Onko muita "ei-uhmaa lapsia"?

Elikä meiän poju on nyt 4v. ja pari uhmis kohtausta on vain ollut. Aina ollaan selvitty puhumalla ja huumorilla. Mutta silloin kun oli kunnon kohtaus päällä, nii sillon ei kyllä puheet auta; ihan kun puhuis seinille =) . Voihan se olla, että sitten murkkuikäsenä kostautuu tänkin edestä... Mietin vaan, että itellänikään ei kuulemma ole ollut pahempaa uhmaikää. kaikki vaan aina puhuu, että uhmat alkaa yleensä pari vuotiaana ja kestää vissii kuusi vuotiaaseen :headwall: . Että onkohan tämä ihan luonteenpiirre vai mikä lie? Elikäs onko täällä muita lapsukaisia, mitkä ei uhmaile, ja lähinnä vanhempia, ketkä on päässyt sen suhteen helpolla :saint: . ja sen vielä haluan lisätä, että poika ei todellakaan saa tahtoaan läpi aina, että sen takia ei olis kohtauksia "tarvinnu" tulla.

 

Mä en ole ihan varma mikä on uhmaa ja mikä on vaan kiukuttelua. Mutta uskon, että olemme päässeet vähällä. Ei mulla ole huudón suhteen mikään ihmeellinen pinna. Ja kiukuttelu meillä harvemmin kestää muutamaa minuuttia pidempään. Siis onhan tuota kannettu kiukuttelevana ulkoa sisään ja jäbä on lojunut vaatteet päällä eteisessä jonkin aikaa, mutta aika lievänä pidän tuota. Ja viime aikoina on keskusteltu, millainen paita pistetään päälle. Ehkä vaateasiassa olen antanut periksi helposti, koska on se ihan yks ja hailee onko päälle oranssi vai punainen paita.

 

Meilläkin vähällä päästy. Pientä normaali kitinää, muttei mitään ns. uhmiskohtauksia ole ollut. Itse kans ajatellut että kerta nyt ei uhmaa ole tullut, niin murkku ikä on kahta kauheampi * Koputtaa puuta*

Meillä tosin tyttö on meljo ujohko, liekkö isältään sen perinyt. Ei edes kehtaisi esim kaupassa alkaa kiljumaan jos ei saa kaikkea mitä haluaa.