Oon just miettinyt,että oonko ainoa "laiska äiti",kun tuntuu,että muut puuhailevat vaikka mitä..Ei meilläkään erityisemmin puuhailla,kotitöiden parissa menee aika,kun kotona ollaan.Usein tekisi mieli vain maata ja olla vaan,kun niin väsyttää,mutta eipä sitä niin vain voi..Poden monesti huonoa omatuntoa siitä,että onko lapsilla todellakin liian yksitoikkoista elämää..Käydäänhän me joskus kyläilemässä koko perhe,tuossa mummulassa useimmiten(minulla ei ajokorttia)ja esikoinen käy seurakunnan kerhossa 2krt/viikko.Joskus tuntuu,että pää lahoaa ja on pakko johonkin päästä!Enemmän tykkäsin asua aiemmassa paikassa,kun siellä oli lapsuudenmaisemat ja kivat puistot ym.ja tuli enempi lähdettyä "maailmalle".Sinne kai se takaisin pitää joskus mennä,kun eihän nyt kaukana edes olla

Esikolla on yksi kaveri tässä samassa talossa,jonka kanssa kyläilevät/käyvät ulkona,mutta hänkään ei aina ole tuossa,kun ei asu siinä vakituisesti vissiinkään vaan vierailee isänsä luona.Mutta muutenpa ovat tytöt keskenään.
Hyvä,että on muitakin,joilla samanlaisia ajatuksia kuin tällä laiskiaisella.Meillä tytöt pian 6v.,3v.ja 1v3kk.