaalta hyvä juttu, toisaalta taas harmi ettei voi ikinä joustaa mihinkään suuntaan. Toki laitan lapsen edun kaiken edelle ja perutaan menot jos menevät ihan ristiin näiden aikataulujen kanssa. Joskus sitä on kuitenkin joustettava ja silloin sen tuntee koko perhe nahoissaan... Tuntuu, että muiden lapset ovat paljon "sallivampia" aikatauluissaan, vai tuntuuko vaan siltä...? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

 

No, meijän kaikki kolme on olleet aina aika joustavia rytmien suhteen, mutta päivät ja illat sujuvat kyllä helpommin, jos rytmit pysyvät yllä.

 

Mun mielestäni kaikki lapset vaativat jonkunlaisia rutiineja!

 

Oletko varma, että ette ole itse opettaneet lasta noin tarkaksi päivärytmistä?? En väitä, etteikö lapsissa olisi eroja asian suhteen, mutta tuntuu erikoiselta, että MITÄÄN joustoa ei kestä. No kyllähän tuo meidänkin 2,5v varmasti paremmalla tuulella olisi, jos unet ja ruokailut aina olisivat juuri hänen sisäisen rytminsä mukaiset, mutta aina ei onnistu. Meidän elämäntyyli on aika menevä; kuljetaan paljon perhekahviloissa, kerhoissa, kaupungilla, kylässä jne, joten niiden myötä lapsi on tottunut vaihteluun. Meillä on myös vauva talossa, ja esikoinen on tottunut siihenkin, että joskus omaa vuoroa on hetki odotettava , esim. ruokailu tai nukkumaanmeno.

 

Mun mielestäni kaikki lapset vaativat jonkunlaisia rutiineja!

Juu, samaa mieltä minäkin olen ja sitä toteutetaankin. Olisi kyllä helpompaa jos tietäisi, että joskus voisi näistä rutiineista vähän poiketakin. Varsinkin kun talossa on nyt pieni vauvakin.

 

Oletko varma, että ette ole itse opettaneet lasta noin tarkaksi päivärytmistä?? En väitä, etteikö lapsissa olisi eroja asian suhteen, mutta tuntuu erikoiselta, että MITÄÄN joustoa ei kestä. No kyllähän tuo meidänkin 2,5v varmasti paremmalla tuulella olisi, jos unet ja ruokailut aina olisivat juuri hänen sisäisen rytminsä mukaiset, mutta aina ei onnistu. Meidän elämäntyyli on aika menevä; kuljetaan paljon perhekahviloissa, kerhoissa, kaupungilla, kylässä jne, joten niiden myötä lapsi on tottunut vaihteluun. Meillä on myös vauva talossa, ja esikoinen on tottunut siihenkin, että joskus omaa vuoroa on hetki odotettava , esim. ruokailu tai nukkumaanmeno.

Oli hoidossa 9kk ennenkuin jäin ä-lomalle. Tosin vain 10pv/kk kiitos isän joustavien työaikojen. Voipi olla että hoitopäivistä jäänyt näin tarkka rytmi päälle. Ollaan oltu ja ollaan yhä mm.viikonloppuisin usein menossa, ja rutiineihin tulee poikkeuksia. Ja melkein poikkeuksetta aina sama lopputulos...

 

Olen varovasti sitä mieltä, että osa lapsista voi tarvita säännöllisempää elämänrytmiä, mutta enimmäkseen kyse on totuttamisesta ja tottumisesta. Esikoisen kanssa meillä oli tarkka rytmi josta ei poikettu ja varmasti lapsi tottuikin siihen niin, että arki sujui, kun ei mitään poikkeuksia tehty. Jos tehtiin, niin seurauksena oli kiukuttelua, protestointia ym. Siitäpä johtopäätös, että vain tiukoilla rutiineilla pärjää. Kuitenkin meistä vanhemmista oli ahdistavaa elää kellon mukaan ja esim. elää arjesta juhlaan ilman ainoatakaan poikkeamaa, sehän tiesi sitä, että päiväunet määräsi päivän menot ja illalla ei koskaan voinut ajatella mitään tapahtumia, menoja tms.
Kun perhe on kasvanut on tiukoista rutiineista ja rytmistä vähitellen luovuttu. Kaikki lapset on hyvin sopeutuneet siihen, että ruoka ei tule välttämättä tietyllä kellonlyömällä, vaan joustoa löytyy muutaman tunnin marginaalilla, päiväunia nukutaan silloin kun nukuttaa, eikä niistä stressata. Ulkoilua sisältyy päiviin, mutta eri päivinä eri aikoina. Juhlapäivinä saatetaan valvoa, samoin lomilla ja aamuisin nukutaan taas tavanomaista pidempään. Ei meidän elämä ole kaaosta vaikka on joustoakin. Elämänlaatu on parantunut.

 

Esikoinen on aina mennyt ihan sekaisin jostain poikkeavasta. Jos tulee muutoksia, häntä täytyy valmistella aika pitkään yms. Taaperona yöunet katosivat aika pienistä rytmimuutoksista. Oletan hänen kuuluvan autismin kirjoon.

 

Meillä tarkin on illan nukkumaanmeno. Ei jaksa valvoa paljoa yli normin vaikka saiskin. Päikkärit voi vähän vaihdella kunhan ne saa jokapäivä eikä ruoankaan kanssa ole minuutilleen jahka saa ruokaa ennenkun on liian nälkä. Pienempänä oli tarkempi.