Onko muita kenellä mies lähdössä armeijaan???

Miten olette kestäneet eron?? :'( :'(
Meillä 13kk poika (yhteinen) ja 5v tyttö. Mietiskelen vaan että miten lapset reagoivat isän pitkiin poissaoloihin?

Minä olen kotona nuorimman kanssa ja vanhempi lapsista on tarhassa.
Eli ainoa tulo palvelus aikana on kotihoidontuki.
Onkohan se sotilasavustus kamalankin pieni??
Pitääköhän tässä töihin valmistautua että elää? :kieh:

miten muut ovat pärjänneet ja miten paljon tukia saaneet?

 

:wave: täällä on yks sotaleski. Lapset 1v8kk ja 3kk. Ettekö ole vielä hakenu sotilasavustusta?? me haettiin pari viikkoa sit perusavustusta ja päätös tuli, et asumismenot korvataan ja päälle saa reilu 200 euroa,siellähän viisaat laskee paljonko peruselämiseen menee. Mulla toki myös äitiyspäiväraha (minimi). Kyllä luulis teidänkin saavan sen verran minkä miehen kuukausiansioissa menetätte, oli se sitten työttömyyspäiväraha- tai palkkatuloja.

Mulla täällä korpeaa eniten se, etten omista ajokorttia joten saan muksujen kans rattailla rallata ympäriinsä, ei puhettakaan että pääsis sukuloimaan tm kauemmas kotoota. Eipä tuo ole kuitenkaan pitkä aika, alku aina pahin, mut kyllä se siitä kun arki lähtee rullaamaan. (uskotteli hän itselleen...)

 

Moikka!

Meillä 7 kk tyttö ja isä vietiin tänään bussiasemalle. Armeijaan lähti ja viikon päästä vasta saadaan mennä käymään.. Olo on hirveä ja itkettää, mutta pakkohan tämä on kestää. :'(
Ikävä tulee olemaan varmasti ihan hirveää, on jo nyt ikävä vaikka vasta pari tuntia kulunut. On raskasta kun tietää että mies tulee kotiin vasta parin-kolmen viikon päästä. Uskon kyllä että vielä helpottaa, vaatii vain aikaa tottua olemaan yksin likan kanssa.

Ei ole kyllä helppoa niillä miehilläkään siellä kaukana kotoa yksin, etenkään jos tilanne on sama kuin meillä: mies menee kuuntelemaan itseään nuorempien karjumista
Miehen kanssa todettiin tässä eilen että kyllä me selvitään yhdessä tästä, vaikeampiakin asioita tulee varmasti vielä eteen suhteen aikana. Rakkaus auttaa jaksamaan :heart:

Ja josset ole hakenut vielä sotilasavustusta niin vauhtia! Meillä jää ainakin nyt vuokran jälkeen enemmän käteen rahaa kuin ennen..

 

Onhan me sitä sotilasavustusta ja muita haettu jo parisen viikkoa sitten, mutta eipä ole vastausta viellä kuulunut.
Asumis tuki nousi aika rutkasti kyllä.

Tänään meilläkin lähdettiin ja nyt on jo kova ikävä.
Pitää vain koittaa skarppaa ettei lasten edessä ihan itkuun pillahda. Kyllä on pidättelemistä. :'( :'(
Kaupasta tarttui mukaan iso levy suklaata ja limua, että tämän illan syöpöttelen suruuni..

Jaksamisia kaikille tiedän todellakin miten tyhjältä tuntuu... :'( :heart: :heart:

 

Uskokaa pois! Vaikka varmasti vaikealta nyt tässä vaiheessa tuntuu.. Me saatiin iskä viime perjantaina kotiin puolen vuoden armeijan jälkeen. Poikamme on nyt 1,5v ja ihmeen "helpolla" selvittiin kuluneesta puolesta vuodesta. Meillä oli tietenkin se etu puolellamme, että iskä oli armeijassa samassa kaupungissa kuin missä itse asutaan, niin iskä pääsi joka ilta vapaalle klo 18-00.00 ja keskiviikoisin oli yleensä yövapaa ja iskä oli siis kotona torstai aamuun asti. Koko puolen vuoden aikana jouduimme olemaan kaksi kokonaista viikonloppua leirien takia erossa.
Sotilasavustuksesta sen verran, että kyllä sillä elää.. Itse sain vain kodinhoidontukea ja kaikki elämisen kustannukset siis kulki kelan kautta Sinne siis vaan kaikki sähkölaskut ja lääkekulut yms..

Mutta aivan hirveästi tsemppiä teille kaikille osa-aika yh:lle!!! =)

 

Mieheni oli armeijassa 7/2003-4/2004. Esikoinen syntyi lokakuussa 2003. Kurjaahan se ikävä oli ja itku tuli monesti. Itse jouduin jännäämään kotona koska tulee lähtö sairaalaan ja onko mies juuri silloin vartioimas jossakin korvessa kun spollena oli.

Me ei saatu sotilasavustuksia muutakuin korvattiin vauvalle hankitut välineet; vaunut, hoitopöytä ym. Asumistukea saatiin muistaakseni alle 50e, tulot muka niin huimat vaikka ei oikeasti edes kovin hääppöiset olleet. Mutta olin itse jäänyt töistä äitiyslomalle joten ennen saatu palkka vaikutti.

Sen virheen tein että en ostanut vauvalle heti uutta turvakaukaloa vaan otin äidiltäni joitakin vuosia vanhan kun luultiin ettei enään itse saa (sai silti vielä iltatähden joka mua 21v nuorempi) ja en sitten ajatellut että olihan se aika vanhanaikaisen näköinen möhkäle ja aika kulunut kumminkin. Kuopukselle joudutiin sitten ostamaan uusi.

Mulla ikävää helpotti vähän se että kasarmi sijaisti aika lähellä ja mies pääsi aika hyvin iltalomille mutta oli sitten joka kolmannen viikon kiinni plus kaikki leirit. Muutenkin vähän juonittiin kun muiden alokkaiden omaiset näki kahen viikon päästä ekan kerran, me nähtiin kolmannen! Olin aiemmin käynyt sotkussa kahvilla kun tiesin alokkaiden olevan siellä sekä mieheni meni tk; seen verikokeisiin, istuin muina miehinä odotushuoneessa!

Meillä "eroa" jatkui vielä intin jälkeen kun mies ei heti uudelta asuinpaikkakunnaltamme saanut töitä vaan kulki puolitoistavuotta noin 400km päässä töissä entisessä työpaikassaan! Nähtiin harvoin. Nyt nuo onneksi kaukana menneisyydessä ja kaikki saman katon alla!

 

Meillä meni inttiaika oikeastaan loistavasti, vaikka yksin olinkin lasten kanssa. Välillä meinas tahto loppua mutta jaksoin kun jaksoinkin!

 

meillä vielä edessä ja nyt jo panikoin kamalasti kun lapsia kolme sekä eläimiä 5!
lapset: kohta 4v poika ja kohta 2v kasos pojat.sit kolme kisuu,koira ja hevonen.
tulee olemaan yhtä tuskaa koko 6kk kun hyvä et yksin jaksaa viikkoakaan huh.
varsinkin kun yksi lapsi sairastaa lihassairautta niin ei ole kovin helppoa yksin hoitaa kaikkea.
miten ihmeessä selviän?
ja rahaa ei kyllä mun puolelta tule kun muutama satanen kuukaudessa.