harmittaa niin paljon pojan takia
Mulla siis poika 5v. on todella persoonallinen tapaus, on vähän ehkä sosiaalisten tilanteiden kammoinen, en tiedä mistä hänen huono itsetunto johtuu.
On siis normaalisti tarhassa ja hän on jo tottunut siihen menoon ja rutiineihin niin käyttäytyy siellä aika normaalisti ja leikkii muiden kanssa, paitsi ei osaa oikeen keskittyä mihinkään
Hän ei siis osaa esim käyttää saksia ihan vaan koska ei häntä ei huvita, häntä ei huvita osallistua mihinkää esim ryhmäleikkeihin ei siis kuuntele ohjeita eikä pysy paikallaan hetkeäkään, jos pitäs joku leikki suorittaa niin hän vetää jotain ihan omaa sooloaan omissa maailmoissaan eikä oikein kykene ryhmätyöhön, koska hän ei kuuntele mitä sanotaan.
Omien tuttujen kavereiden kanssa hän kyllä leikkii ihan normaalisti, mutta esim jos pitäs tutustua uusiin lapsiin vaikka pihalla niin hän ei osaa ottaa kontaktia, hän pelleillee ja juttelee ihan hölmöjä jotain aaaah mun pippeli sattu ku mä kaaduin ai ai ai mua sattu siis ei mitään järkevää..Juttelee ihan pehmosia ja kiljuu ja huutaa, ja aina muka joku kiusaa vaikka olen nähnyt että ei olisi kiusannutkaan :/
Mua pelottaa pojan puolesta, on ihan normaali lapsi siis tuttujen ihmisten kanssa ja hoidossa ym. mutta tälläaset uudet ihmiset/ tilanteet saa hänet hermostumaan ja käyttäytymään ihan pöljästi
Olen koittanut poikaa viedä harrastuksiin, jalkapallo ei kiinnostanut hän istui vaan kentän laidalla, uimaan ei uskalla mennä ku vesi on kylmää ja märkää,
en tiä mitä pitäs tehdä Poika on ihan mahdoton välillä kotonakin, kiusaa pikkusiskoa koko ajan, riehuu, pomppii pitkin poikin, sotkee.
Hänellä on jotenkin paha olla ja on stressaantunut/ alakuloinen.
Suurin osa johtuu varmaan hänen isästään koska on päihdeongelmainen, siis ei ole aina ollut mutta hänen elämä meni pois raiteiltaan tuossa pari vuotta sitten kun erottiin ja muuta.
Poika selvästi kärsii jotenkin tästä isäsuhteestaan.
Käyn perheneuvolassa purkamassa tätä, koska mullakin paha oli tietenkin.
Muuten meillä asiat hyvin.
Itselläni on mukava tosin vaativa työ mutta annan aikaa myös lapsille.
MEidän elämä on muuten tasapainosta ja normaalia.
En jaksa enää kauaa tätä sirkusta.
Olen jopa miettinyt että annan pojan pois koska must ei taida olla kasvattaan häntä. On niin herkkäluontoinen ja en osaa vaan olla hyvä äiti.
On siis normaalisti tarhassa ja hän on jo tottunut siihen menoon ja rutiineihin niin käyttäytyy siellä aika normaalisti ja leikkii muiden kanssa, paitsi ei osaa oikeen keskittyä mihinkään
Hän ei siis osaa esim käyttää saksia ihan vaan koska ei häntä ei huvita, häntä ei huvita osallistua mihinkää esim ryhmäleikkeihin ei siis kuuntele ohjeita eikä pysy paikallaan hetkeäkään, jos pitäs joku leikki suorittaa niin hän vetää jotain ihan omaa sooloaan omissa maailmoissaan eikä oikein kykene ryhmätyöhön, koska hän ei kuuntele mitä sanotaan.
Omien tuttujen kavereiden kanssa hän kyllä leikkii ihan normaalisti, mutta esim jos pitäs tutustua uusiin lapsiin vaikka pihalla niin hän ei osaa ottaa kontaktia, hän pelleillee ja juttelee ihan hölmöjä jotain aaaah mun pippeli sattu ku mä kaaduin ai ai ai mua sattu siis ei mitään järkevää..Juttelee ihan pehmosia ja kiljuu ja huutaa, ja aina muka joku kiusaa vaikka olen nähnyt että ei olisi kiusannutkaan :/
Mua pelottaa pojan puolesta, on ihan normaali lapsi siis tuttujen ihmisten kanssa ja hoidossa ym. mutta tälläaset uudet ihmiset/ tilanteet saa hänet hermostumaan ja käyttäytymään ihan pöljästi
Olen koittanut poikaa viedä harrastuksiin, jalkapallo ei kiinnostanut hän istui vaan kentän laidalla, uimaan ei uskalla mennä ku vesi on kylmää ja märkää,
en tiä mitä pitäs tehdä
Poika on ihan mahdoton välillä kotonakin, kiusaa pikkusiskoa koko ajan, riehuu, pomppii pitkin poikin, sotkee.Hänellä on jotenkin paha olla ja on stressaantunut/ alakuloinen.
Suurin osa johtuu varmaan hänen isästään koska on päihdeongelmainen, siis ei ole aina ollut mutta hänen elämä meni pois raiteiltaan tuossa pari vuotta sitten kun erottiin ja muuta.
Poika selvästi kärsii jotenkin tästä isäsuhteestaan.
Käyn perheneuvolassa purkamassa tätä, koska mullakin paha oli tietenkin.
Muuten meillä asiat hyvin.
Itselläni on mukava tosin vaativa työ mutta annan aikaa myös lapsille.
MEidän elämä on muuten tasapainosta ja normaalia.
En jaksa enää kauaa tätä sirkusta.
Olen jopa miettinyt että annan pojan pois koska must ei taida olla kasvattaan häntä. On niin herkkäluontoinen ja en osaa vaan olla hyvä äiti.