\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.05.2006 klo 15:53 Almanäiti kirjoitti:
Mietin tässä, jääkö meidän tyttö jostain paitsi, kun en mä osaa lastenloruja tai lauluja ollenkaan. Tyttö on kotihoidossa, nyt 1v9kk, kesällä syntyy toinen vauva ja aion olla kotona vielä ainakin pari vuotta. Meilläpäin ei ole oikein mitään kerhojakaan. Minulla vaan on semmoinen mielikuva lapsuudesta, että siihen kuuluu lorut, sadut ja laulut, enkä mä osaa mitään. Kirjoja on, niitä katsellaan, mutta satuja ei jaksa vielä kuunnella. Lorukirjojakin on, mutta en osaa niitä loruilla... ei vaan luonnistu. Omasta lapsuudesta ei muistu mitään mieleen, muuta kuin että tykkäsin kovasti, kun mummo näitä lauleskeli ja luki loruja.
Sitten toinen juttu: jääkö lapsi myös paitsi jostain, kun ei ole pikkuisena saanut olla muiden lasten leikeissä osallisena? Tai istua lapsilaumassa kuuntelemassa satuja?
Kun ekaa lasta hoidan, eikä oo oikein käsitystä yleensä lapsista ennen tuota omaa, niin kaikkea tämmöistä miettii
Minulla on ainokainen - iltatähti. Vanhemmille lapsille lauloin, leikitin, lorutin, lallatin. Tässä vuosien aikana kun ei ole ollut elämässä pieniä lapsia, ja nuo isot sitten kasvoi, kaikki unohtui,. Joten hyvin vähän lorutellaan tälle viimeiselle. Harmittaa, etten muista niitä.
Puheen ja kielen kehityksen kannalta olisi kuulemma hyväksi.
Toisaalta: tämä lapsi ei suostu kunnolla kuuntelemaan satuja, lyhyitä tarinoita vain. Ei malta, haluaa itse edetä eikä jaksa kuunnella sitä papatusta kun luen.. :x
Mutta jos tiedän sadun ja kerron kuvien perusteella, sitten jaksaa kuunnella.
Jääkö jostain paitsi kun ei ole muita kavereita?
-jaa-aa.
Meidän lapsi on päivähoidossa, mutta kotona on se ainoa. Päiväkodissa hän on oppinut paljon asioita. Pitämään puolensa, varaamaan ja vartioimaan lelua, jolla haluaa leikkiä (kun luovuttaa käsistään, joku toinen vie sen), kielimään : toi teki, toi otti. Hän on oppinut jonottamaan, odottamaan, pitämään paikkansa jonossa ettei kukaan etuile, laulamaan lauluja ja askartelemaan, olemaan ryhmässä. Tekemään itse asioita, pukemaan, riisumaan, yms.
Kotona hän ei osaa jakaa tavaroitaan eikä lelujaan, koska on ainoa, eikä semmosta tarvitse joka päiväisessä elämässä. Jos joku lapsi yrittää kaverina leikkiä, on vaan kova huoli, kun kaveri koskee tavaroihin ja leikkii "väärin".
Lapsi on alle 3 v ja meni päiväkotiin 2vuotiaana.
Kannattaa käydä lasten kanssa seurakunnan äiti-lapsi-kerhoisa tai vastaavissa sekä leikkipuistoissa, joissa on muitakin lapsia. Tai jonkun muun järjestön, kunnan, avoimissa päiväkodeissa. Silloin lapsi tottuu muihinkin lapsiin, meluun, ja kaikkeen siihen, mitä siellä kodin seinien sisäpuolella on.
Toisaalta: 1v9 kk ikäinen on vielä vauva
Kovin ihmeellisiä taitoja ei tuon ikäisen tarvitse hallita. Esim. yhdessä leikkiminen onnistuu vasta noin 3-vuotiaalla, vaikka miten olisi hoidossa. Noin 2 vuotias leikkii kyllä toisen lapsen
rinnalla siten että kumpikin leikkii omaa leikkiään, mutte eivät vuorovaikutteisesti yhdessä.
1v 9 kk ikäinen leikkii vielä aika lyhytjänteisesti. Ainakin meidän alle 3 v leikkii yhtä leikkiä aika vähän aikaa vieläkin. Palapeleihin keskittyy ja vasta viime kesän loppupuolella hiekkalaatikko-leikin idea avautui ja nyt lapioi hiekkaa ämpäreihin ja muotteihin, mutta vielä vuosi sitten ei viihtynyt hiekkiksellä.
Noin pienelle riittää lämmin, kiireetön ja säännöllinen kotihoito ja siitä saatava "pohja", jonka voimalla sitten "ottaa kiinni" ne lapset, jotka ovat olleet ja tottuneet päiväkodin elämisen malliin.
En kannata murehtia. Jos sinä voit hyvin ja vanhempien parisuhde on hyvä, lapsikin voi hyvin. Muuta lapsi ei tarvitse kuin tasapainoiset, hyvät vanhemmat - mitä se sitten kaikkea onkaan ja siinä sitä muutenkin onkin hommaa.... :heart: :flower: B)
