Onko muilla noin 4-kymppisillä yhtä katkeria ajatuksia kuin mulla?

[omaa aikaa]

Tuntuu, että mä olen tehnyt todella vääriä valintoja elämässäni.

Mulla on nyt mies, joka ei tunnu siltä oikealta ja koska olen vanha ja ruma niin parempaakaan en enää saa. Nuorena kämmäsin mahdollisuuteni hyvään mieheen, koska rakastuin typeriin hömöihin ja itsekkäisiin renttuihin, joista ei koskaan tullut mitään. Tuhlasin nuoruuteni sekoilemalla typerien miesten kanssa, harmittaa nyt todella että alennuin heidän tasolleen ja antamaan vielä kaiken mitä antaa voi. Olisin saanut ihan varmasti fiksun, varakkaan, koulutetun, hyvän miehen, vaan mitä meninkään tekemään.

Lisäksi kävin vuositolkulla kouluja, opiskelin ja opiskelin, otin opintolainaa ja nyt olen kouluttautunut pitkälle ja ala ei tunnu oikealta. Pätkätöitä, lisää pätkätöitä, pitää päteä ja olla koko ajan niin olevinaan töissä. Työelämä ottaa, muttei anna kuin köykäisen palkan. Työssäni en edes ole hyvä, kaikista yrityksistäni ja panostamisista huolimatta. Kaupan kassan työkin olisi varmaan antoisampaa kuin mun ura.

Kaksi lasta on, mutta sain nekin liian vanhana. Olen jo nyt ikäloppu kun pikkulapsia hoitelen. Katselen kateellisena kun nuorempana lapsensa tehneet elää nyt kevyttä elämää. Olen 57v kun kuopus tulee täysikäiseksi. Mitä mulla on sitten enää? Mun piti odottaa lasten tekoa kunnes elämä olisi hyvää muilta osin, mutta ei se vaan sitä ole vieläkään.

On meillä talo ja auto, nekin vaan tuntuu kolkoilta ja kurjilta kun itse olen vanha ja hapan akka. Voisin elää niin paljon parempaa elämää jos vaan olisin valinnut aina toisin.

Naapurin 25v kahden lapsen äiti on saavuttanut kaiken mitä minäkin, paljon helpommalla, ja näyttää vieläpä säteilevältä ja onnelliselta, toisin kuin minä.

=(

Erosin 35:sena kolmen lapesen kanssa, samoin ajatuksin, olin kuin yh. Rahallisesti menetin erossa mutta onneksi hyvä isä joka huolsi lapsensa.