Ei sillä että mä nyt ihan hirveästi kaipaisin mitään omaa aikaa enempää kuin saan: saan aika hyvin nyt kun mies ei ole töissä. Mutta mun mielestä nyt vaan on asioita ja tilanteita ja juttuja, jotka ei ton ekaluokkalaisen silmille ja korville sovi, mutta jos se on lähettyvillä eli kotona en saa siltä pahaakaan rauhaa hetkeksikään. En tiedä miks tää on alkanutkin mua ärsyttämään näin pahasti. Nää illat just eniten kun mä yritän vaikka katsoa telkkarista jotain "omaa" ohjelmaa rauhassa kun pienimmät nukkuu, niin toi neiti pomppii sängystä miljoona kertaa ja tekee tikusta asiaa: mikä toi ääni, mistä se tulee, en mä sitä tarkoittanut vaan toi toinen. Tänään on käyty läpi nää ääniasiat juuri ja hamsterin tuleva kuolema sitten kun se on vanha, "mä en haluu ett se kuolee!" Useimmiten ihan diipadaapaa, ei mitään olennaista. "Saanko mä vettä, saanko tulla huomenna toistakautta koulusta kotiin, saanko ottaa unileluks nallen, millon mä nään mummin, mitä huomenna on ruokana..?"
Just tää telkkarin katsominen on se ongelma, mä en tykkää ett esim iltaohjelmien välillä mainokset muista sarjoista menee sen silmille, usein ne on toiminta/rikossarjoja, eikä sen tarvii nähdä sellasta. Ja sitt toinen ongelma on (varmaan arvaattekin ) seksielämä: mä en kertakaikkiaan voi keskittyä, kun ootan millon se pelmahtaa paikalle. Ärsyttää. :/
Just tää telkkarin katsominen on se ongelma, mä en tykkää ett esim iltaohjelmien välillä mainokset muista sarjoista menee sen silmille, usein ne on toiminta/rikossarjoja, eikä sen tarvii nähdä sellasta. Ja sitt toinen ongelma on (varmaan arvaattekin ) seksielämä: mä en kertakaikkiaan voi keskittyä, kun ootan millon se pelmahtaa paikalle. Ärsyttää. :/