Onko muilla eskarilaisilla tällaista "vaihetta"?

Vaihe joo,tai en tiä miksikä tätä pitäisi kutsua,on meinaan niin rasittavaa aikaa :headwall: Mä oon vielä kotiäitinä kun nuorin on 2v4kk ja tuo meidän vanhin poika aloitti eskarin. Täällä kotona on yhtä kaaosta noiden kahden pojan kanssa tasan siitä lähtien kun eskarilainen saapuu kotiin. Silloin alkaa riehuminen,pikkuveljen ärsyttäminen,huutaminen... Tuntuu,että tämä 6vee ei keskity mihinkään järkevään vaan kaikki aika menee siihen kaaoksen ylläpitämiseen ja siihen kun mä huudan sata kertaa päivässä. Vaikka ensin pyydän rauhallisesti lopettamaan ja yritän keksiä tekemistä/leikkiä,mutta mikään ei käy mun ehdotuksista :kieh: Mulla menee totaalisesti hermot! Toi kuopus on todella rauhallinen kaveri,mutta kun veli saapuu paikalle,hänkin muuttuu riiviöksi :/

Muutoin,normaalisti 6vee on mitä reippain,iloisin ja sosiaalisin poika kuin vain olla voi. Saa helposti kavereita kun on niin sosiaalinen jne. Mutta mikä ihme vaihe nyt on päällä kun poika on kuin mörrimöykky. Tavoista poiketen on itkenytkin ihan kiukkuitkua nyt muutamana päivänä mitä ei kyllä yleensä tee paitsi jos saa kipeetä. Ja kun pikkuveli menee nukkumaan niin 6vee keksii kyllä leikkejä itselleen ja keskittyy ihan täysillä niihin eli mielikuvituksessa ei ole vikaa.

Onkohan tämä nyt joku vaihe,ettei tiedetä ollaanko isoja vai pieniä? En tiedä,mutta on rasittava vaihe Onko muilla eskarilaisilla tällasta... :\| :headwall: :kieh: :heart:

 

Jos lapsi on ensimmäistä kertaa isommassa ryhmässä koko "työpäivänsä", on se sekä fyysisesti että psyykkisesti rasittavaa. Väsymys voi purkautua kiukkuna, toisaalta voi olla, että "iso" eskarilainen on kateellinen "pienelle", joka saa olla kotona äidin kanssa.
Toivottavasti rutiinit tulevat nopeasti tutuiksi ja tilanne helpottuisi. :hug:

 

eskari-ikä voi olla hankalin kaikista lapsen kehityksen vaiheista. ainakin toivon niin, sillä tämä minun entinen eskari menee nyt ekalle :headwall:

Kiukku, uhma, oma tahto, omat taidot, kaverit, levottomuus.. Tosi paljon eskari-ikäisellä on kasvettavaa sen vuoden aikana. Joillakin se menee kivuttomammin kuin toisilla. Omallani ei todellakaan ole ollut kivutonta. Suloinen pikku hurmuri muuttui levottomaksi pelleksi, joka uhmasi kaikkia ja kaikkea. Temperamentti oli mitä melkoisin ja on yhä vieläkin :/ :heart: Mutta olen koettanut olla luottavainen ja kärsivällinen, että jos joskus menis ohi \|O No, toivoa on. Olen kuullut tapauksista, jotka rauhottuu siinä ekaluokalle mentäessä :wave: Ja iso :hug: