Änkytys alkaa usein juuri noin. Onneksi se voi olla myös väliaikaista.
Tässä oma kokemukseni: Poikani on nyt yhdeksänvuotias. Hänellä on kielen kehityksen dysfaattisia erityisvaikeuksia, jotka liittyvät tällä hetkellä erityisesti sananhakuun ja spontaaniin kertomiseen. Vieraampi ei välttämättä huomaisi yhtään mitään, sen verran tavallisen oloinen poika kuitenkin on. Onneksi hän on positiivinen tyyppi ja kova ottamaan kontaktia. Se korvaa usein puutteet taidoissa.
Kielenkehityksen vaikeudet tulivat esiin erikoisella tavalla. Poika alkoi parivuotiaana akuutisti änkyttää rajusti. Yhtenä päivänä hän ei vaan saanut äitiäkään sanottua takeltelematta. Veimme hänet päivystykseen, koska muutos tuntui niin hätkähdyttävältä. Mielessä olivat tietysti aivokasvaimet ja muut kauhistukset. Lapsi sai lähetteen lasten erityisneuvolaan, puheterapeutit ja neurologi alkoivat tutkia häntä.
Aluksi suljettiin pois jokin vakava epilepsian muoto, johon liittyy saavutetun puhetaidon katoaminen. Aivosähkökäyrät olivat kuitenkin normaalit. Ikään kuin tutkimusten sivutuotteena löytyi merkittävä kielellisten taitojen viivästymä, jota alettiin pian auttaa puheterapialla.
Koko lapsuusiän änkytys ikään kuin tuli ja meni. Välillä sitä ei muistanut lainkaan, mutta sitten se taas äkkiä tuntui pahenevan. Ihmisillä on aika kaavamaisia käsityksiä änkytyksen syistä, ja usein meiltä kysyttiinkin, onko lapselle tapahtunut änkytyksen alkamisen aikaan jotain dramaattista. Asiantuntijat suhtautuivat kuitenkin alusta asti asiallisesti.
Käsittääkseni leikki-ikäisillä änkytys voi olla myös täysin viaton oire, joka liittyy neurologiseen kehitykseen ja menee omia aikojaan ohi. Toivottavasti teidän tapauksessanne on näin.