Onko muita, jotka kokevat olevansa jotenkin omituisia sosiaalisesti?

Kun nyt olen mennyt työelämään, niin on jotenkin alkanut tuntua etten ehkä ole normaali. Tuntuu etten osaa ilmaista itseäni oikein, monesti olen huomannut että keskustelukumppani katsoo minua vähän oudoksuen. Selitänkö liian sekavasti vai mitä, luultavasti. Jotkut eivät tervehdi tai vastaa meileihin, ovatko viestinikin jotenkin tarpeettomia tai typeriä? Kuitenkin olen nähnyt ko. henkilöiden keskustelevan muiden kanssa hyvässä hengessä ja lähettävät kyllä sähköpostiakin. No, ehkä musta ei vain pidetä ja minun pitää se hyväksyä, olen uusi, mutta kaipa sitä äkkiä muodostetaan käsitys jostain ihmisestä.

Onko tällainen kokemus tavallista?

 

Minun on vaikea saada mitään yhteyttä kehenkään.
Olen kiva, mielestäni hieman sosiaalinenkin, kaipaan kontakteja.
Minä olen niiiiiin pettynyt, jos huomaan, että muut tutut ovat käyneet jonkun tuttavan bileissä, ja minua ei ole kutsuttu. Tekee ihan pahaa.
En ymmärrä miksi minua ei haluta piireihin mukaan, olenko liian outo, liian epäilyttävä (isken toisten miehiä ) vai olenko vaan liian vieras tunkeutumaan johonkin kaveriporukkaan.
Minulla on ihan kriisi tästä. Olen pian 3-kymppinen ja minulta puuttuu kunnon kaveripiiri ympäriltä. :'( sniff.

 

Jeps, minäkin tässä alkuviikosta innostuin, kun eräs työkaveri kertoi etä hänellä on lippuja yhteen konserttiin, kiinnostaako? Tietenkin luulin heti, että pyysi minua mukaan, mutta kun sanoin että kiva, tottakai kiinnostaa, niin hän heti että kun en itse pääse, ollaan miehen kanssa jo´sovittu muuta, niin tarjoan näitä... Oli vähän typerä olo itsellä, kun heti kuvittelin että hän halusi tutustua paremmin minuun ja pyysi mukaan, olisihan se pitänyt muistaa ettei näin käy...

 

Itseltäni puuttuu kanssa kunnon kaveripiiri ympäriltä. Olen muuttanut moneen moneen otteeseen nuoruudessani, työn ja koulun takia. Nyt kun asettuu aloilleen, olisi kiva, kun olisi ihmisiä joiden kanssa jutella.
Käyn kyllä perhekerhoissa, mutta pienelle paikalle muuttaneena huomaa, että muilla jutut joista ei tiedä mitään. Ovat olleet vuosikausia keskenään ystäviä, mitä niihin sitten osaa kommentoida.
Olisikohan jollakin joku neuvo, kuinka "ujuttautua" johonkin porukkaan?

 

sama täällä. ja aina kun alan tutustua johonkin ihmiseen paremmin käy jotain. En tiedä mitä, mutta yleensä mun kaverisuhteet jotenkin vaan ei onnistu ja ne kariutuu. Aina mulle jää sellainen fiilis, että olen sanonut jotain tyhmää ja kaveri on loukkaantunut. Mutta ihmiset ei sano mitään alkavat vain pitää etäisyyttä ja käyttäytyä välinpitämättömästi. Ja sukulaiset esim. veljien vaimot pitävät sitä pientä omaa piiriänsä eivätkä kutsu minua mihinkään omiin juttuihinsa. Ehkä olen vaan liian vakava, mua ei jaksa naurattaa mitkään ns. teinijutut vaikka olen nuori. Olen kokenut kaikenlaista vaikeaa elämässäni ja tuntuu, että kaikki muut elävät pehmoisissa pilvilinnoissa ja se sitten näkyy mun tavassa käyttäytyä ja suhtautua asioihin. En ole katkera vaan ymmärrän ja kuuntelen toisia ja olen huumorin tajuinenkin mutta ehkä en osaa ottaa niin rennosti kuin muut ikäiseni + 10 v ylöspäin. Että yksin minäkin.. ja usein tosiaan tuntuu, että olen liian outo ns. tavallisien ihmisten seuraan.

 

Ehkä olen sitten liian kiltti.
Entä jos muuttaisin suhtautumistani niin, että olisin välinpitämätön ja äärettömän vittumainen? jos ilkeilisin muille, niin rupeaisivatko he sitten palvomaan minua? Ainakin koulumaailmassa ne vittumaisimmat on eniten suosittuja persoonia. Saman huomaa tällä palstalla.

 

Ehkä olen sitten liian kiltti.
Entä jos muuttaisin suhtautumistani niin, että olisin välinpitämätön ja äärettömän vittumainen? jos ilkeilisin muille, niin rupeaisivatko he sitten palvomaan minua? Ainakin koulumaailmassa ne vittumaisimmat on eniten suosittuja persoonia. Saman huomaa tällä palstalla.

joo minäkin huomannut saman.

 

Itseltäni puuttuu kanssa kunnon kaveripiiri ympäriltä. Olen muuttanut moneen moneen otteeseen nuoruudessani, työn ja koulun takia. Nyt kun asettuu aloilleen, olisi kiva, kun olisi ihmisiä joiden kanssa jutella.
Käyn kyllä perhekerhoissa, mutta pienelle paikalle muuttaneena huomaa, että muilla jutut joista ei tiedä mitään. Ovat olleet vuosikausia keskenään ystäviä, mitä niihin sitten osaa kommentoida.
Olisikohan jollakin joku neuvo, kuinka "ujuttautua" johonkin porukkaan?

Itsellä vähän sama tilanne. Onko töissä samanhenkistä porukkaa, joku jonka voisi kysyä vaikka mukaan iltalenkille? Tai naapurissa? Itse en ole lähtenyt ujuttautumaan mihinkään, olen pieneltä paikkakunnalta lähtöisin itsekkin ja tiedän että noissa porukoissa tuntee itsensä ulkopuoliseksi vielä vuosien jälkeenkin. Joihinkin muihin "uusiin asukkaisiin" olen koittanut tutustua, mutta eihän se niin helppoa ole, aina vaan kun ei ole samalla aaltopituudella.

 

Ehkä olen sitten liian kiltti.
Entä jos muuttaisin suhtautumistani niin, että olisin välinpitämätön ja äärettömän vittumainen? jos ilkeilisin muille, niin rupeaisivatko he sitten palvomaan minua? Ainakin koulumaailmassa ne vittumaisimmat on eniten suosittuja persoonia. Saman huomaa tällä palstalla.

Tiedätkö mä olen ajatellut joskus ihan samaa. Toki jotkut suosituista ovat myös ystävällisiä, mutta mä en tiedä mikä mussa on vikana. Aina ei keksi jotain just nasevaa sanottavaa, mutta en mä mikään tuppisuukaan ole. Ja kun näin tuntuu käyvän joka paikassa.
Olen joskus miettinyt että ehkä mun ympärillä on sitten joku negatiivinen energia joka saa ihmiset karsastamaan minua, ihan normaalin näköinen olen jne. en tiedä missä vika

 

:wave:

Sosiaalisuus ei oikeastaan kiinnosta minua lainkaan. En jaksa edes yrittää enää, sillä useimmat ihmiset vain haluavat puukottaa selkään - etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla. Todellakaan en aio lounastaa brutusten kanssa.