Onko muita erakoita, siis jotka viihtyvät parhaiten oman perheen kanssa

Itse tunnustaudun kyllä jonkin asteiseksi erakoksi, aika pahaksi sellaiseksi kaiketi...

Työpäivän aikana olen työkavereihin jatkuvassa kontaktissa, eli työ ei ole yksinäistä. Kotiin kun tulen on mukavaa olla vaan miehen ja lapsen kanssa. OIkeastaan minulla ei ole kuin miehen ja omat sisarukset lapsineen ja molempien äidit ja isät tietysti joita on aidosti ihana nähdä siten ett tunnelmakin on vapautunut.

Heti jos tulee kutsu vaikka kaverin bileisiin tai muihin kemuihin niin alkaa tuntua että voi ei, ei millään huvittais jne...

Onko meitä muita?

 

on mutta en sanoisi että olen erakko,perhekeskeineen vaan

 

Sama täällä.. jotkut läheisimmät kamut kyllä menee, mutt isommat porukat ja juhlat eivät ole nautintoja.

 

Minä. ihan siksikin koska en sairauden takia voi liikkua samaan malliin kuin työkaverit tai muut tutut.

 

Täällä yksi

 

No joo. Mä olen varmaan erakko, kun en viihdy vieraitten ihmisten seurassa ollenkaan. Työtäkin teen kotona, ettei tarvi kauheasti olla ihmisten kanssa tekemisissä. Työkokoukset saa mut stressin partaalle jo pari viikkoa niitä ennen ja kokouksen jälkeisenä päivänä iskee aina migreeni. Missään pippaloissa en tykkää käydä enkä kyläilemässä enkä halua meille vieraita.

 

:wave:

Mä tykkään olla kotona ja oman perheen kesken. Toki nautin myös lähisukulaisten kanssa olemisesta. Mutta juuri nuo illanistujaiset tai bileet jonkun kaverin luona niin ei nappaa.

 

on mutta en sanoisi että olen erakko,perhekeskeineen vaan

perhekeskeinen myös

 

Täällä yks omassa porukassa viihtyvä. Isoja juhlia kammoksun, jos tulee kutsu johonkin niin iskee hirvee ressi eikä millään huvittais lähteä.

 

Täällä yksi. Kotona 5 vuotta ja kolmas lapsi tulossa joten kotoilu jatkuu. Ja ihme on se että viihdyn niin hyvin. Ennen piti tulla ja mennä koko ajan. Olen varmaan tullut vanhaksi ja laiskaksi. Kotona on kivaa ja kiva on joskus kyläillä. Rauhallista tavallista elämää.

 

Joo nytkin olis yhdet iltakekkerit tiedossa... toiset varmaan bilettää aamuyöhön, mutta minä meinasin turvallisesti tulla jo hyvissä ajoin kotiin. JOtenkin itsestä tuntuu "tuhlaukselta" valvoa yömyöhään ja sitten paikkailla niitä väsymyksiä kotona lapsenkin kustannuksella ehkä. En tiedä, outo taidan olla. Jotenkin nuo kekkerit tuntuu ihan pakkopullalta , yöks.

Se on ok että mennään vaikkka parin kaverin kanssa syömään ja siiderille tms, mutta kaikenlainen rymyäminenkin on lakannut kiinnostamasta jo hyvän aikaa sitten.

 

:wave: Olen aina ollut. kaikkein parhaiten viihdyn täysin yksin.

 

Täällä yks omassa porukassa viihtyvä. Isoja juhlia kammoksun, jos tulee kutsu johonkin niin iskee hirvee ressi eikä millään huvittais lähteä.

Joo just, tutulta kuulostaa =) Lähdetkö kuitenkin yleensä? MÄ lähden, kun en kehtaa enkä ilkeä olla poiskaan, tuntuu epäkohteliaalta sekin. Yleensä vaan sitten jollakin verukkeella liukenen paikalta ennen yötä...

 

Täällä yks omassa porukassa viihtyvä. Isoja juhlia kammoksun, jos tulee kutsu johonkin niin iskee hirvee ressi eikä millään huvittais lähteä.

Joo just, tutulta kuulostaa =) Lähdetkö kuitenkin yleensä? MÄ lähden, kun en kehtaa enkä ilkeä olla poiskaan, tuntuu epäkohteliaalta sekin. Yleensä vaan sitten jollakin verukkeella liukenen paikalta ennen yötä...

 

Täällä yks omassa porukassa viihtyvä. Isoja juhlia kammoksun, jos tulee kutsu johonkin niin iskee hirvee ressi eikä millään huvittais lähteä.

Joo just, tutulta kuulostaa =) Lähdetkö kuitenkin yleensä? MÄ lähden, kun en kehtaa enkä ilkeä olla poiskaan, tuntuu epäkohteliaalta sekin. Yleensä vaan sitten jollakin verukkeella liukenen paikalta ennen yötä...

 

En mä nyt ap sua erakkona pidä, jos kuitenkin sulla täytyy se perhe olla siinä että viihdyt.

 

mä tykkään olla vain perheen kanssa. tai yksin Vaikka mulla onkin kavereita...

 

Riittää omat ja miehen lapset ja mies.Ketään muita en kaipaa.

 

Täällä yks omassa porukassa viihtyvä. Isoja juhlia kammoksun, jos tulee kutsu johonkin niin iskee hirvee ressi eikä millään huvittais lähteä.

Joo just, tutulta kuulostaa =) Lähdetkö kuitenkin yleensä? MÄ lähden, kun en kehtaa enkä ilkeä olla poiskaan, tuntuu epäkohteliaalta sekin. Yleensä vaan sitten jollakin verukkeella liukenen paikalta ennen yötä...

Jos jotkut sukujuhlat on, jonkun häät tai viiskymppiset sun muut, niin pakkohan sinne on mennä. Mutta esim. luokkakokouksen jätin väliin, ei kiinnostanut sitten yhtään kun ei muutenkaan ole tullut pidettyä yhteyttä 15 vuotta sitten samalla luokalla olleisiin.

 

En mä nyt ap sua erakkona pidä, jos kuitenkin sulla täytyy se perhe olla siinä että viihdyt.

Ok, no jospa mä en sitten ole niin pahasti vielä erakoitunut

Täytyy yrittää kuitenkin jonkin verran näitä ihmisiä pitää ympärillä, etten tartuta tyttöön samaa tyyliä. Hän on vielä meidän ainoa lapsi (3v) ja on pian ilman kavereita kun vanhemmat on näin kuivia tyyppejä.

Kauhistelen kun mun yksi ystävä jonka kanssa usein soitellaan (asuu kaukana meistä) järkkäilee tapaamisia milloin kenenkin kanssa lähes joka viikonlopuksi... itsestäni on ihanaa viettää vkl ilman mitään ahistavaa ohjelmaa.

Taidan olla ujo... ja olenkin.

 

:wave:

Mä tykkään olla kotona ja oman perheen kesken. Toki nautin myös lähisukulaisten kanssa olemisesta. Mutta juuri nuo illanistujaiset tai bileet jonkun kaverin luona niin ei nappaa.

Peesaan! Joskus on kyllä kiva lähtee ilman lapsia jonnekin ihan vaan tyttökavereiden kesken. Harvassa taitaa kuitenkin nykyisin olla ne kerrat jolloin jaksaa tai ehtii lähtee mihinkään Sanotaan, että ehkä pari kertaa vuoteen Tunnustan siis olevani aika perhekeskeinen

 

En mä nyt ap sua erakkona pidä, jos kuitenkin sulla täytyy se perhe olla siinä että viihdyt.

Ok, no jospa mä en sitten ole niin pahasti vielä erakoitunut

Täytyy yrittää kuitenkin jonkin verran näitä ihmisiä pitää ympärillä, etten tartuta tyttöön samaa tyyliä. Hän on vielä meidän ainoa lapsi (3v) ja on pian ilman kavereita kun vanhemmat on näin kuivia tyyppejä.

Kauhistelen kun mun yksi ystävä jonka kanssa usein soitellaan (asuu kaukana meistä) järkkäilee tapaamisia milloin kenenkin kanssa lähes joka viikonlopuksi... itsestäni on ihanaa viettää vkl ilman mitään ahistavaa ohjelmaa.

Taidan olla ujo... ja olenkin.

En oikein usko että tämä meiän luonteenpiirre on kasvatuksen tulosta.. mullakin vain 1 lapsi ja se on niin sosiaalinen että hirvittää.
Itse olen siis juuri kaltaisesi. Ollut ihan pienestä asti. Joten veikkaan että perusluonne saadaan jo syntyessä, siis älä huoli tyttäres puolesta, hyvin porskuttaa vaikka äiti olis erakko. Jos vaan joku vie ihmisten pariin.

Itte olen tehny sillai että oon delegoinu kaikkia lasten tapahtumia ja pippaloita muille, ne on saaneet kuljetella lasta ihmisten parissa. Mä hoitelen tämän arkipuolen sitten. Säilyy järki paremmin.

ps. Ja mulla on jo senverran "iso likka", että ei onneks enää tartte olla mukana leikkarilla tms, nekin paikat ihan helvetistä kun pitäs siel toljotella ja on muitakin vanhempia siellä. No enää ei tartte..

 

:wave: Olen aina ollut. kaikkein parhaiten viihdyn täysin yksin.

samat sanat :wave:

 

En mä nyt ap sua erakkona pidä, jos kuitenkin sulla täytyy se perhe olla siinä että viihdyt.

Ok, no jospa mä en sitten ole niin pahasti vielä erakoitunut

Täytyy yrittää kuitenkin jonkin verran näitä ihmisiä pitää ympärillä, etten tartuta tyttöön samaa tyyliä. Hän on vielä meidän ainoa lapsi (3v) ja on pian ilman kavereita kun vanhemmat on näin kuivia tyyppejä.

Kauhistelen kun mun yksi ystävä jonka kanssa usein soitellaan (asuu kaukana meistä) järkkäilee tapaamisia milloin kenenkin kanssa lähes joka viikonlopuksi... itsestäni on ihanaa viettää vkl ilman mitään ahistavaa ohjelmaa.

Taidan olla ujo... ja olenkin.

En oikein usko että tämä meiän luonteenpiirre on kasvatuksen tulosta.. mullakin vain 1 lapsi ja se on niin sosiaalinen että hirvittää.
Itse olen siis juuri kaltaisesi. Ollut ihan pienestä asti. Joten veikkaan että perusluonne saadaan jo syntyessä, siis älä huoli tyttäres puolesta, hyvin porskuttaa vaikka äiti olis erakko. Jos vaan joku vie ihmisten pariin.

Itte olen tehny sillai että oon delegoinu kaikkia lasten tapahtumia ja pippaloita muille, ne on saaneet kuljetella lasta ihmisten parissa. Mä hoitelen tämän arkipuolen sitten. Säilyy järki paremmin.

ps. Ja mulla on jo senverran "iso likka", että ei onneks enää tartte olla mukana leikkarilla tms, nekin paikat ihan helvetistä kun pitäs siel toljotella ja on muitakin vanhempia siellä. No enää ei tartte..

Minkä ikäinen sun tyttö on? Onko hän ainokainen, kuten meillä?

tietää sitten odottaa helpostusta siihen...=)

 

:wave: Olen aina ollut. kaikkein parhaiten viihdyn täysin yksin.

Sama täällä, ihan parasta seuraa.