Onko muilla vauvaa, joka suostuu olemaan vain sylissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Wieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

"Wieras"

Vieras
Olen lopen uupunut vauvan jatkuvaan kanniskelemiseen. On päiviä, jolloin vauva ei suostu olemaan missään muualla kuin sylissä. Olen joutunut opettelemaan ruokaakin laittamaan vauva sylissä. Heti, jos yritän laskea sitteriin tai sänkyyn, alkaa kamala huuto. Niskat on aivan jumissa ja hermot kireällä. Miten muilla? Onko kenelläkään muulla tällaista, miten jaksatte?
 
Oli tuollaista. Kantoreppu auttoi, ja aika tietysti. Nykyään isompi on reipas leikki-ikäinen. Pienempi on 1v3kk ja vielä aikamoinen tarrautuja, kipeänä varsinkin.
 
Minulla oli tuommoinen vauva. Sylissä tyytyväinen ja jopa nukkui. Sängyssä, lattialla, vaunuissa, turvakaukalossa jatkuva huuto. Tämä alkoi vauvan ollessa 6 viikkoinen ja loppui, kun vauva oli 6 kk, kun saatiin ruokavalio vauvalle ja minulle (imetin) kuntoon. Syynä oli vauvan erittäin hankala refluksi. Ruokavalio auttoi 100 % ja nyt pari vuotiaana ei lapsella refluksia eikä ruokarajoituksia.
 
Samaa ollut kahden kanssa. Ensimmäisellä oli refluksi ja se selitti tarpeen pystyasentoon. Toinen on "vaan sylivauva" eli protestoi lattialle jäämistä. Auttoi kun leikittiin ja köllittiin paljon lattialla yhdessä ja siitä oli helppoa sitten livahtaa välillä poiskin. Vanhetessaan 1v ikää kohti päästää edelleen yhden kunnon ärjäisyn kun laskee alas, mutta jos en siihen sen kummemmin reagoi niin lähtee siitä siskonsa perään leikkimään ihan iloisena. Jos vauvasi saa paljon syliä niin voit aivan hyvin laskea esim sitteriin viereesi ja jutella rauhallisesti vaikka pienen hetken huutaisikin.
 
Meidän toinen oli myös samanlainen. Pidin koko ajan kantoliinassa. Kävin jopa ravintolassa syömässä kun vauva nukkui liinassa. Käytin itsetehdyn, viisi metriä pitkän liinan. Helpotti kun vauva noin viisi kk. Sitä ennen ei koskaan nukkunut vaunuissa.
 
Meillä esikoinen oli tuollainen. Sen lisäksi että laitoin ruokaa, myös söin vauva sylissä. Keitot oli pitkään tauolla ja miehen työpäivien aikana parasta oli joku "mikrota ja kauho yhdellä aterimella suuhun" -ruoka, palottelemisen jälkeen olisi saanut käyttää hyvän hetken vauvan rauhoittelemiseen. Kantoliina auttoi tosi paljon, tosin sen kanssa piti pysyä yleensä liikkeessä. Istuskelin jumppapallolla jne. Ja tuo vauva siis nukkuikin sylissä tai kainalossa, muuten heräsi parin minuutin päästä huutamaan.

3kk iässä alkoi sietää ihan pieniä hetkiä huutamatta sitterissä, 5kk iässä alkoi sietää lyhyitä automatkoja, 8kk iässä kelpuutti rattaat päiväunipaikaksi satunnaisesti. Jälkikäteen mun vaisto sanoo, että vauvalla oli jostain syystä vain turvaton olo, ja se vanhemman läsnäolo piti varmistaa koko ajan. Aika siinä auttoi eikä mikään muu. Terve tuo on ollut koko ajan.

Piti vain tehdä olosuhteet niin mukaviksi kun voi. Kantovälineet käyttöön, nukuinkin välillä päivällä vauva rinnan päällä, riippupuoli oli mahtava paikka sylitellä, itselle leffoja, puhelin ja mikrovalmista ruokaa. Tsemppiä!
 
meillä oli n. 9 kk asti sylivauva, nukkuikin sylissä. jos yritin laskea sänkyyn heräsi heti joten annoin nukkua sylissä ja nukkui sen tunnin päiväunia. katsoin samalla telkkarista jotain hyvää sarjaa. pikkuhiljaa alkoi nukkumaan vaunuissa parvekkeella ja reilu 1-vuotiaana sängyssä. poika on nyt 1,5 vuotias ja vieläkin tykkää olla paljon sylissä. on todella reippaaksi tullut ja jaksaa puuhailla myös yksikseen pitkiä aikoja kun on hellyyskiintiö aina täytetty...
 
..eikä sitä meinannutkaan aina jaksaa ja itselläkin aina hartiat ja niska jumissa. jostain sitä positiivista ajattelua yritin aina löytää, et tämä ei ole ikuista ja kannattaa pitää sylissä vaikka uuvuttaisi. kyllä vauva kertoo mitä tarvitsee... aloin käymään hierojalla, se auttaa hieman rentoutumaan.
 
Meillä oli myös vauva joka oli vain sylissä, eli liinassa. Mutta ei se mitään tarkoita, hän oppi kävelemään 10 kk ikäisenä ja välillä yhä haluaa" kassiin" ja istuu liinassa, vaikka onkin jo iso. Sitten vähitellen lattialle..ehkäpä onnistui vasta siellä 4kk tienoilla..on se raskasta..muistan kyllä..join aamukahvini usein lattialla, että hän olisi ollut tyytyväinen ja kokenut turvallisuutta leikkimatolla.
 

Yhteistyössä