Onko muita, joiden tekee mieli puuttua kavereiden ja tuttavien ylipainoon? ;)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mulla se ottaa silmään ja koska olen sitä mieltä, että tuskin kukaan oikeasti haluaa olla läski, niin alan miettiä syitä miksi kys. henkilö on ylipainoinen ja mitä asialle voisi tehdä.

Esim. nyt vaikka veljeni tyttöystävä. On todella tukeva, vaikka käy salilla ja jumpissa eikä mässytä jatkuvasti. Asia vaivasi mua todella, mutta sitten löysin syyn: jättimäiset ruoka-annokset!!! Esim. aamupalalla syö 1 karjalanpiirakan sijaan 4 karjalanpiirakkaa (!), lämpimät ruoat ensin iiiso annos, esim. 4 perunaa ja kaikkea siihen lisäksi mitä pöydästä löytyy ja sitten vielä iso santsiannos lisää!

Pitää ihan purra kieleen, etten jatkuvasti olisi huomauttelemassa ja neuvomassa noissa ruoka-annosten kokoasioissa. Kerran olen vaivihkaan vihjannut, mutta luulen, ettei oikein edes hoksannut. Mietin tässä, miten pukisin asian sellaiseen ei-töksähtävään ja ei-loukkaavaan muotoon.

Muutenkin... Esim. työkaverini ei liiku juuri lainkaan!!! Herkut kyllä maittaa aina kun on tarjolla. Hänelle vihjaillen olen kertonut omista liikuntatottumuksistani ym. Tuolla työkaverilla lisäksi on vaivaa jaloissaan ja olen varma, että painonpudotus ja liikunta auttais!

Tavallaan tunnen olevani ällöttävän tungetteleva, mutta kaikella ajattelemallani ja sanomallani on kuitenkin hyvä tarkoitus! :)
 
Jokainen onneksi talsii ihan itse läpi elämänsä, ei tarvitse minun puuttua heidän matkaansa. Huolehdin vallan omista läskeistäni ja lapsistani, jos toisen lapset ovat meidän polullamme vaarantamassa, silloin voin ojentaa myös tätä toista lasta.
 
Tekis mieli vaan en puutu. Eräs kaveri puhuu painosta ja laihtumisesta (kyllästyttävää) ja vaan lihoo, mä näen selkeästi missä syy piilee ja asia olis helposti korjattavissa jos vaan tunnustais asian. Mutta, jos vihjaankaan niin heti tulee luento terveellisistä elämäntavoista. :D Voi syödä terveellisesti kunhan ei tee sitä koko kylän edestä. :)
 
Parempi ku pidät vain suus kii. Ei tuollaasta kukaa kaipaa.

Mä tiän olevani ylipainoonen, liikkuvani liian vähän ja syöväni väärin ja liikaa, ei noita asioota tarvitte kenenkää tulla mulle kertomaan. Mun kiloni ja itte ne kannan joten turpa on parempi pysyä kii. Mä laihdutan sitte ku musta siltä tuntuu ja ny ei tunnu pätkääkää siltä. Ei mun elämä oo kii siitä paljonko mä painan eikä pitääsi muidenkaa elämä olla mun painosta kii. En mäkää auo päätäni toisten tupakinpoltosta, alipainosta tms.
 
Ei ainakaan jatkuvasti, jos joku kaipaa joskus neuvoja voin sanoakin, mutta yhä uudelleen ja uudelleen en jaksaisi asiasta puhua vaikka toinen (siis tämä ylipainoinen) itse asian ottaisi esille.
 
Tuskin kukaan HALUAA olla ylipainoinen välttämättä, mutta voi kokea sen senverran toisarvoiseksi asiaksi, että ei siinä elämänvaiheessa halua tai jaksa tehdä asialle mitään. Se on toisarvoinen siis siinä elämäntilanteessa.

Itse olen ylipainoinen, mutta en jaksa ajatella asiaa nyt, voin kuitenkin hyvin, enkä jaksa nyt paneutua miettimään asiaa sen enempää. Sen sijaan minua surettaa pari hoikkaa ystävääni, joiden vakiopuheenaiheensa on oma painonsa (onneksi omansa!), syömisensä, makkaroiden tuskailu, peilailu, vaatteiden tuskailu ja ylipäätään oman kehon ja elämäntapojen tuskailu. Yksi ei uskalla lopettaa tupakanpolttoa kun pelkää lihovansa. Sellaista elämää en halua! Mieluummin olen pullukka =)
 
[QUOTE="vieras";27367941]No eipä se ole kyllä kenenkään tehtävä alkaa neuvoa ruoka-asioissa aikuista ihmistä, jos kyseinen ihminen ei itse apua pyydä. Eli pitäisin turpani kiinni ja keskittyisin omiin asioihini.[/QUOTE]


Niinpä ja pitää vaan kuunnella sitä ininää kun ei jaksa ja henkeä ahdistaa ja polvet on niin huonot! Lääkärikään ei ole tohtinut viitata ylipainoon ja sen aiheuttamaan rasitukseen keholle. Mua ei haittaa kenenkään läskit sinänsä.
 
En mene koskaan sanomaan toiselle "sä oot läski, koska...", mutta jos joku mulle toistuvasti valittaaa jostain asiasta, johon tiedän ratkaisun tai voisin auttaa. Silloin voin ehkä avata suuni tai sanoa "Älä valita, tee asialle jotain".

Mä vihaan eniten sitä, kun joku kitisee esim "mä niin haluaisin olla laihempi". "NO MENE SINNE LENKILLE SITTEN". :D
 
"Onko muita, joiden tekee mieli puuttua kavereiden ja tuttavien asiattomiin kommentteihin? ;)
Mulla se ottaa korvaan ja koska olen sitä mieltä, että tuskin kukaan oikeasti haluaa olla töykeä, niin alan miettiä syitä miksi kys. henkilö on tunkeileva ja mitä asialle voisi tehdä.

Esim. nyt vaikka veljeni tyttöystävä. On todella epäkohtelias vaikka käy töissä ja on järkevä eikä mussuta jatkuvasti. Asia vaivasi mua todella, mutta sitten löysin syyn: jättimäinen tarve puuttua toisten asioihin!!! Esim. aamupalalla hiljaisuuden sijaan töykeitä huomautuksia, nalkutusta ensin iiiso annos, esim. jupinaa ja kaikkea siihen lisäksi mitä päästä löytyy ja sitten vielä iso santsiannos lisää!

Pitää ihan purra kieleen, etten jatkuvasti olisi huomauttelemassa ja neuvomassa tuossa töykeyden kokoasioissa. Kerran olen vaivihkaan vihjannut, mutta luulen, ettei oikein edes hoksannut. Mietin tässä, miten pukisin asian sellaiseen ei-töksähtävään ja ei-loukkaavaan muotoon.

Muutenkin... Esim. työkaverini ei ole hiljaa juuri lainkaan!!! Moitteet kyllä maittaa aina kun on tarjolla. Hänelle vihjaillen olen kertonut omista käyttäytymistottumuksistani ym. Tuolla työkaverilla lisäksi on vaivaa päässään ja olen varma, että puhuminen ja tapojen opettelu auttais!

Tavallaan tunnen olevani ällöttävän tungetteleva, mutta kaikella ajattelemallani ja sanomallani on kuitenkin hyvä tarkoitus!"

Lyhyesti sanottuna ap:lle: Who the f**k do you think you are?!
 
[QUOTE="vieras";27367982]Niinpä ja pitää vaan kuunnella sitä ininää kun ei jaksa ja henkeä ahdistaa ja polvet on niin huonot! Lääkärikään ei ole tohtinut viitata ylipainoon ja sen aiheuttamaan rasitukseen keholle. Mua ei haittaa kenenkään läskit sinänsä.[/QUOTE]

Kenen pitää kuunnella? Jos minua ei kiinnosta jonkun ihmisen valitukset, niin en jää silloin niitä kuuntelemaan. Itsestähän se on kiinni.
 
No ei kyllä oikeastaan. Itsellä on enemmänkin niin, että ystävieni lihavuuteen en kiinnitä minkäänlaista huomiota. Kun tunnen ihmisen, sen ulkonäkö ja -muoto ei herätä minussa minkäänlaisia ajatuksia. Sen sijaan saatan kyllä kaupungilla kiinnittää huomiota ihmisten lihavuuteen, varsinkin jos nään jonkun todella ylipainoisen ihmisen vetämässä mäkkärin ateriaa. Silloin kyllä saatan miettiä, että eikö tuota ihmistä vaivaa tuo asia lainkaan tms. Mutta omien ystävien syömisiin... ei, ei tulisi kyllä mieleenkään puuttua. Joskun jos asiasta tulee keskustelua ja toinen vaikka kysyy jotain tai on selvästi totaalisen pihalla painonhallintaan liittyvistä faktoista, niin asiasta jutellaan kyllä yleisellä tasolla.
 
[QUOTE="vieras";27368077]Kenen pitää kuunnella? Jos minua ei kiinnosta jonkun ihmisen valitukset, niin en jää silloin niitä kuuntelemaan. Itsestähän se on kiinni.[/QUOTE]

Ei sen nyt ihan noinkaan ole. Kaveri on kuitenkin ihan kiva. En mä mitään luentoa kuuntelisikaan mutta kun se valitus on jatkuvasti läsnä pieninä huomautuksina hengenahdistuksesta ja kipeytyneistä polvista jotka toistenkin tulisi ottaa huomioon.
Kivalla reissulla valittaa jaksamistaan ja sitten mennäänkin jo kahvilaan lepuuttamaan jalkoja. Tai odotellaan tavaratalossa hissiä kun raput ovat vieressä ja ne kipaisisi sekunneissa. Ei voi kun on liikaa painoa.
 
Useimpia ihmisiä tuntuu ärsyttävän jos joku kommentoi asioita jotka eivät hänelle kuulu. Mua taas ärsyttää suunnattomasti se, että kukaan ei koskaan sano mistään suoraan. Itse arvostaisin kovasti jos kaverit sanoisivat asioista jotka teen hölmösti. En mä sellaisesta ota itteeni, päinvastoin. Virheistä ja hyvistä keskusteluista oppii...
 
mieheni on lihonyt älyttömästi viimeisen vuoden aikana ja en osaa pitää turpaani kiinni. ei edistä mtn laihdutusvimmaa jatkuva kuittailu tai ehdottelu varmasti, mut miten ton sais hommaamaan ees jonkun yleiskunnon? :S
 
En mene koskaan sanomaan toiselle "sä oot läski, koska...", mutta jos joku mulle toistuvasti valittaaa jostain asiasta, johon tiedän ratkaisun tai voisin auttaa. Silloin voin ehkä avata suuni tai sanoa "Älä valita, tee asialle jotain".

Mä vihaan eniten sitä, kun joku kitisee esim "mä niin haluaisin olla laihempi". "NO MENE SINNE LENKILLE SITTEN". :D

No kerrohan millaisia nämä sinun ratkaisusi sitten voisivat olla? Luulenpa, että monilla ylipainoisilla kaikki on kiinni päästä, ajatuksista. Siihen ei auta kehoitus mennä lenkille. Ylipainoinen tietää sen kyllä. Ylipainoinen todennäköisesti tietää terveelliset elämäntavat, liikunnan tärkeyden, oikeanlaisen syömisen yms. Tuskin kukaan on tältä ohjeistukselta elämänsä aikana pystynyt välttymään, vaikka olisi halunnutkin. Ei auta kehoitukset syödä vähemmän ja pienempiä annoksia, ei auta ystävälliset neuvot lopettaa herkuttelu. Silloin kun kyse on pään sisällä tapahtuvista asioista, niihin ei vaikuta neuvot mennä lenkille.

Minun bmi on yli 40 eli olen sairaalloisen lihava. Ja ihan tasan tarkkaan tiedän, kuinka paino periaatteessa saadaan putoamaan. Minä olen tunnesyöppö, en koe olevani missään hyvä enkä koe ansaitsevani hyvää elämää. Miten auttaisit minua? Mene lenkille, älä valita, tee jotain ei auta. Ne saavat vain syömään lisää...
 
Kyllä, ap, olet ällöttävän tunkeileva. Läskit kyllä tietävät olevansa läskejä, eikä siihen jonkun besserwisseily auta. Loukkaat läheisiä "hyvää tarkoittavalla" puuttumisellasi. Toivottavasti pystyt edes itse elämään oppiesi mukaisesti.
 
Mun tekisi mieli huomautella työkaverilleni sen läskeistä. On oikeasti todella pallo ja isomahainen. Kahvipöydästä syö kaikki herkut niin kauan kun niitä on eikä liiku koskaan. Muuten asia olisi mulle ihan sama, mutta itse poltan (en työajalla) ja aina kun ollaan jossain yhdessä ja sanon meneväni tupakalle niin sen pitää jotenkin kommentoida jotain syöpään liittyvää tai pelkästään jotain ärsyttävää "ai ai ai miten epäterveellistä". Toisten asioihin puuttuminen herättää sellaista raivoa, että tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin. Mutta en anna, koska on muuten hyvä tyyppi, kenen kanssa en halua riitaa.
 

Yhteistyössä