onko muita jotka joutuneet lopettamaan imetyksen vasten omaa tahtoaan?

meillä pieni nyt 3 viikkoa. maito nousi alussa hyvin, mutta alusta asti myös imuote ollut hukassa ja näin ollen maitoa tulee enää aika vähän. kaikkea ollaan koitettu, mutta pikkuinen ei vaan tunnu saavan kunnon otetta rinnasta. nyt painin itseni kanssa kannattaako vielä jatkaa taistelua. onko täällä kohtalotovereita siitä ettei imetys syystä tai toisesta onnistunnut? kovasti haluaisin itse imettää, mutta ei tämä vaan tunnu onnistuvan.

 

Mä jouduin, maidon vähyyden takia. Lapsi vaan laihtui vaikka kuinka yritin imettää. Sain jopa maidonnousua ja herumista auttavat lääkkeet, ei auttaneet. Lopulta oli neuvolantädinkin pakko sanoa, että ala antaa korviketta koska maitoa ei tule. Toisen kohdalla sama juttu, paitsi ettei maito edes noussut rintoihin, kuten ensimmäisen kanssa. Pisaraakaan ei tullut, silloin sanoivat jo synnärillä, että korviketta vaan.

 

mä yrittäisin vielä ja pyytäisin apua esim imetystukiäidiltä. siis jos kerran halua olis imettää.

 

oletko kokeillut rintakumeja jos ei meinaa saada otetta nännistä? tsemppiä yritykseen ja toivotaan että onnistuis jos halut riittää itsellä

 

Minä jouduin. Kuopuksen kanssa olin aloittanut täysimetyksen jo synnärillä ja jatkoin kotona, mutta jouduttiin bilirubiiniarvojen takia rappaamaan jatkuvasti testeissä kotiin pääsyn jälkeenkin. Lopulta sieltä soitettiin, että nyt pitää lopettaa imettäminen kokonaan, koska joskus äidin maito voi tehdä sen, etteivät arvot laske. Minulle jäi hyvin epäselväksi, miten imettäminen olisi voinut aiheuttaa sen, mutta bilirubiiniarvot laskivat tosi nopeasti normaaleiksi sen jälkeen, kun lopetin imettämisen. Sen jälkeen sain taas luvan imettää normaalisti, mutten enää kyennyt täysimettämään. Maidon tulo ehti tyrehtyä ja sen elpymistä odotellessa otettiin lisäruokinta käyttöön, ja koko imetysajan jouduin toisinaan antamaan korviketta.

 

Multa ei ole tullut maitoa eikä imetys ole onnistunut paria viikkoa pidempään. Ensimmäisen kanssa se oli aivan kamalaa paine imettää oli todella kova joka paikasta toukotettiin että yritä yritä mut sit kun todettiin et vain lääkkeillä onnistuu ja kolme kuuria olin syönyt niin annoin periksi. Sain huomata että ihmiset eivät uskoneet ja leimasivat minut heti tämän perusteella huonoksi äidiksi. Toisen kanssa päätin jo ennen synnytystä että jos maitoa ei tule niin lääkkeitä en enää ota. Imetin kaks viikkoa ja sen jälkeen maito vain loppui. Neuvolan täti onneksi oli tosi kannustava eikä koskaan painostanut vaan jopa kannusti oman hyvin vointini kannalta lopettamaan ja hyväksymään itseni. Maitoa ei tule ja kaikkeni olen tehnyt ja näillä mennään. Se auttoi tosi paljon kun oli sujut itsensä kanssa. Tsemppiä!

 

kahden lapsen kohdalla en ole saanut imettää koska vauvat eivät ole pystyneet sairautensa takia imemään rintaa..

 

Kyllä. Jokaista lastani olisin halunnut imettää pidempään. Viimeisestä olen erityisesti katkera koska kaikki lähti sujumaan erittäin hyvin, mutta itsestäni johtumattomista syistä jouduin sellaiseen stressiin etten pystynyt syömään enkä nukkumaan joten maito tyrehtyi. ja lisäksi jouduin turvautumaan rauhoittaviin. Harmittaa vieläkin koska tämän lapsen kanssa imettäminen oli erityisen mahtavaa ja kaikki muut mahdollisuudet siihen. Kiitos "lastensuojelun avun" että veivät minulta ja vauvaltani tämän onnellisen alun Ja lapsi on vielä viimeinen. On vienyt aikaa että pystyn hyväksymään asian, vieläkään en sen kanssa ole sinut.

 

rintakumia koittanu, mut ei ole siitä apua.

 

Toisen kanssa imetysote oli väärä varmaan 3kk, mutta ko se ei sattunu ja sai ravintoa tarpeeksi niin jatkettiin yrittämistä - ajankanssa ja sitkeellä yrittämisellä se ote korjaantu ja jatkettiin 1,5vuotiaaksi.

 

kahden lapsen kohdalla en ole saanut imettää koska vauvat eivät ole pystyneet sairautensa takia imemään rintaa..

Mikä on tuollainen sauraus? Keskolassakin olevaa saa käydä imettäässä öisinkin.

 

[QUOTE="jaa";26180092]Mikä on tuollainen sauraus? Keskolassakin olevaa saa käydä imettäässä öisinkin.[/QUOTE]

Esim. suulakihalkio voi olla tuollainen.

Aloittajalle suosittaisin soittamista synnyttäneiden vuodeosastolle. Yleensä siellä on mahdollista käydä näytilläkin ja saada opastusta imuotteen korjaamiseen. Tai sitten jos tuota käyntimahdollisuutta ei ole, niin imetystukiryhmästä varmasti sais apua. Jos motivaatiota vielä löytyy imettämiseen, niin koita kamppailla vastaan. Joskus kuulee, että on saattanut jopa useampi ensimmäinen kuukausikin olla enemmän ja vähemmän taistelua, ennenkuin imettäminen on kaikin puolin lähtenyt sujumaan ongelmitta.

 

[QUOTE="jaa";26180092]Mikä on tuollainen sauraus? Keskolassakin olevaa saa käydä imettäässä öisinkin.[/QUOTE]

Ei joka sairaalassa. Mun lapsi joutui lastenteholle ja siellä sanoivat suoraan, ettei ole suotavaa opetella imetystä siellä. Heidän piti tarkkaan saada tietää maitomäärät, jotka lapsi söi, joten pullosta annettiin. Eihän se imetys sitten enää puolentoista viikon päästä onnistunut, vaikka pumppasinkin. Kun ei herunut pumpulle yhtään.

 

Minun piti pitää taukoa imetyksestä pari päivää vauvan keltaisuuden takia. Tästä ja parista muusta syystä johtuen esikoisen imetys meni ihan metsään.

 

Olisko siraalassasi imetyspoliklinikkaa? Lahdesta ja jyväskylästä löytyy ainakin, muista paikoista en tiedä, saisit todennäköisesti muutakin kuin henkistä tukea, siellä imetysammattilaisilla voi olla takataskussaan enemmän keinoja ku terkalla.

 

minulla imetyksen aloitus on ollut työläs molempien lasten kohdalla, koska molemmat syntyivät keskosina eli aloittivat elämänsä lasten teholta ja osastohoidosta. Alkuun siis ruoka meni nenämahaletkulla, sitten siirryttiin pulloon ja siitä rinnanimemiseen, kun voimat olivat sitä luokkaa että jaksoivat sitä rueta harjoittelemaan. Maitoa toki pumppailin molemmille vähintään 4 tunnin välein yötä päivää ja sitä tulikin hyvin.

Toisella kesti varmaan tuonne lähes kahden kk ikään ennenkuin imuote alkoi löytyä ensiyrittämällä ja todellakin alkuun saattoi kestää jopa tunnin kun sitä oikeata otetta yritettiin saada aikaiseksi. Itse toki tunsin ja tiesin sekä nielemisäänistä näki oliko saanut oikeanlaisen otteen. Mutta kun otti väärin niin eikun irroitus ja taas uusi yritys...irroitus ja uusi yritys,...irrotus ja uusi yritys kunnes onnistui. Alkuun myös hänen kanssaan otteen opettelussa auttoi rintakumin käyttö.

No siis mä tsemppaisin sua kyllä vielä, että ei kun vaan yrittää auttaa lasta löytämään se oikea ote...ja homma voi sujua helposti jo parin viikon päästä. Kokeile vaikka sitä rintakumia auttasko se.... Ilman mun lasten tapaisia ongelmiakin imetyksen sujuminen ei ole alkuvaiheessa itsestäänselvyys...vaan kyllä se pari kk vie ennenkuin se sujuu helposti..

 

[QUOTE="jaa";26180092]Mikä on tuollainen sauraus? Keskolassakin olevaa saa käydä imettäässä öisinkin.[/QUOTE]
Suu-/kitalakihalkio ainakin, pahempi huulihalkiokin riittää (meillä tuo otevirhe johtu huulihalkiosta ja 3kk ikäsenä se leikattiin niin ote parani).

 

lapsen sairauden takia jouduin lopettamaan imettämisen kun lapsi oli 6 viikkoa vanha.

tosin haluamisesta ei sinänsä ollut kyse, tottakai tein parhaani lapsen terveyden suhteen ja siinä tapauksessa korvikeruokinta oli paras ratkaisu