äiti84
Eihän sitä pitäisi stressata toisen ruokailusta, mutta silti sitä äitinä huolehtii kaikesta.... Aina joskus liikaakin. Lapsi ollut hyvä syömään (jos nyt tämä on oikea ilmaisu) lähes aina ja ruokailut sujuneet "mallikkaasti".
Nyt ei meinaa äitiltä syödä ollenkaan ja sekös saa äidin surullliselle mielelle. En tuputa, syötän mieluista ruokaa ja sitten lähdetään ruokapöydästä, jos näyttää ettei syö enää mielellään. Eli traumaa en ole aiheuttamassa millään pakkosyötöllä. Ruokailutilanteista tehdään mukavia ja lapsi saa itse popsia ruokaa omien taitojensa mukaisesti, mutta silti tuntuu, että jotain kitinää on koko ajan....
Muuten en varmaan huolehtisikaan tuosta ruokailusta, mutta on niiiiin kovin pieni ja laiha lapsi muutenkin, että hyvähän se olisi, jos söisi vähän enemmän. No jospa tämä on joku vaihe vain.
Nyt ei meinaa äitiltä syödä ollenkaan ja sekös saa äidin surullliselle mielelle. En tuputa, syötän mieluista ruokaa ja sitten lähdetään ruokapöydästä, jos näyttää ettei syö enää mielellään. Eli traumaa en ole aiheuttamassa millään pakkosyötöllä. Ruokailutilanteista tehdään mukavia ja lapsi saa itse popsia ruokaa omien taitojensa mukaisesti, mutta silti tuntuu, että jotain kitinää on koko ajan....
Muuten en varmaan huolehtisikaan tuosta ruokailusta, mutta on niiiiin kovin pieni ja laiha lapsi muutenkin, että hyvähän se olisi, jos söisi vähän enemmän. No jospa tämä on joku vaihe vain.