Onko muita kaltaisiani?

Poikuus on yhä tallella. Ikää nyt 37. En ole koskaan elämäni aikana käynyt treffeillä ja työn ulkopuoliset kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen about 0. Teininä olin lyhyt, melkein 160 cm ja pyöreähkö. Ajattelin olevani niin ruma, etten koskaan ikä päivänä tule kelpaamaan yhdellekään ikäiselleni tytölle. Muilla pojilla oli kauniita tyttöystäviä. Tämä jätti niin syvät arvet elämään, etten ole koskaan elämäni aikana ollut kahden yhdenkään naisen kanssa. Asiaa vielä lisäsi opiskelu ammattikoulussa, jossa oli vain poikia.
Toki nyt on vähän pituutta tullut ja rotevuutta. Nyt on mitat 178/89.

Työurallani olen menestynyt ihan ookoosti. Työskentelen valtion virkamiehenä ja sivussa pyöritän omaa yritystä. Tänä keväänä aloitan oman omakotitalon rakentamisen, yksin. Koulutuksena yamk-inssin tutkinto. Vuositulot pyörineet 60k-80k euron tietämillä.
Onneksi nykyään ei enää "edellytetä" valtion virkoihin naimisissa oloa, kuten oli varmaan joskus 60-luvulla.
Koko naissukupuoli on itselleni jäänyt etäiseksi, oudoiksi olennoiksi jotka ovat jossain omassa ulottuvuudessaan.
Itsemurhaakin olen hautonut. Kun pitää itsensä kiireisenä työelämässä, niin nämä ajatukset jäävät aina hetkeksi pois.
Mutta todennäköisemmin riistän itseltäni hengen, ennen kuin täytän 50.
M37

 

Miksi tekisit itsemurhan? Koska olet itse itseltäsi evönnyt kontaktit naisiin? Aika huono syy luopua elämän lahjasta! Jos haluat romanttisia suhteita naisten kanssa, niin ala toimia. Ilmeisesti olet kuitenkin ihan "normaali", kun olet työelämässä ja opiskellutkin. Emme me naiset niin kummallisia ole, ettäkö sinun elämäntarinasi olisi jokin lopullinen este esim. parisuhteelle. Toisaalta ei yksinelossakaan mitään sellaista vikaa ole, että elämänsä pitäisi pööttää sen takia.

 

Varmasti löytyy nainen elämääsi. Tuollainen, minä olen yksin, asenne ei todellakaan ole tarpeellinen.

Minä olen seurustelevaa tyyppiä oleva mies, eli en hae yhdenillan juttuja. Yksin en kovin pitkiä aikoja ole ollut. Kyllä se kuitenkin nykymaailmassa minultakin vaatii "työtä" aina löytää oma kulta. Esim:

Profiili treffipalveluun ja aktiivista kontaktin ottoa naisiin, vastaamista ja rehellistä kirjoittamista. Treffien sopimista ja pettymyksiä, kun vaatii oikeasti kymmenen tai jopa kymmeniä tapaamisia että osuu kemiat kohdilleen. Myös baareissa käynti ilman että on ympäripäissäön, voi johtaa naisen löytämiseen.

 

Miksi tekisit itsemurhan? Koska olet itse itseltäsi evönnyt kontaktit naisiin? Aika huono syy luopua elämän lahjasta!

Toisaalta ei yksinelossakaan mitään sellaista vikaa ole, että elämänsä pitäisi pööttää sen takia.

Kyllä tuossa selvästi ihan jotain muuta vaikutti olevan kuin sellaista, että mies olisi itse evännyt kontaktit naisiin. Etkö huomannut syviä arpia? Vähemmästäkin ihmiset ovat katkeroituneet. Minäkin olen ja olen ollut samasta syystä ja muistakin syistä. Sain tyttöystävän vasta 18-vuotiaana ja sitä rataa päädyin jopa naimisiin ja lapsiakin on saatu, mutta varsinaista työtä en ole minä saanut koskaan eli palkkaa en ole saanut yhtään mistään ikinä eli tasan nolla euroa tienannut elämäni aikana vrt. ketjun aloittajan törkee palkka. Raha ei selvästikään tuo onnea, onnellisuutta. No, on siis murheeni ne minullakin eli taloudelliset vaikeudet. Lisäksi minulta kuoli pikkusiskoni, kun itse olin 9. Se trauma ei ole parantunut vieläkään. Olen M37, ja elämää ei todellakaan kannata itseltään riistää, koska ei se elämä kuolemaan pääty, eli ei siitä mitään hyötyä olisi. Olen myös minäkin harkinnut itsaria, mutta onneksi vaimoni esti sen viimeisen tekoni. Kai tässäkin elämässä on aurinkoiset hetkensä, vaikka synkkää on ja paljon... – ei niitä mahdollisia hyviä hetkiä täällä kannata menettää, vaikka autuus tämän jälkeen on luvattukin. Tosin ei valtaosalle, valitettavasti.