Onko muilla näin?

Huomannu vaan että jos minä olen pahalla tuulella jonain päivänä, on koko muukin perhe kuin persauksiin ammuttuja karhuja, kiukutellaan, riidellään jne... Ja vaikka itse en edes riitaa haastaisi, olisin vain hiljaa, mutta se minusta huokuva ärtymys ärsyttää myös muut kiukkuseksi.

Mutta jos isi-kulta on pahalla tuulella, minä hyssyttelen lapsia etteivät vaan ärsytä toista lisää, olen iloinen ja lapset on iloisia, yritän myös piristää isäntää. Mutta se isin kiukku ei tartu muihin. Eikä lastenkaan kiukku.

Outoa. Ymmärsiköhän kukaan...

 

Joo, ymmärrän hyvin.
lisäksi, jos meis on kärtty, ja kysyy, mikä hätänä, "ei mikään" on hyväksyttävä vastaus,
mutta jos minä vastaan samassa tilanteessa ei mikään , olen valehteleva paska

 

Juu ymmärrän. Naispuolinen kiukku on tarttuvaa eikä ne isit ymmärrä että kaikilla ois parempi olla jos he yrittäisivät näyttää iloista naamaa vaikka äiti onkin "vähän väsynyt".

 

Joo, ymmärrän hyvin.
lisäksi, jos meis on kärtty, ja kysyy, mikä hätänä, "ei mikään" on hyväksyttävä vastaus,
mutta jos minä vastaan samassa tilanteessa ei mikään , olen valehteleva paska

Näinpä, ite olen koko päivän jankuttanu mieheltä että mikä on vialla, vastaus on joka kerta "ei mikään". Ja ollaan koko muu perhe vietetty tänään aikaa ulkona iloisissa merkeissä, naurettu ja oltu hyvällä tuulella, isäntä vaan makaa sisällä ja mököttää, jos käy ulkona murahtelee kiukkusena jotain muille.

Eilen taas olin itse pahalla tuulella, päivä oli suorastaan helvetillinen, lapset kitisi ja kiukutteli, mies hermostui joka asiasta ja ikävät sanat lenteli ilmassa koko ajan... :snotty:

Äidin olotila on tarttuvaa laatua sitten vissin.