Onko muita joiden mies ei ymmärrä raskausajan kipuja ja väsymystä? :(

 

Kyllähän miehillä voi olla hankala tajuta kun eivät itse ole raskaana. Meillä se toppuuttelee vähän liikaakin ja kivuista heti kyselee ettei ole hätää. Pahoinvointia se ei aina tajunnut ja sitä etten minä kiusallani syönyt tiettyä ruokaa ja välttänyt kokonaan toista. Kun hän olisi halunnut juuri sitä ei-ruokaa.

 

Alussa, kun olin tolkuttoman väsynyt, ei mies tainnut ihan käsittää että tunne oli aivan todellinen. Pikkuhiljaa ymmärsi yskän. Nyt serkkuni kuuntelee miesystävänsä napinaa asiasta päivittäin.. Ei käsitä miksi toinen on niin väsynyt että joutuu pakosta ottaa päiväunet työpäivän jälkeen.
Iske vaan kaikki opukset ja faktatiedot miehesi nenän alle ja vahdi että mies myös lukee ne. Kaikissa tietolähteissä mainitaan esim. väsynys tyypillisenä raskausajan oireena. Ja kehoitetaan äitiä lepäämään tavallista enemmän.

 

Mulla vasta 7. viikko menossa mutta mies ei tajua tuota väsymystä, siis että se on aivan todellista, enkä voi vaan piristyä tahdonvoimalla! Onneksi väsymys ei oo päivittäistä, mutta esim. viikonloppuna en juuri muuta tehnyt kuin nukkunut. Ei mies onneksi nalkuta asiasta mutta kommentit on tyyliä: "Kyllä sun kannattais nyt piristyä ja lahteä ulkoilemaan!" tai : "Ethän sä voi tuohon vedota koko ajan!" kun en sim. jaksa lähteä kauppaan.

Mutta ehkä se tajuaa pikkuhiljaa...

 

Tuon väsymyksen ymmärtäminen oli meilläkin miehellä yllättävän hankalaa. Mulla on tosin yksi burn-out episodi takana, joten hän pelkäsi eniten sen uusineen, kun väsymystä oli silloinkin. Onneksi pahin nukku-kukku alkaa olla jo vissiin ohitte, nyt 14 ja risat viikkoja takana. Ensimmäisen ultran jälkeen mies naureskeli, että kerran se nyt totta siis on, niin senkun oksentelet nyt sitten ihan rauhassa ikäänkuin siihen nyt lupaa olisin kaivannut .

Mies on kyllä sanonut jo nyt, että miehen osa on kyllä liian heppoinen... haluaisi kokea sekin enemmän. Voi kun pahoinvoinnin voisi siirtää tulevalle isälle, vähänkö olisi magee juttu eikös!!

 

Meillä isäntä ei tunnu käsittävän mun hajuaistia esim. Siis mä en kestä suihkutettavia miesten dödöjä, tai naisten hajuvesiä tmv, saan heti migreenin. Ja ei voi tajuta tuota, on kuulemma liiottelua.
En mä tiiä ymmärtääkö se näitä muitakaan iha täysin, tuskin. Mut ei se niistä naputa..ennemin sain olla enemmän kiinostunu raskausdesta.

nelli&pulla 15+0

 

Meillä odotetaan toista lasta, ja olen ihan ymmälläni mieheni käytöksestä. Ensimmäisen kanssa sain paljon huomiota ja ymmärtämystä osakseni, mutta nyt tuntuu kuin olisin ihan yksin raskauteni kanssa! Ei ymmärretä näitä väsymys/kipu/ruokavaliorajoitteisuutta yms. Muutenkaan ei kysellä vointia, ei saa sitä huolenpitoa osakseen. Voi, miten sitä kaipaisikaan! Kaiken avun joutuu pyytämään, mikä on välillä tosi ärsyttävää: voitko laittaa nämä pyykit, en pysty kumartumaan lattialle, voitko auttaa..jne.

 

Meillä odotetaan toista lasta, ja olen ihan ymmälläni mieheni käytöksestä. Ensimmäisen kanssa sain paljon huomiota ja ymmärtämystä osakseni, mutta nyt tuntuu kuin olisin ihan yksin raskauteni kanssa! Ei ymmärretä näitä väsymys/kipu/ruokavaliorajoitteisuutta yms. Muutenkaan ei kysellä vointia, ei saa sitä huolenpitoa osakseen. Voi, miten sitä kaipaisikaan! Kaiken avun joutuu pyytämään, mikä on välillä tosi ärsyttävää: voitko laittaa nämä pyykit, en pysty kumartumaan lattialle, voitko auttaa..jne.

Kuulostaa tutulta

 

Meillä meni esikoista odottaessa aika pitkään ennen kuin mies ymmärsi. Nyt toista odottaessa mies on ollut paljon ymmärtäväisempi, etenkin kun nyt viimeisilläni (rv 39+6) hoidan päivät yksin tuota 2-vuotiasta lisäksi, ja hänkin on joskus vuorokauden pojan kanssa kahdestaan viettänyt ja tietää ettei se ole mitään löhölomailua.

 

meillä mies on ymmärtänyt alusta asti väsymyksen ja pahan olon. mutta mua ärsyttää kun mies yrittää melkein väkiste laittaa mua lepäämään ja jos sanon et joku haju tekee pahaa niin sit ei tyyliin ikinä enää mennä siihen kauppaan jne.. ARHG!!!!!! :ashamed:

 

Ensimmäistä odotellaan, ja mun mies on ollut kiitettävän ymmärtäväinen koko ajan. Aika paljon se on mun väsymyksille naureskellut, mutta ymmärtää kuitenkin. Hiukan alkuun oli silmien pyörittelyä kun pahoinvointeja mulla ei ollut ollenkaan mutta hampurilaisia en suostunut syömään kun ajatuskin ällötti ja kaupan lihaosastot kiersin kaukaa kun siellä tuli etova olo.
Sen sijaan mun miehen on ollut vaikeampi ymmärtää etten voi kantaa tavaroita niin paljon ja rehkiä ihan hulluna. Ollaan aika tasavahva pariskunta noin fyysisiltä voimilta ja mies on tottunut että fyysiset hommat jaetaan tasan. Nyt se naureskelee että esitän heikkoa kun pyydän sitä ottamaan isomman tai painavamman kassin tms.

Hauskaa on pidetty kyllä mun raskaudella kaveripiirissäkin - jos olen eri mieltä tai kommentoin jotakin juttuja, takaisin tulee aika usein heitto - nokun sä olet raskaana... Mutta huumorilla - ainakin toistaiseksi vielä.

SPy ja Iidavaltteri 28+4

 

Meillä mies kitisi kerran; Oli ostanut itselleen iltanaposteltaviksi sellaisia Potku-makkarapalloja joihin kuuluu dippi. Tuli sitten telkkarihuneeseen niitä illalla syömään, ja mun olis tehnyt mieli oksentaa siitä hajusta. Sanoin, että "hyi että kun noi haisee mun nenääni ihan tajuttonam pahalta." Tähän mies suivaantuneena: "On se kumma kun ei omassa kodissaan saa enää mitään syödä kun kaikki haisee niin pahalle!" Johon minä: "No voi anteeksi kun kannan tässä SINUN lastasi!!!!!! Itseppä olet minut tähän tilaan saattanut, joten olisit miettinyt silloin!!!!" (halusi itse kovasti meille toisen lapsen)
Eipä ole paljon tuon jälkeen napissut :kieh:

t. mam84 ja "pippuri" rv 37+4

 

Mun mies on onneksi tosi ymmärtäväinen, tajuaa väsymykseni paremmin kuin minä itse. Eka raskaus meni täynnä energiaa ja ilman suurempia oirehtimisia alusta loppuun. Nyt olisin alkuraskaudesta voinut vain nukkua ja voin myös pahoin viikolta 3 lähtien, vaikken ollut voinut testatakaan vielä! Ja loppuraskaudesta väsymys on palannut energianpuuskien vastapainoksi, joskaan ei niin voimakkaana kuin alkuraskauden väsymys. Nimenomaan tämä väsymys yllätti minut, mieheni mielestä se taas on täysin normaalia minun tilassani ja hän tekee paljon kotitöitä ehtiessään, viettää aikaa esikoisen kanssa ja antaa minun ottaa päikkäreitä. Itse vain kärsin huonosta omastatunnosta, kun tuntuu usein etten tee mitään hyödyllistä, vaikkei asia tietysti ihan niinkään ole. Mies vain tuntuu tekevän enemmän, vaikka käy töissä.

Viikolla 3 kun pahoinvointi alkoi, aloin myös naputtamaan kaikenlaisista pikkuasioista ja huomautin siitäkin, kun mielestäni mies haisi joka päivä töistä tultuaan älyttömästi valkosipulille, vaikken ole mitään häiritsevää hajua ennen huomannut. Mies alkoi kysellä, että olenko varma etten ole raskaana No, varmahan en tietysti voinut vielä siinä vaiheessa olla, vaikka itsekin asiaa epäilin...

 

Alkuraskaudessa mies huolehti kovastikin olostani ja jaksamisestani, johtuen varmaankin aiemmin koetusta keskenmenosta. Mutta nyt tuntuu, että tämä raskaus on jäänyt jotenkin arjen jalkoihin. Miehellä on epäsäännölliset ja pitkät työpäivät ja itse hoidan kotona 2-vuotiasta esikoistamme. Välillä tuntuu kyllä rankalta hoitaa lapsi, koira ja kaikki kotityöt yksin. Mies ei välitä eikä valita, vaikka olisi siivous tms. jäänytkin vähän vähemmälle, mutta ei myöskään paljoa auta kotitöissä... Vapaa-ajallaan mies kyllä osallistuu lapsen hoitoon kiitettävästi ja lähteekin usein lapsen kanssa ulkoilemaan tms., jotta saan vähän levättyä.

 

meillä mies on ihan hyvin ymmärtäny kaikkia asiaan liittyviä oireita, paitsi ei aina näitä mielialavaihteluita :/ muistan kyllä että alkuraskaudessa kun olin aivan tolkuttoman väsyny niin miestä ärsytti monesti kun viikonloppusinkin kaaduin sänkyyn viimeistään klo 22. mulla tota väsymystä jatku aina viikolle 17 asti ja kyllähän se mieskin siihen sitten tottu hiljalleen. se oli tietenkin tottunu siihen että valvotaan yhdessä viikonloppusin pitkään, meillä kun ei ennestään lapsia, ja nyt sitten vaimosta ei olekaan enää seuraks...

kerran oli kyllä hyvä kun oltiin alkuraskauden aikoihin kaveriporukalla ulkomailla ja yks miehen kaveri söi joka aamu sielä tarjolla olleita erilaisia kakkuja mitkä oli kuorrutettu (hyi mua alkaa vieläkin oksettaan kun aattelen niitä, vaikka muuten kaikki makea kyllä maistuu!) itkin sitten miehelle vessanpytyn ääressä hotellihuoneessa, että mää en voi enää tulla kertaakaan teidän kanssa aamupalalle kun se harri syö niitä kakkuja... no mies sitten seuraavana aamuna tälle kaverilleen, että älä syö niitä kakkuja kun annea alkaa oksettaan, tai jos syöt niin odota et me ollaan jo lähdetty. harri raukka, ihan nolona kun kakkua teki mieli ja yks pidättää oksennusta vieressä
no homma ratkes sillä että me aina miehen kanssa poistuimme pöydästä ennen muita, joten hekin saivat sitten rauhassa syödä mitä halusivat ja en vieläkään ymmärrä miks ne samperin kakut mua inhottaa, en ikinä niitä maistanu, mutta ne näytti vaan jotenki ällöttäviltä!

t.tiipii rv32

 

meillä mies on ihan hyvin ymmärtäny kaikkia asiaan liittyviä oireita, paitsi ei aina näitä mielialavaihteluita :/ muistan kyllä että alkuraskaudessa kun olin aivan tolkuttoman väsyny niin miestä ärsytti monesti kun viikonloppusinkin kaaduin sänkyyn viimeistään klo 22. mulla tota väsymystä jatku aina viikolle 17 asti ja kyllähän se mieskin siihen sitten tottu hiljalleen. se oli tietenkin tottunu siihen että valvotaan yhdessä viikonloppusin pitkään, meillä kun ei ennestään lapsia, ja nyt sitten vaimosta ei olekaan enää seuraks...

kerran oli kyllä hyvä kun oltiin alkuraskauden aikoihin kaveriporukalla ulkomailla ja yks miehen kaveri söi joka aamu sielä tarjolla olleita erilaisia kakkuja mitkä oli kuorrutettu (hyi mua alkaa vieläkin oksettaan kun aattelen niitä, vaikka muuten kaikki makea kyllä maistuu!) itkin sitten miehelle vessanpytyn ääressä hotellihuoneessa, että mää en voi enää tulla kertaakaan teidän kanssa aamupalalle kun se harri syö niitä kakkuja... no mies sitten seuraavana aamuna tälle kaverilleen, että älä syö niitä kakkuja kun annea alkaa oksettaan, tai jos syöt niin odota et me ollaan jo lähdetty. harri raukka, ihan nolona kun kakkua teki mieli ja yks pidättää oksennusta vieressä
no homma ratkes sillä että me aina miehen kanssa poistuimme pöydästä ennen muita, joten hekin saivat sitten rauhassa syödä mitä halusivat ja en vieläkään ymmärrä miks ne samperin kakut mua inhottaa, en ikinä niitä maistanu, mutta ne näytti vaan jotenki ällöttäviltä!

t.tiipii rv32

Tosi hauska toi kakku juttu