Meillä leikkimättömyys tai lelujen levittäminen, hetken käsittely ja hylkääminen ja se ettei leluja osata laittaa sitten paikoilleen on ollut oire adhd:sta. Eikä kyse ole ollut siitä, ettenkö ole neuvonut miten leikitään ja milloin on aika laittaa lelut nätisti. Vasta nyt 4½-5-vuotiaana leikki on alkanut olla mielestäni johdonmukaisempaa, keskittyneenpää -sillä on juoni. Vieläkin leikissä pitää olla useampi tavara yhtäaikaa esillä, mutta nyt niillä tavaroilla on tehtävänsä. Lapseni leikkivät myös luonnosta löytämillään jutuilla. Nykyisin lelut löytävät paikkansa, jos lapsellani on mielessään asia, jota hän ei saa kerrotuksi -raivaamisesta ei tule mitään. Nuorempi hakee vielä lelujen paikkoja ja heittäytyy ajoittain veltoksi, kun pitäisi ajatella johdonmukaisesti. Leluja ei todellakaan saa olla liikaa. Välillä osa leluista varastoon "lepäämään", rikkinäiset pois, jos ei pysty korjaamaan. Laatuleluihin kannattaa satsata. Legot, palikat, piirustusvälineet, pelit, pikkuautot, pienet nuket, nukkekodit, keittiöt..ym.millä voi rakentaa mielikuvitusmaailmaansa on hyviä -liian valmiiksi tehdyt lelut hämmentävät lasta, ainakin meillä -radio-ohjattava, puhuva nukke jne.
Meillä osaa molemmat leikkiä, tosin on vielä pieniä. Mun kaverilla on kanssa sellaiset lapset, että eivät osaa leikkiä, pyörivät mankumassa ympäriinsä ja levittävät tavarat, mutta katsovat sekunnin aina yhtä. 
