Onko muilla ongelmia kiukuttelevan lapsen kanssa?

["elli"]

Meillä 8-v poika joka lopettelee ensimmäistä luokkaa. Poju on ollut aina omapäinen, mutta nyt tuntuu että helvetti on irti... Meillä on jatkuvalla syötöllä erimielisyyttä. Pojan isän kanssa ollaan erottu ja viikko/viikko systeemi on meillä ollut toiminnassa kohta 4v.

Kummallakin meillä on uudet puolisot ja lapset. Yhteinen poikamme on kuitenkin ihan samanlailla perheenjäsen kuin muutkin. Isän luona poika käyttäytyy kuin enkeli, mutta minun,äidin, luona kiukkuaa jatkuvasti. Ruoka on pahaa, äiti on tyhmä ja tylsä, äidin luona ei ole mitään tekemistä ja isin luona vaan on mukavaa ihan näin vaan muutaman asian mainitakseni.

me olemme tukkanuottasilla joka asiasta ja alan olla kurkkua myöten täynnä pojan uhoa. Hetken aikaa saattaa mennä hyvin, mutta heti kohta koko pienen pojan maailman harmit kaatuu äidin niskaan. Myöhemmin kun jutellaan poika tunnustaa että kiukuttelee äidin luona useammin, muttei osaa sanoa syytä.

Kamalaa myöntää, mutta meillä on hirmu rauhalllista ilman esikoispoikaa. Minun ja uuden miehenkin välille tulee kärhämää kun elämä on jatkuvaa nahistelua ja tuntuu että hermotkin alkaa olla riekaleina.

Onko jollain neuvoja/ kokemusta samalaisesta?

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

No meillä tuo ekaluokkalainen, joka elämänsä ensimmäiset vuodet oli rauhallinen ja hiljainen hipsuttelija, päätti muutama kuukausi sitten panna ranttaliksi. Äiti on idiootti, isi on idiootti, veljet on ääliöitä ja vauva on paskavauva. Välillä on tosi suloinen ja herttainen, mutta vain hetkittäin. Huutaa ihan hulluna ja ihan huvikseen.

 

["samma här"]

Meillä myös 8v ekaluokkalainen on välillä kuin riivattu. Viimeksi tänään..

 

["Sofia"]

Yleensä kiukutellaan sille jonka huomiota eniten kaivataan. Pojan asemahan on aika kurja kun ajattelee, että teillä molemmilla, sinulla ja exälläsi, on uusien puolisoittenne kanssa lapsia, jotka saavat asua kotonaan ja vain esikoinen vaihtaa kotia vuoro viikoin. Hän varmasti tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Eikö hän voisi asua pysyvästi jomman kumman luona, jotta hänellä olisi selkeästi yksi koti? Itsekään aikuisena en voisi kuvitella jaksavani vaihtaa asuinpaikkaa joka viikko. Juuri kun olisi asettunut taloksi yhteen paikkaan pitäisi jo pakata kamppeet ja siirtyä toisaalle. Varmasti aika stressaavaa pienelle lapselle.

Poika selkeästi haluaa huomiotasi ja testaa rajoja. Hän kaipaa turvaa - rakastavaa ja jämäkkää aikuista, joka jaksaa ottaa vastaan hänen harmituksensa, paljon syliä ja kehuja, rauhallisia syvällisiä keskusteluhetkiä, selkeät säännöt (joista myös pidetään kiinni), rauhallista suhtautumista hänen kapinaansa. Häntä pitää kehoittaa rumasti käyttäytymisen sijaan kertomaan mikä häntä ihan oikeasti harmittaa, ja mitä äiti voisi tehdä jotta hänen olonsa/mielensä paranisi.

Meillä esikoisen mustasukkaisuus uutta vauvaa kohtaan alkoi ilmetä pienenä jäynänä ja ilkeilynä, kunnes hän sai vihdoin sanottua, että ilkeä käytös johtui siitä, että hänkin haluaisi taas olla sellainen pieni vauva jota äiti hoitaa.

 

["elli"]

meillä viikko/viikko systeemi edelleen käytössä, sillä asumme isän kanssa 1km:n säteellä ja olisi kurjaa jos toisen vanhemman luona vietettävä aika olisi vähempi. Meillä lapsi saa huomiota, siitä ei pitäisi olla kysymys, mutta voi tietysti olla että mustasukkaisuus esiintyy tässä muodossa, sillä hän ehti kuitenkin olla 7v ainut lapsi meidän taloudessa. Vauvaa kohtaan ei mustasukkaisuutta esiinny, onneksi. Pikemminkin hän on oikein huomioiva ja reipas isoveli. Äiti vaan on tyhmä... Isiä ylistää ja ihannoi. Ja saattaa meille tulla huonolla tuulella kun isillä ei saanut sitä ja tätä. Kiukuttelee sen pettymyksen minulle. Raskasta... ; /

 

["elli"]

osui arkaan paikkaan tuo:rauhallista suhtautumista hänen kapinaansa; nimitääin tässä hulabaloossa tulee kaikkea muuta kuin rauhallisesti suhtauduttua kapinaan. Yleensä meillä on iso riita käynnissään kun jonkun aikaa sitä nokkimista/kiukuttelua/huonotuulisuutta jaksaa, mutta sitten sietokyky ylittyy ja sitten täällä kiukuttelee kaksi lasta, äiti ja poika.....

 

[Sitku]

Ekaluokkalainen pisti tänä aamuna kunnon shown pystyyn.Äiti on kuulema raakalainen kun pakottaa hänet kulkemaan kouluun pyörällä, vaikka KAIKKI hänen luokkalaiset tuodaan autolla. Sit ne KAIKKI tuojottaa häntä kun hänellä on kypärä päässä. Lähin sitten koiran kans lenkille ja sanoin, että mennäänpä yhtämatkaa
.Harvonpa on nähty niin vikkelää pyörällä ajoa kuin tyttärellä. KAIKKI kuulemma nauraa hänelle jos äiti saattelee kouluun .:attn:

 

[rockyroad]

Meillä on 6 vuotias poika, tuleva ekaluokkalainen, joka kiukkuaa ihan kaikesta. Äiti on dorka, teki mitä tahansa. Sitten on 8 vuotias tyttö, tokalla, joka käyttäytyy kuin teini-ikäinen. Äsähtelee ja pyörittelee silmiään, lyö luuria korvaan ja jänkkää vastaan kaikesta. 1 vuotias on toistaiseksi vielä vain suloinen. Sitten on äiti, 36v. joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, kun ei jaksa tätä ainaista vääntämistä. Täällä on välillä kolme raivopäätä huutamassa kilpaa toisilleen |O :ashamed:

Pitäisi saada tää kiukkuamisen kierre poikki, mutta itellä on voimat loppu, enkä osaa olla aikuinen riitatilanteissa Kaikki neuvot otetaan vastaan.

Tsemppiä ap:lle!

 

["elli"]

Rockyroad; helpottavaa kuulla että on joku muukin joka menettää malttinsa ; ) Meille vois joku super nanny tulla antamaan vinkkejä.....
Poika yleisestiottaen kiltti ja fisku. Osaa käyttäytyä kun pitää. Tietysti ne harmit pitää johonkin/jollekin purkaa, mut onko sen aina oltava äiti???????

 

[nedra]

Meillä myös 8v ekaluokkaa lopetteleva kiukkupussi,kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ihan mitättömistä asioista.Ja näköjään 6v tuleva eskarilainen alkaa tulemaan perässä,on aina ollut tasainen kuin mikä mutta nyt on alkanut selvästi repimään napanuoraa. Tuo 8v on ollut uhmassa siitä vajaasta 2 vuodesta asti,mutta selvästi huomaa että tämä ekaluokka on ollut erityisen "raskasta".

Niin ja siis enempi nuo molemmat minulle kiukkuavat,olen tietenkin enempi pelipaikalla kun olen kotona tällä hetkellä,mutta on pakko myöntää että käsken kiukuttelemaan iskälle välillä.

 

["elli"]

Mä ajattelin ennen lapsia, että on ehkä 1v uhma ja sitten 3v uhma ja lopuksi murrosikä, mut tämä on ollut esikoisen kohdalla uhmasta toiseen siirtymistä. Miltei kaikesta pitää vääntää kättä; oli sitten kyse hampaiden pesusta, huoneen siivouksesta, syömisestä, tavaroiden korjaamisesta paikalleen jnejne.....

 

[Tiuski]

[QUOTE="elli";26380265]Rockyroad; helpottavaa kuulla että on joku muukin joka menettää malttinsa ; ) Meille vois joku super nanny tulla antamaan vinkkejä.....
Poika yleisestiottaen kiltti ja fisku. Osaa käyttäytyä kun pitää. Tietysti ne harmit pitää johonkin/jollekin purkaa, mut onko sen aina oltava äiti???????[/QUOTE]

Äiti on se johon lapsi luottaa ja uskaltaa kiukutella. Äiti on turvallinen.

 

[Tiuski]

[QUOTE="elli";26380480]Mä ajattelin ennen lapsia, että on ehkä 1v uhma ja sitten 3v uhma ja lopuksi murrosikä, mut tämä on ollut esikoisen kohdalla uhmasta toiseen siirtymistä. Miltei kaikesta pitää vääntää kättä; oli sitten kyse hampaiden pesusta, huoneen siivouksesta, syömisestä, tavaroiden korjaamisesta paikalleen jnejne.....[/QUOTE]

Lapsilla on aina jokin ikä menossa johon kuuluu kaikenlaisia vaiheita. 1,5-vuotiaana se alkaa ja loppuu ehkä 20v jos silloinkaan.